(Nimetön)

Mä synnyin nukkumalähiöön, juoppoon perheeseen, ja koska en tullut puolfaijan kanssa toimeen, sain juniorina viettää yöt rapuissa ja päivät kavereilla ja kadulla. Opin hyvin varhain että jos jotain haluaa se on parempi järjestää itse, kun ei sitä kukaan muukaan järjestä. Tähän liitty vielä vahvasti se että mun ikäiset lapset muutamaa miellyttävää poikkeusta lukuun ottamatta ei pitänyt musta, mulla kun ei ollut muotileluja tai hienoja vaatteita, plus olin käsittänyt asiat niin että jos oltiin eri mieltä niin sitten tapeltiin. Kun rupesin varastelemaan, niin en pelkästään saanut niitä maallisia hyviä mitä himoitsin, vaan sain myös ikäisiltäni kunnioitusta ja ihailua. Puolustelematta mun käytöstä, sanon kuitenkin että rikkaan ihmisen maha täynnä on helvetin helppoa sanoa että varastaminen on väärin.

Mun perheessä vahvin vei ja heikot vikisi, kirjaimellisesti. Vahvin vei niin ruuat kaapista, pennoset säästöpossusta kuin pikkusiskojen neitsyydetkin. Ja jos joku oli mistään eri mieltä, niin lätty lätisi. Koulussa kun opettaja ei tarjonnut mulle apua vaan haukkui ja otti hampaisiinsa, niin ottaen huomioon millasessa ympäristössä mä olin kasvanut ja miehen mallin oppinut, niin eihän se ole mikään ihme että käsirysyhän siitä tuli. Sitten kun mua vietiin eri koulu- ja lastenkoteihin niin lättyhän siinä lätisi lisää.

Silti mä olen aina ollut ihan iloinen veijari, ja taiteet, kulttuuri ja ennen kaikkea linnat on kiehtonut mua. Nuorena eihän ne rikkaiden kakarat saanut kiertää maailmaa siksi että ne olisi tehnyt jotain sen eteen, vaan siksi että niillä oli rahaa. Niin yritä selittää sellaiselle jukuripäälle kuin mä olin silloin että mä en saa, kun mulla ei ole rahaa. Mä halusin nähdä ne mökit itse livenä joten mä hoisin valuutta ja menin.

Niihin aikoihin mä rupesin muutenkin vähän miehistymään, ja pehmeemmät asiat rupesi kiehtomaan mua, taiteet, henkisyys, historia ja tietty ennen kaikkea tytöt. Ja hups ennenkun mä kerkesin edes tajuta, niin 16v musta oli tulossa isukki. Ja mä alusta asti oon tykännyt mun muksuista kun hullu puurosta, kai just johtuen mun historiasta, se että niillä on ollut se turvallisuus mitä mulla ei ollut, se että niihin ei ikinä ole suhtauduttu niin että te ootte lapsia ja me aikuisia, niin ku sillä huonolla tavalla, vaan jokainen niiden ajatus ja tunne on ollut huomioon otettava asia. Jos ollaan ihan rehellisiä niin kai mä olen sortunut vähän lellimään niitä, joskus sukulaisten kanssa esim. jouluna kateltu olohuonetta silleen surullisen huvittuneena että jaahas siinä on taas paketti poikineen. Niin koita nyt sitten selittää että ne ei tartte parasta, kun mulla ei ole rahaa. No mä rupesin liikuttelemaan huumeita, kun ittellekin siinä vaiheessa maistu niin se oli se luonnollinen tapa hoitaa extraa.

Myöhemmin kun mä tajusin että muksut rupee ymmärtämään mitä niiden ympärillä tapahtuu, ja kun niiden mamma ei ollut erityisen innostunut mun puuhasteluista, vaikka pikkumaisuuttani mun on pakko sanoa että kyllä sillekin juusto leivän päällä maistui. Ja kun tollaseen härhöilyyn liittyy kauhia stressi ja ikävät lieveilmiöt, niin lopetin sitten ne. Yritin jopa käydä töissä ja löytää paikkani yhteiskunnasta. Siivoomassa pomo tuli sanomaan en nyt muista kummin päin se oli, että älä poika moppaa vasemmalta oikealle vaan oikealta vasemmalle, voin vakuuttaa että myöhemmin kiität mua, niin siinä vaiheessahan mä löin sille ämpärin käteen ja sanoin että anna mennä vaan, kun ei toi ärsyyntymiskynnys näin aikuisenakaan ole ehkä ihan sitä mitä se voisi olla. Kirjastossa, oli paljon vanhoja naisia mitkä tykkäsi puukottaa toisiaan selkään ja puhua paskaa. Yksi sitten tuli puhumaan mulle paskaa toisesta ja sanoin sille ettei mua vois vähempää kiinnostaa sen selkäänpuukotusprojektit. Ikävää että se oli pomo, niin ei kauaa mennyt että sekin yritys hyytyi.

