2006-02-20

Toimittajatutkijat ja filosofit
Keskustelua Deleuzesta Vakiopaineessa 9.2.2006

Jussi Vähämäki, Mikko Jakonen

Tutkijaliitto ja Verkkolehti Megafoni aloittivat yhteistyössä Jyväskylässä uuden keskustelevan, polemisoivan ja inspiroivan Kritiikki-kahviloiden sarjan. Tarkoituksena on tuoda ajankohtaista yhteiskunnallista ja filosofista keskustelua kaikkien saataville, sekä samalla avata uusia linjoja tieteelliselle ja poliittiselle argumentoinnille.

Kritiikki-kahvilat kokoontuvat kevään 2006 aikana kerran kuussa. Ensimmäinen kahvila järjestettiin 9.2.2006 kello 18.00 –20.00 Baari Vakiopaineessa. Paikalla olivat keskustelemassa filosofi Jussi Vähämäki, Mikko Jakonen sekä kirjallisuudentutkija Anna Helle. Keskustelun aiheena oli ranskalaisen filosofi Gilles Deleuzen (1925-1995) suomennoskokoelma Haastatteluja (Tutkijaliitto 2005). Oheinen teksti sisältää Jussi Vähämäen alustuksen sekä Mikko Jakosen kokoaman lyhyen Gilles Deleuzen esittelyn.

Kevään Kritiikki-kahviloissa keskustelun aiheina ovat mm. Maurizio Lazzaraton Kapitalismin vallankumoukset, sveitsiläisen Christian Marazzin Pääoma ja kieli sekä huhtikuussa ilmestyvä Uuden työn sanakirja, jota toimittavat Mikko Jakonen, Jukka Peltokoski ja Akseli Virtanen. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy ja käsiteltävää kirjaa voi ostaa paikalta kritiikin kestävään hintaan.

Gilles Deleuze (1925-1995): Lyhyt biografia

Mikko Jakonen

On sanottu, että Gilles Deleuzen joskus hyvinkin hankalasti lähestyttävä ajattelu on selkeimmillään näissä keskusteluissa, joista osa on nyt julkaistu suomennoksena nimellä Haastatteluja, joissa hän kertoo tavastaan tehdä filosofiaa, selittää käsitteidensä toimintaa ja niin edelleen. Mielestäni Haastatteluja tarjoaa hyvän käsikirjan Deleuzen ajatteluun tutustuville, ja asiaa harrastaneille se ehkä selkeyttää ja toisaalta avaa joitakin mielenkiintoisia näkökulmia Deleuzen tuotantoon. Yleisesti Deleuzen tavasta kirjoittaa filosofiaa voidaan sanoa se, Deleuze sanoo asiansa kirkkaasti ja selkeästi, jos häntä vain vaivautuu lukemaan tarkasti ja huolellisesti.

Mutta kuka oli filosofi Gilles Deleuze? Deleuze syntyi vuonna 1925 Pariisin seitsemännessätoista kaupunginosassa. Hän eli suurimman osan elämäänsä Pariisissa, eikä hän omien sanojensa mukaan juurikaan pitänyt matkustelemisesta, vaan harrasti mieluummin ajatusmatkailua Pariisista käsin. Deleuzen isä oli insinööri ja ensimmäisen maailmansodan veteraani. Deleuze ja hänen veljensä elivät toisen maailmansodan ja natsien Ranskan miehityksen. Gilles Deleuze oli evakossa sodan aikana Normandiassa, kun taas hänen veljensä tapettiin matkalla Auschwitziin. Syynä pidätykseen oli alun perin kapinointi miehittäjävaltaa vastaan.

Vuosina 1944-1948 Deleuze opiskeli filosofiaa Sorbonnen yliopistossa Pariisissa, opiskelutovereinaan muun muassa tunnettuja ranskalaisia filosofeja kuten Francois Chatelet ja myöhemmin kirjailijana tunnetuksi tullut Michel Tournier. Hänen professoreitaan olivat Hegel-asiantuntijana tunnetuksi tullut Jean Hyppolite ja tieteenfilosofi Georges Canguilhem, joka ohjasi myös Michel Foucault'ta.

Deleuze valmistui filosofiasta vuonna 1948 ja opetti sen jälkeen filosofiaa Pariisin lukioissa aina vuoteen 1957 saakka. Vuonna 1956 hän avioitui Denise "Fanny" Grandjouanin kanssa, joka työskenteli kääntäjänä ja käänsi erityisesti englantilaisen D.H. Lawrencen kirjallisuutta ranskaksi. Lawrencella onkin oma merkityksensä Deleuzen filosofialle myöhemmin. Grandjuan sai Deleuzen kanssa kaksi tyttöä. Vuonna 1957 Deleuze ryhtyi opettamaan filosofiaa Sorbonnessa ja vuosina 1960-1964 hän työskenteli CNRS:ssä, eli kuuluisassa Kansallisessa tieteellisen tutkimuksen keskuksessa. Vuosina 1964-1969 Deleuze opetti filosofiaa Lyonin yliopistossa ja vuonna 1968 hän otti filosofian professorin paikan Foucault'n pyynnöstä Pariisin Vincennesin yliopistossa.

