2005-12-18

Carol Leigh - seksityöntekijä ja aktivisti

Mary Christmas

Kääntänyt: Tapio Laakso

Tapasin Carol Leighin hänen vieraillessaan Philadelphiassa menneenä talvena. Jonkin ihmeen kautta hän oli kuullut äskettäin perustetusta uudesta järjestöstäni SWAT:sta (Sex Workers Action Team). Luonnollisesti tämä seksityöntekijöiden oikeuksia ajavan liikkeen perustaja otti yhteyttä meihin (toistaiseksi ainut liitto kaupungissa) kysyäkseen, haluaisimmeko osallistua hänen kanssaan väittelyyn, jota nauhoitettiin National Public Radioon. SWAT vuorostaan kutsui Carolin omaan tapaamiseensa, jossa hän ilahdutti meitä valokuvilla matkoiltaan ympäri maailmaa ja liikkeen historian (herstory) pikakurssilla.

Luomalla itsensä uudelleen nimellä "Scarlet Harlot", Carol Leigh on jo vuosia esiintynyt monissa filmeissä ja esityksissä sekä monien kaupungintalojen portailla tarkoituksenaan käyttää kokemuksiaan prostituutiosta muiden valtaistamiseksi. Kirjoittajana ja organisaattorina Carol antaa äänen niille miljoonille ihmisille seksiteollisuudessa, joilla ei ole mahdollisuutta "tulla ulos pukuhuoneesta". Kehittämällä nyt laajasti käytetyn "seksityö"-käsitteen, joka sisällyttää kaikki seksiteollisuuden alat, Carol Leigh on antanut meille kollektiivisen identiteetin ja ensimmäistä kertaa toiveen yhtenäisyydestä.

Tarkasti valmisteltujen kysymysten sijaan vaihdoimme ajatuksia epäviralliseen tyyliin margaritojen ohessa.

Carol, aloit kertoa siitä, kuinka oma seksityösi oli hermoja raastavaa ja turhauttavaa, ja kuinka nyt jälkeenpäin katsottuna kaikki näyttää ruusuisemmalta. Luuletko, että sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että kun sitä tekee, niin jonkinlainen uhka jostain pahasta, jonkinlainen vaara on aina ilmassa - vaikka mitään varsinaista fyysistä vaaraa ei näytä olevankaan?

Tuo on kiinnostavaa. Joo, kyllä se on totta... vaaran tunne. Jopa vakinaiset asiakkaani - onnistuin kuvittelemaan, että ehkä hän muuttuukin vaaralliseksi. Jossain määrin, jos olin tapaillut jotakuta muutaman vuoden, tunsin oloni varsin turvalliseksi - niin turvalliseksi kuin voi. Tarkoitan, että hermoilen lentokoneessa. Elämässäni on paljon riskejä. Ajaessani autoa tunnen oloni turvattomaksi. Mutta siis prostituutiotapaamiset, kun ei tunne tyyppiä tai on yhdellä noista ensimmäisistä tapaamisista, olin yksin asunnossani heidän kanssaan, se oli pelottavaa. Tein ratkaisun tapailla vakituisia asiakkaita ja miehiä, jotka tunsin, mutta omassa asunnossani, joka teki minut hieman haavoittuvaksi. Se oli epämiellyttävää, ei niinkään vaaran takia vaan myönnytysten takia, joita minun piti tehdä vaaran välttämiseksi. Aina tuntui kuinka seuraava tyyppi, jota en tuntenut, voisi olla poliisi tai raiskaaja, joten oli paljon järkevämpää yrittää säilyttää vakioasiakkaat. Pistin niin paljon energiaa niin moniin myönnytyksiin antaessani heille hiukan lisää aikaa tai hiukan lisää tätä tai tuota ja neuvotteleminen kondomeista oli todella stressaavaa (keskellä AIDS-kriisiä), joten olihan se turhauttavaa. Olin turhautunut siitä, että minun piti ottaa kaikki nämä riskit, koska en pystynyt helposti hankkimaan toisia asiakkaita.

Jälkeenpäin se näyttää ruusuiselta kai siksi, että kun sitä katselee elämäänsä, sitä helposti unohtaa ikävimmät asiat. Olen täysin selvillä siitä, että näin jälkikäteen kaikki näyttää hyvältä ja muistan ihanat ja hellät hetket ja imartelun rituaalit asiakkaiden kanssa. Se on hyvin kiinnostavaa. Muistan hetket, jolloin vain olin niin ylpeä. Olin iloinen, kun olin tehnyt jonkun niin iloiseksi. Se oli se, millä selviydyin. Ja kaikki se viisaus, jonka olen saanut tästä. Se, että olen nähnyt miehiä, kun he ovat kaikkein haavoittuvaisimmillaan ja ymmärtänyt sen tekopyhyyden, joka rankaisee naisia prostituutioon osallistumisesta. Joten jälkeenpäin katsottuna, olen saanut niin paljon tästä työstä ja oppinut niin paljon, että tuntuu melkein oudolta edes puhua siitä, kun on melkein tabu olla liian positiivinen asiasta. Ja se, että on ollut yksi onnekkaista - miten se tuli elämääni taiteilijana ja mahdollisuus työskennellä aktivistien kanssa, jotka olivat tulossa mukaan prostituoitujen oikeuksia ajavaan liikkeeseen - se on ollut jotain todella erityistä.

