2006-05-23
Suomi on viimeisten viikkojen aikana osoittanut jo kahdella tavalla olevansa eurooppalainen edelläkävijä. Ensin helsinkiläisen prekariaatin nouseva hirviömäinen voima räjäytti aukon täysin halvaantuneeseen ja hampaattomaan edustukselliseen poliittiseen järjestelmään. Perustulosta ja prekariaatista keskustellaan nyt kaikkialla. Paria viikkoa myöhemmin Lordi, pohjoisen hirviö, teki suoranaisen kulttuurivallankumouksen täysin särmättömäksi kiillotetulla euroviisuareenalla. Kulahtaneet äijät ja kauneusleikatut pimut saivat tehdä tilaa uudelle subjektille, joka kantoi yllättävien yhteenosumisten ja luovien metamorfoosien hirviömäistä voimaa.
All we need is lightning
With power and might
Striking down the prophets of false
As the moon is rising
Give us the sign
Now let us rise up in awe
Niin politiikan kuin viihteenkin areenalla porvarillinen säädyllisyys on osoittautunut täysin kyvyttömäksi uudistautumaan ja tekemään aikamme vaatimusten mukaisia aloitteita. Ainoastaan Lordi ja prekariaatti, jotka hylkäävät sovinnaisen, kaavamaiseen muotoon kangistuneen estetiikan ja politiikan, ovat kyenneet tuottamaan sellaisia innovaatioita, joita nykyaikaisten elämänmuotojen moneus edellyttää. Lordin tykittämä hard rock murskasi kerralla kaikki omaan ennalta luotuun ja annettuna pidettyyn arvokkuuteensa nojanneet omahyväiset popikonit. Vappuna kadut haltuunsa ottanut prekariaatti, elävän työn voima, kivitti säpäleiksi kasautuneen pääoman kuollutta arvoa suojelevan vitriinin: Elinkeinoelämän keskusliiton eli tuttavallisemmin EK:n ikkunat.
Nykyaikainen poliittinen subjekti saakin aina ja kaikkialla hirviön muodon: siinä sattuvat yhteen ja liittoutuvat toinen toistaan epäsymmetrisemmillä tavoilla mitä moninaisimmat toimijat. Työttömät, opiskelijat, kotiäidit, muusikot, perinteisten ammattiliittojen radikaalit vähemmistöt, poliittiset nuorisojärjestöt ja vimmastuneet eläkeläiset.
Juuri tavanomaisessa yhteiskunnallisessa järjestyksessä toisistaan eristettyjen, poliisin ja sosiologien lestiinsä laittamien ryhmittymien äkilliset yhteenliittymiset herättävät porvariston piirissä suunnatonta, muodotonta kauhua. Työväenluokkaa porvaristo saattoi vielä vain vihata. Nykyisiä poliittisia subjekteja se kammoaa niin kuin vain kasvotonta ja viruksen tavoin ympäristöön rihmastoituvaa, rajoiltaan epämääräistä uhkaa voi kammota. Kuitenkin ainoastaan näissä hirviömäisissä yhteenliittymissä piilee elävän työn luova kyky muuttaa maailmaa, tuottaa jotakin uutta ja ennakoimatonta. Ilman sitä myös taantumuksellinen porvaristo ajautuisi lopulliseen konkurssiin: kapitalismin innovaatiokyky hyytyisi totaalisesti ilman elävää inhimillistä vuorovaikutusta, jonka riistämiseen sen kyky synnyttää voittoa perustuu.
Ennen ja jälkeen voittoa ovat lukuisat moralistit turhaan pyrkineet tuomaan esiin taantumuksellista närkästystään. Poliitikot, toimittajat, elämänkielteiset puritaanit ja muut hihhulit ovat kilpailleet siitä, kuka jyrkimmin tuomitsee hirviöiden pakanallisen luovuuden. Myös vihreät ja Vasemmistoliitto, jotka toisinaan ovat yrittäneet esiintyä prekariaatin edustajina, ovat työntäneet päänsä pensaaseen ja sanoutuneet irti koko touhusta heti kun on paljastunut, että prekariaatti ei koostukaan pelkästä säädyllisestä keskiluokasta, joka asettuu aloilleen heti kun on saanut varmistettua vakituiset hyväpalkkaiset työpaikkansa. Hirviöitä ei kukaan halua riveihinsä. Eikä ihme, sillä niiden moneutta ja kykyä loputtomiin muodonmuutoksiin on mahdotonta edustaa, mahdotonta alistaa minkään ryhmäkurin preussilaisten rivistöjen sisään. Jumalten, eläinten ja koneiden kanssa epäpyhään liittoon kietoutuneille epäihmisille on mahdotonta osoittaa muuta kuin hylkiön paikkaa siveellisen järjen tai korkean moraalin diskursseissa.