Deleuze valmistui tohtoriksi väitöskirjoillaan Spinoza et le probleme de l'expression vuonna 1968 ja Différence et répétition vuonna 1969. Hänen filosofinen tuotantonsa alkaa vuonna 1953, jolloin hän kirjoitti teoksen Empirisme et subjectivité, joka käsitteli englantilaisen filosofi David Humen ajattelua. Tämän jälkeen hän kirjoitti useita filosofian historiallisia kirjoja, muun muassa Nietzschestä (Nietzsche ja filosofia on nyt suomennettu, kustantaja on Summa), Kantista, Bergsonista sekä Spinozasta. Tämän lisäksi Deleuze kirjoitti niin sanotussa varhaistuotannossaan kirjallisuudesta, kuten Proustista, sekä esimerkiksi stoalaisista ja Lewis Carrolista teoksessa Logique du sens. Myöhemmän tuotannon keskeisiä teoksia, Anti-Oidipuksen ja Mille Plateauxin ohella lisäksi ovat hänen kirjoituksensa Leibnizistä ja barokista (Le Pli), Foucault'ta käsittelevät teos (Foucault), sekä teokset Cinema 1 ja Cinema 2, jotka käsittelevät elokuvaa. Deleuze kirjoitti paljon eri taiteenaloista, maalaustaidetta käsittelee Francis Baconia koskeva teos Logique du sensation.

Deleuze tapasi psykoanalyytikko Felix Guattarin työskennellessään Pariisin VII yliopistossa (Denis Diderot). He olivat molemmat vaikuttuneita vuoden 1968 opiskelijamellakoista ja niihin liittyneestä uudesta, laaja-alaisesta liikehdinnästä. Deleuzesta ja Guattarista tulikin yhdessä Michel Foucault'n kanssa tuon liikehdinnän teoreetikkoja ja erittäin suosittuja luennoitsijoita ja kirjoittajia. Toisaalta Deleuze ja kumppanit liittyvät tiiviisti jälki-strukturalismiksi nimettyyn filosofiseen suuntaukseen, joka pyrki toisaalta eroon muun muassa Claude Levi-Straussin kehittelemästä strukturalismista, mutta yhtä lailla he pyrkivät myös eroon dogmaattisista Marx-käsityksistä ja toisaalta Hegelin painolastista ranskalaisessa ajattelussa. Toisaalta Deleuze ja Guattari eivät tunteneet myöskään Ranskassa vahvasti vaikuttunutta psykoanalyysia aivan omakseen, vaikkakin Guattari oli Jacques Lacanin oppilas. On kuitenkin hyvä muistaa, että koko jälkistrukturalistien sukupolvi kirjoittaa suhteessa näihin ajattelusuuntiin, eikä Deleuze ole siitä poikkeus, vaan hän tuntee hyvin kritisoimansa aiheet.

Deleuze sairastui jo vuonna 1969 keuhkosairauteen, joka sai hänet lopulta päättämään päivänsä vuonna 1995 70 vuoden iässä hyppäämällä kerrostalon ikkunasta. Mutta sitä ennen Deleuze kerkesi kirjoittaa räväkkää ja vaikutusvaltaista filosofiaa ison pinon. Vuonna 1972 julkaistu L'Anti-oidipe ja vuonna 1980 julkaistu Mille Plateaux, jotka on kirjoitettu yhdessä Felix Guattarin kanssa, ovat tulleet nykypäivänä ohittamattomiksi teoksiksi filosofian, politiikan ja yhteiskuntateorian saralla. Näiden kirjoittajien yhteistyö jatkui, ja vuonna 1991 he kirjoittivat filosofisen testamenttinsa Mitä (se) filosofia (oikein) on? jonka Leevi Lehto on suomentanut vuonna 1993. Muita suomennoksia Deleuzelta ovat Jussi Vähämäen, Keijo Rahkosen ja Jussi Kotkavirran vuonna 1992 toimittama kirjoituskokoelma Autiomaa, sekä nyt suomennetut Haastatteluja, sekä jo mainittu Nietzsche ja filosofia. Tänä vuonna julkaistaan vielä kaksi Deleuzen kirjaa Tutkijaliiton taholta. Syksyllä ilmestyvät Anna Helteen, Merja Hintsan ja Pia Siveniuksen suomentama Critique et clinique -teos ja Anti-Oidipus Tapani Kilpeläisen suomennoksena.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.