2006-01-27

Creative commonsista: yhteisöttömän yhteisen kritiikki
Puuttuuko Creative commonsista jotain?

David Berry, Giles Moss

Kääntänyt: Paavo Parkkinen

Yhteisöllinen yhteinen

Luovuusteollisuuden markkinointi ja PR-toiminta, lobbausyritykset ja asianajajat eivät ole onnistuneet vakuuttamaan meitä siitä, että se on luovuuden todellinen ystävä. Se ei vakuuta meitä harhaanjohtavilla kannustinväitteillä tai käsityksellä siitä, että tiedon, käsitteiden ja ideoiden jakaminen olisi rikollista. Jos jokin, niin omaisuus on korruptio ja rikos: varkaus luovuuden yhteisestä kasvualustasta. Siitä huolimatta globaalit mediayhtiöt jatkavat työtään järjestelmän muuttamiseksi - laillisesti, teknologisesti ja kulttuurisesti - helpottaakseen omistusoikeuttaan ja kontrolliaan luovuudesta. Tämä on immateriaalisen työn sosiaalinen tehdas, jossa kaikki elämä - rakastava, ajatteleva, tunteva ja jakava - on omaisuuden korruption ja yksityistämisen kohteena.

Kuten jo ehdotimme, yhteinen on eettinen eikä vain lainopillinen asia. Korostamme tätä seikkaa. Yhteinen perustuu yhteisölle sekä eettisille käytännöille, jotka tulevat esiin verkostomaisesti hajautettujen yksilöiden ja ryhmien, kuten vapaan ja avoimen lähdekoodin liikkeen, toiminnan, kokemusten ja suhteiden kautta. Tästä johtuen vapaa kulttuuri on paljon enemmän kuin vain protestiliike. Se ei ole vain reaktiivinen; se on tuottava. Se luo uusia elämän muotoja käytäntöjensä kautta. Se luo uusia mahdollisuuksia. Meidän nähdäksemme vapaalla kulttuurilla on kuitenkin oltava myös poliittinen ulottuvuus. Tämä tulee julki poliittisen kuvittelun, toiminnan ja todellisen demokratian puolesta tapahtuvan laajemman kamppailun kautta. Siksi on tärkeää tunnistaa vahinko, jonka vapaalle kulttuurille voivat tehdä ne vapaan kulttuurin puolestapuhujat, jotka yrittävät depolitisoida sen. Maailmassa, josta itsemme löydämme, poliittinen tietoisuus, vastarinta ja kamppailu ovat keskeisiä puolustettaessa omistuksesta vapaiden käsitteiden ja ideoiden luovan kentän ajatusta ja käytäntöä - siis nousta pystyyn yhteisen ja yhteisön puolesta. Käännymme lopulta vapaan kulttuurin ja yhteisen poliittisen kamppailun puoleen.

Mistä vapaan kulttuurin politiikka on löydettävissä? Vastaus: lukuisilta tasoilta. Poliittinen kamppailu tulee epäilemättä suuntautumaan kohti kansallisvaltiota (kuten Maureen O'Sullivan väitti "A law for free softwaressa" Free Software Magazinen 2. numerossa). Ainakin tällä hetkellä kansallisvaltiot ovat välttämättömiä kauttakulkupisteitä, jotka säilyttävät etuoikeutetun aseman lain ylläpitämisessä ja toimeenpanemisessa. Se erityisasema ei kuitenkaan voi säilyä vain niillä. Luovuuden yhteisöllisyys vähät välittää valtioiden rajoista, ja samoin tietysti myös luovuus- ja mediateollisuuden keinottelijoiden globaali ote. Luovuus on samanaikaisesti liian pieni ja liian iso. Poliittinen toiminta ja kamppailu todellisen demokratian puolesta täytyy kohdistaa samalla kertaa paikalliselle ja globaalille tasolle. Jälkimmäistä ajatellen voisimme kuvitella sitoumussopimuksen, joka toteutettaisiin esimerkiksi ihmisen DNA:n ja elämän tavaramuotoistamisen estämisen tai YK:n ideoita ja käsitteitä suojelevan suojelualueen kaltaisten toimenpiteiden kautta. Voimme kuvitella jotain Bruno Latour'n "Parliament of Thingsiä" muistuttavaa, tilan, jossa edustettuna ei ole vain ihminen, vaan kaikella elämällä on puolustaja, kaikella elämällä on ääni.

Laki on sosiaalisen elämän päälle asetettu oikeudellis-laillinen ristikko. Tätä ristikkoa ylläpitää ja toimeenpanee valtioiden ja muiden hallinnollisten ja hallinnollisuuden voimien verkosto. Tukeutuminen lakiin ja valtioon tekee Creative commonsin lisensseistä (tai muista yhteisen laillisista muodoista) haavoittuvaisia ja epävarmoja. Emme voi vielä olla varmoja, miten Creative commonsin lisenssit pitävät lainopillisessa käytössä, koska niitä ei ole vielä koeteltu kunnolla. Yhdestä asiasta voimme kuitenkin olla melko varmoja. Periaatteessa saatamme kaikki olla tasa-arvoisia lain edessä. Periaatteessa lain tikapuilla ei ole ylä- tai alapäätä. Käytännössä kuitenkin taloudellisella vallalla on merkitystä. Tiedämme, että laki tai valtio eivät ole immuuneja taloudelliselle houkuttelulle, lobbaukselle, suosimiselle ja niin edespäin. Tästä johtuen siis yhteinen on yhä yksityistämisen ja tavaramuotoistamisen uhan ja korruption alaisena.

Emme halua väittää, että kaikki lailliset ja julkiset oikeudet, mukaanlukien yhteisen, valtion tai globaalien instituutioiden, kuten YK:n, suojelu olisi arvotonta. Se olisi kantamme vääristämistä. Se mitä haluamme painottaa on, että sellaiset oikeudet ovat lähtöisin ihmisistä poliittisen kamppailun kautta, eivät lainsäätäjien tai lakitieteen professorien kirjoitettua ne paperin palasille. Jos näitä oikeuksia halutaan pitää yllä, ja jos yhteinen halutaan asettaa ja sitä halutaan suojella, tarvitaan poliittista tietoisuutta, poliittista toimintaa ja demokratiaa. Tällä tarkoitamme, että minkä tahansa yrityksen haitata yhteisöä ja yhteisiä oikeuksia käsitteisiin ja ideoihin täytyy kohdata vastarintaa. Tarvitsemme polittista tietoisuutta ja kamppailua, emme lakimiehiä, jotka käyttävät lainopillista kieltä ja taitoja monimutkaisiin lisensseihin, oikeustapauksiin ja ennakkotapauksiin. Olemme pahoillamme siitä, ettei tämä kuitenkaan taida olla poliittinen kuvitelma (ja poliittinen kamppailu), jonka Creative commons -projekti jakaa tai jota se tukee.

(1) "Public domain on englanninkielinen termi, jolla tarkoitetaan vapaasti yleiseen käyttöön asetettujen teosten joukkoa. Public domainissa olevan teoksen tekijä on luopunut tekijänoikeuksistaan siinä määrin kuin se on lainsäädännön mukaan mahdollista, ja teoksen käytölle on mahdollisimman vähän rajoituksia." (http://fi.wikipedia.org/wiki/Public_domain)

(2) Yhdysvaltain laissa oleva julkisen trustin oppi, eli public trust doctrine, määrää tietyt vesi- ja maa-alueet julkiseen käyttöön vaikka ne olisivat yksityisesti omistettuja.

Linkkejä

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.