2005-12-18

Carol Leigh - seksityöntekijä ja aktivisti

Mary Christmas

Kääntänyt: Tapio Laakso

Tämä voisi ehkä olla yksi paikka, jossa globalisaatiokriittinen liike leikkaa seksityöntekijöiden liikkeen kanssa. Koska ihmiset, jotka vaativat hikipajoissa työskentelevien ihmisten oikeuksien kunnioittamista, ajavat myös tätä sopimusta, eikö?

Sen hyväksymiseksi tehdään paljon yhteistyötä. Mutta se on kaukana. Hiukan kuin kuun tavoittelua taivaalta, se on yksi vähiten ratifioiduista esityksistä. Myös Anti-Slavery International on järjestö, joka puuttuu orjuuteen ja riistoon erilaisissa työympäristöissä, ja he ovat olleet tarpeeksi rohkeita huomioidakseen myös seksityöntekijät, joten jonkinlaista leikkaamista tosiaan tapahtuu tässä yhteydessä. Kuitenkin aika usein globalisaatiokriitikot vetävät rajan seksityöhön ja empivät seksityön puolustamista työnä. He epäröivät joskus seksityön määrittelemistä työksi ja järjestäytymisen ja työntekijöiden oikeuksien edistämistä.

Tulen itse globalisaatiokriittisestä liikkeestä, joka ei juuri ole käsitellyt seksityötä globaalista näkökulmasta. Minulle, ja varmaan myös sinulle, on selvää, että Yhdysvaltain imperialismi ja globalisaatio, tapa jolla globaali talous muuttuu, vaikuttaa naisiin: se vaikuttaa seksityöntekijöihin ja ihmisiin, jotka tekisivät seksityötä. Monet asiat ovat muuttumassa parhaillaan. Miten me voisimme tuoda nämä liikkeet yhteen?

Minusta kyse on tästä yksinkertaisesta asiasta, että pääomat voivat liikkua, mutta työntekijät eivät. Miksi valkoinen amerikkalainen mies voi mennä mihin haluaa, mutta thaimaalainen nuori nainen ei voi mennä mihinkään eikä saa viisumia? Yksinkertaisesti nämä lait estävät yleisesti naisia matkustamasta pelkästään sen vuoksi, että he saattaisivat olla prostituoituja, koska ovat sen ikäisiä. Joten lait, jotka vaikuttavat naisiin ja siirtolaisuuteen, lait, jotka estävät naisia saamasta viisumeita, ovat lakeja, jotka liittyvät suoraan prostituutioon. Se vaikuttaa yleisesti kaikkeen naisten siirtolaisuuteen.

Kiinnostavaa, että otat esiin sen, kuinka myös ne naiset, jotka eivät ole prostituoituja tai seksityöntekijöitä, kärsivät laeista, jotka kriminalisoivat seksityötä. Onko sinulla enemmän esimerkkejä tästä?

Tämä on yksi ehkä parhaiten tuntemistani asioista. On olemassa myös sellainen globalisaatiokriittinen liike, joka näkee kaiken prostituutiosiirtolaisuuden ihmiskauppana ja orjuutena eikä usko, että on edes olemassa mitään kysymystä työntekijöiden oikeuksista. He näkevät rajat ylittävän prostituution aina orjuutena ja vaativat valtioita ulottamaan kriminalisoinnin pidemmälle. Tämä on ongelmallista, koska se tarkoittaa poliisivalvonnan lisääntymistä prostituutiobisneksen lähettyvillä mitä ilmeisimmin, koska he haluavat löytää siirtolaisia. Todellisuudessa liiketoiminta on kriminalisoitu joka tapauksessa, joten kyseiset naiset ovat nyt rikollisia ja erityisen haavoittuvia. Se, miten globalisaatioon puuttuminen on vaikuttanut prostituutioon, on osunut todella pahasti prostituoituihin.

Äskettäin hyväksyttiin senaattori Paul Wellstonen esittelemä laki, joka määrää rangaistuksia ihmiskaupasta ja prostituutioon pakottamisesta sekä apua uhreille. Mutta jotenkin kävi niin, että laki stigmatisoi prostituutiota yleisesti sekä kannustaa poliisia ja oikeuslaitosta panostamaan taas kerran juuri niiden paikkojen valvomiseen, joissa siirtolaisprostituoidut usein työskentelevät. Tämän kaltainen valvonta on tehnyt pahaa yhteisöille, ja prostituutiovastaiset feministiset näkökulmat ovat kannustaneet tämän kaltaisia "väliintuloja": poliisille annetaan valtavat resurssit hierontalaitosten valvontaan, ettei niissä harjoiteta prostituutiota. Se on aikamoinen konflikti ja erittäin ongelmallinen asia etenkin siirtolaisnaisille.