Monet sanoo että kun he käy töissä niin kyllä minäkin pystyn. Mutta kun mä en halua. Elämässä on ihan liikaa kiinnostavia asioita, eikä mulla ole aikaa tai halua juosta paskaduuneissa, uhraamassa elämäni muiden ihmisten ahneuden alttarille. En mä ole ikinä sanonut tai sopinut kenenkään kanssa että niin tekisin. Enkä mä kiusaa muita sen takia että ne haluaa käydä töissä. Nykyään koitan tyytyä siihen että mulla on vähemmän, vaikka myönnän sen että jos jotain ihan oikeasti tarvitsen niin mä hoidan sen jostain. Niin ei se että koittaisin nyt sitten olla näin, niin kelpaa valtiolle, ne juoksuttaa mua kaiken maailman istunnoissa ja kursseilla. Se on oikeasti kuulkaa surullinen näky, tällanen umpeen tatuoitu itä-Helsinki hörhö kaljamahoineen jossain Näin opin työllistymään -kursseilla, sellanen työllä puhki raiskattu pystyyn kuollut kääpiörouva selittämässä miten mun pitäis elää.

Mä en sano mikä on oikein ja mikä väärin. Sen voin myöntää että olen itse tehnyt ison nipun vääriä valintoja. Mutta jos ajatellaan että kaikkihan me ollaan vaan ihmisiä mitkä on sattunut syntymään tai muuten kulkeutunut tänne. Ja ajatellaan tätä tietä mistä nyt yritetään pitää kynsin hampain kiinni. Kolmen pienen kersan yksinhuoltaja ei saa lapsiaan päiväkotiin koska ei ole töissä, miten se sinne töihin pääsee jos joutuu hoitamaan 24h kersoja, kun kaikilla ei ole niitä sosiaalisia verkostoja, tiedän monia joiden ainoa syy olla menemättä töihin on se että ne sais ihan oikeasti vähemmän rahaa, kvartaalit paukkuu, ne jotka on töissä joutuu vapaa-ajallaan sanomaan muijalleen ja kersoilleen että ei voi nyt lähteä puistoon kun pitää järjestää papereita, tuolla on leipäjonoissa joka ikinen päivä tuhansia ihmisiä kerjäämässä päivän vanhaksi mennyttä ruokaa, olen nähnyt, olen käynyt, jämiä siltä ns. terveeltä yhteiskunnalta, kuka niistä teki vähempi arvoisia.

Niin mihin se johtaa, itseni kohdalla mun on helppo vastata, ehkä vankilaan, ja taas yhteiskunta maksaa. Niin miten kauheaa se olisi kerrankin näyttää yhteiskuntana vähän mielikuvitusta ja luonnetta. Sanoa että tän on jokainen ansainnut, mun listalla se tää olis vapaa oikeus tietoon, eli lataa ja käyttää nettiä, vapaa kirjasto, vapaa uimahalli ja punttis, kyllä se köyhänkin terveys on terveys, asunto, sähköt, terveydenhuolto ja muutama huntti kuussa kävelyrahaa. Joku voi sanoa että toi on kallista, mä oon ihan varma että huomattavasti kalliimpaa on olla tekemättä noin. Joku voi sanoa että tossa on riskejä, koska meistä on tullut niin lampaita että mitään mikä on uutta ei uskalleta kokeilla. Jos se menis reisille niin kokeiltais jotain muuta. Mä oon itse ihan varma että jos ihmiset tietäis että aina saa ton, niin ne ei tekis hätäpäissään itselleen ja yhteiskunnalle kalliiksi tulevia virheitä. Ne vois olla huoletta ja pelaa omilla vahvuuksillaan mikä rikastais yhteiskuntaa, taloudellisesti, henkisesti ja kulttuurillisesti. Ja rehellisesti jos multa kysytään niin kyllä mä helvetin paljon mieluummin sanoisin että tulen Suomesta, se on se valtio jossa ihmisten on hyvä olla kun sanoa että tulen Suomesta, meillä on esimerkillinen kansantalous.