Hirviöiden avaaman tilan voivat täyttää vain hirviöt itse. Lordi yhtyeineen on kyennyt moralistien vastarinnasta huolimatta näyttämään, millainen luova voima maskien taakse kätkeytyy. Hirviölauman menestys perustuu sen itsepäisyydelle, kyvylle tuottaa autonomisesti kaikki, mitä se tarvitsee. Lordi Putaansuu tekee itse kaikki bändin tarvitsemat naamiot ja suunnittelee pyrotekniset efektit lavashow'hun. Lordi taisi sitä paitsi olla yksi harvoista euroviisuyhtyeistä, joka paitsi tekee musiikkinsa itse myös soittaa sitä oikeasti livenä lavalla. Ennen Euroviisuja yhtye kiersi Eurooppaa luoden itselleen oman yleisönsä. Eikä yleisökään jäänyt vain katsojan osaan. Se masinoi internetin kautta kampanjoita Lordin äänisaalista kasvattamaan. Epäilemättä tällainenkin hirviömäinen käyttäytyminen uhkaa kulttuuripiirien käsitystä siitä, että taiteellinen nautinto on vuosia kypsytellyn hyvän maun ilmausta.
Samalla tavoin prekariaatin on itse taisteltava perustulon ja vapaan liikkuvuuden puolesta, vaikka sitten ilman pelkuruutensa paljastaneiden puolueiden ja säädyllisten edustajien tukea. Kellotornin yksinäisyydessä syntyy luovuutta ja muodotonta kauneutta, joka lopulta vetää myös kaunottaret mukanaan. Euroviisuvoiton jälkeen kukaan tuskin enää voi syyttää Lordia Suomen kansainvälisen maineen pilaajaksi. Moralisteista moralisteimmat voivat harmitella sisäsiistin euroviisuperinteen murentumista, mutta kukaan ei voi väistää uuden subjektin esiintuloa. Voiton vei nyt jokin ihan muu kuin valkaistuissa hampaissaan hymyilevä trendinukke. Kymmenen minuutin puhelinäänestys kruunasi Euroviisuja edeltäneen nomadisen kierron ympäri Eurooppaa.
On todennäköistä, että Lordin voitto oli sekoitus säädylliselle keskiluokalle ja viihdeteollisuuden eliiteille nostettua keskisormea - vai puhuisimmeko mieluummin metallipiireissä viljeltävästä pirun sarvia imitoivasta eleestä - sekä kunnioitusta sitä kohtaan, että Lordi on tehnyt päättäväisesti omaa juttuaan julkisen mielipiteen panetteluista huolimatta. Ei ole vaikea kuvitella, että moni äänestäjä näki Lordissa sekä mahdollisuuden vittuilla Euroviisu-instituution mitäänsanomattomuudelle että antaa tukensa projektille, joka on vähät välittänyt siihen kohdistuneista odotuksista ja tehnyt oman juttunsa. Epäilemättä ilmoilla on Lordin tarinan romantisoinnin makua, mutta se ei ole nyt tärkeää. Tärkeää on se, että eurooppalaisen yleisön laajat joukot kokivat omakseen rosoisen ja epäinhimillisen, mutta järkähtämättömän ja luomisvoimaisen olion.
Ei ole vaikea ajatella, että Lordin yleisö löysi viisuidolistaan hahmon, joka on kyennyt luomaan jotain täysin ennalta arvaamatonta ja omaperäistä kaikista ruotuun ja kuuliaisuuteen piiskaavista "kunnon ammatin" ja hyvätapaisuuden kontrollipaineista huolimatta. Ei ole myöskään vaikea huomata, kuinka tähän kiteytyy yksi uuden työn paradokseista: kuinka aloittaa jotain uutta ja tuoda oma erityinen ja itse itsensä kantava sävel yhteiseen kudokseen jos ja kun kontrollit ohjaavat asennoitumaan yritysten työpaikkatarjouksiin kuin Jumalan armopaloihin, joista pitäisi olla ikuisesti kiitollinen, sillä onhan yritysjumalilla oikeus päättää siitä, millainen elämä on arvokasta ja millainen ei. Kuinka tulla kyllin Jumalaksi tai jumalattomaksi luodakseen itse uutta elämää?
Prekariaatti on jo nostanut pöydälle perustulon palkkana hirviöiden uutta luovasta, mihinkään kaavoihin palautumattomasta elämästä. Se on palkkio säädyttömän elämän innovatiivisesta moneudesta, jota myös Lordi edustaa. Samalla ainoastaan perustulo voi taata kaikkien hirviöiden tarvitsemat perustavat oikeudet ja luoda tilaa tulevalle luovuudelle. Ruotsin musiikkiteollisuuden menestys perustuu kattavaan ja laadukkaaseen sosiaaliturvaan, joka on antanut muusikoille mahdollisuuden keskittyä biisien tekemiseen työkkärissä ravaamisen sijaan. Uusien Lordien sikiäminen edellyttää vastikkeetonta perustuloa, joka vapauttaa kaavoista ja moraalista. Luo tilaa ja aikaa hirviömäisille elämänmuodoille ja niiden äärettömälle kyvylle synnyttää uutta elämää, uusia maailmoja.
Lordi: www.lordi.org
EuroMayDay: helsinki.euromayday.org