Tietenkin Yhdysvallat vie lainsäädäntöä, me viemme prioriteetteja. Kerromme muille valtioille, että jos ette seuraa meidän painotuksiamme ihmiskaupan ja prostituution vastustamisessa, me emme anna teille rahaa. Painostamme valtioita ympäri maailmaa omaksumaan meidän kantamme prostituutioon ja viemme kriminalisoinnin lisäämistä. Naisten keskuudessa on ollut jo vuosia voimakas liike, joka on yrittänyt vaikuttaa YK:ssa, jotta kaikki prostituutio määriteltäisiin naisiin kohdistuvaksi väkivallaksi. Samalla valtioita kannustettaisiin prostituoitujen sijasta kriminalisoimaan tietyt alueet alasta kuten asiakkaat ja palvelut. Joten kriminalisointi kiihtyy ja se on suorassa yhteydessä globalisaation vaikutuksista huolestuneeseen liikkeeseen.

Monilla anti-kapitalistisen liikkeen ihmisillä näyttää olevan kovin kapea näkemys globalisaation vaikutuksista. Hikipajat siirtyvät joihinkin maihin, yhdysvaltalaiset yhtiöt toisiin ja talous ajetaan niin alas, että naisilla on taloudellinen pakko seksityöhön. Seksi tai hikipaja, on siinä tietty totuuskin!

Olen aika samoilla linjoilla. Ongelmana on, että ihmiset ajattelevat uuden talouden johtavan pakotetun prostituution lisääntymiseen ja että suurin osa prostituutiosta on pakotettua, ei ainoastaan taloudellisesti vaan kidnappauksen tai muun voimankäytön avulla. Tämä on prostituutioilmiön kuva globalisaation suhteen. Sen sijaan ei tunnisteta, että globalisaatio on luonut suuren joukon seksityöntekijäsiirtolaisia, joilta erityisesti on viety oikeudet. Moniin maihin ei esimerkiksi pääse pakolaisena tai siirtolaisena, jos on työskennellyt viimeisten vuosien aikana prostituoituna, vaikka olisi työskennellyt laillisesti. Nuoret naiset eivät voi lähteä siirtolaisiksi prostituutioepäilyjen vuoksi, ja jos on prostituoitu, niin on käytännössä pakko sanoa poliisille joutuneensa pakotetuksi, jos haluaa edes päästä poliisin puheille. Kaikki tämä sotkee kysymystä pakon määrästä ja siitä, mitä alalla oikeastaan tapahtuu. Saadakseen oikeutensa ihmiset pakotetaan sanomaan, että heidät on pakotettu.

Ja sitten ovat tilastot, jotka eivät täsmää.

Tilastot eivät näytä todellisuutta. Valtava määrä naisia on varmasti todella alistetussa tilanteessa. Mutta tilanne vaihtelee riistävästä salakuljetusjärjestelystä (trafficking) varsinaiseen orjuuteen - vaihtelu on laajaa. Minä ainakaan en tiedä muuta keinoa lähteä siirtolaiseksi. On pakko tukeutua salakuljettajiin (trafficking), kun työlupia ei saa, ei ole muuta keinoa. Liikkeen edistyksellinen siipi onkin määritellyt ihmiskauppakäsitteen (trafficking) uudelleen: he sanovat, että ihmiskauppa tarkoittaa pakotettua työtä.

Prostituution alkuperäinen kriminalisointi syntyi valkoisen orjuuden hysteriasta.** Sillä oli valtava merkitys prostituutiovastaiseen kiihkoon! Jälkeenpäin on kai osoitettu, että osa valkoista orjuutta käsitelleistä tilastoista oli täysin virheellisiä, kaikki olisivat olleet orjia, jos ne olisivat pitäneet paikkansa. Nyt näyttää tapahtuvan jotain samanlaista. Keskitytään ainoastaan asian pakotettuun puoleen - kaikesta prostituutiosta tehdään orjuutta, kun puhutaan vain ihmiskaupasta eikä lainkaan siirtolaisuudesta seksityöhön. Joten me puhumme siitä kaikesta: pakotetusta prostituutiosta, palveluista uhreille ja myös seksityöntekijöiden oikeuksista.

Carol Leighin haastattelu julkaistiin alun perin Clamor Magazinen numerossa 15 (Jul/Aug 2002) ja uudelleen Clamorin viisivuotisjuhlanumerossa syksyllä 2005, www.clamormagazine.org.

* Kyse on YK:n kansainvälisestä yleissopimuksesta kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta (The Convention on the Protection of the Rights of All Migrant Workers and Members of Their Families). Sopimus laadittiin 1990, ja se astui voimaan 2003, kun 20 maata oli vihdoin ratifioinut sopimuksen. Yksikään länsimaa ei ole toistaiseksi mukana sopimuksessa.

** Valkoisella orjuudella viitataan 1800- ja 1900-luvun vaihteessa syntyneeseen moraaliseen paniikkiin nuorten tyttöjen kaappaamisesta seksiorjuuteen. Tämä kohtalo saattoi koitua lähes jokaisen nuoren naisen osaksi. Historioitsijat ovat nykyisin lähes yksimielisiä siitä, että varsinaisia tapauksia oli hyvin pieni määrä. Tarinat "valkoisesta orjuudesta" saivat alkunsa suuresta siirtolaisnaisten ja myös prostituoitujen joukosta, joka muutti Euroopasta työn perässä. Jo Doezeman artikkeli "Loose Women or Lost Women? The re-emergence of the myth of 'white slavery' in contemporary discourses of 'trafficking in women'" vertailee valkoisen orjuuden myyttiä nykyiseen ihmiskauppakeskusteluun.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.