Jos puhutaan liikkeestä, niin mietin mahdollisuutta, että jossain tulevaisuudessa prostituutio ja kaikki seksityö olisi normalisoitua, vähemmän hämärän peitossa, vähemmän vaarallista ja enemmän julkista ja avointa. Mietin, tulisiko siitä monille ihmisille vähemmän kiinnostavaa. Mietin itse, kuinka suuri osa viehätyksestä on salailussa, maanalaisuudessa - repressio saa ihmiset kuumiksi! Uskonnollinen repressio, oikeusjärjestelmän repressio, kaikenlainen repressio voi olla kiihottavaa. Mitä ajattelet?

No, luulen, että monet asiat ovat muuttumassa. Jos puhutaan strippareiden tulosta julkisuuteen ja ihmisistä työskentelemässä Hootersilla, ja niin monista nuorista opiskelijanaisista, jotka strippaavat niin normalisaatio on jo pitkälti tapahtunut. Seksityöntekijät ovat tulossa kaapista ja ovat jossain määrin integroituneempia yhteisöön. Mutta se on edelleen outoa kuinka kaapissa jotkut strippaavat nuoret naiset ovat. Jotkut ovat edelleen kaapissa, mutta paljon vähemmän kuin ennen. Sen voi yhdistää muuhun elämään jollain muulla tavalla kuin erottelemalla, muuten kuin elämällä kaksoiselämää. Mutta muuten puhutaan kokonaan toisesta yhteiskunnasta. Jos se olisi niin hyväksyttyä, ettei olisi mitään häpeää, niin kyse olisi kokonaan toisesta kulttuurista kuin tämä, jossa seksi on häpeän lähde. Kyse on myös seksuaalisista fantasioista. Siis se on scifin aluetta minusta!

Voitko puhua hieman globalisaation tai globaalin kapitalismin ja seksityöntekijöiden oikeuksien välisestä suhteesta?

No, kuten tiedät pääomat voivat liikkua vapaasti rajojen yli, mutta ihmiset eivät. Se tarkoittaa, että suurempi joukko ihmisiä työskentelee epävirallisella sektorilla ja prostituutio on tietysti merkittävä osa tuota sektoria. Monet Euroopan maan raportoivat, että siirtolaisväestö on tuplaantunut, kolminkertaistunut, jopa nelinkertaistunut! Tämä on merkittävästi vaikuttanut seksityöntekijöihin. Se myös järkyttää yhteisöissä aiemmin vallinnutta tasapainoa. Näissä kaupungeissa on seksityöntekijöitä, jotka suhtautuvat nihkeästi tulijoihin, ja taas kerran monien Euroopan maiden vastaus on sääntelyn lisääminen. Joskus laillistetaan ja joskus luodaan sääntöjä uusien oikeuksien takaamiseksi, mutta vain laillisille työntekijöille. Jos asuu Euroopan unionissa, niin on oikeus työskennellä prostituoituna myös muissa unionimaissa. En ole ihan varma päteekö tämä kaikkiin maihin, mutta ainakin joihinkin. Hollannissa tehtiin äskettäin päätös oikeudesta työskennellä prostituoituna, jos tulee toisesta Euroopan unionin maasta. Mutta on myös valtavat määrät ihmisiä, jotka ovat tulleet Euroopan unionin ulkopuolelta. Prostituution laillistaminen ja tiukempi sääntely jättää siirtolaiset Latinalaisesta Amerikasta ja Kaakkois-Aasiasta ulkopuolelle. Todellisuus on se, että vain kaksi prosenttia maailman väestöstä oikeasti työskentelee syntymämaansa ulkopuolella. Se on pieni joukko ihmisiä. Seksiteollisuudessa se on kuitenkin suurempi joukko, sillä kuten sanottu, se on osa epävirallista taloutta.

Ja tilastoja seksityötä tekevistä siirtolaisista ei taida juuri olla.

Hollannin säätelyjärjestelmässä on monia edistyksellisiä lakeja, jotka takaavat seksityöntekijöille terveydenhoidon, mahdollisuuden tehdä työtä julkisesti ja työntekijöiden oikeudet. Säätelyn ongelmana on kuitenkin, että prostituutio on ainut ammatti, jossa on pidettävä henkilöllisyystodistusta mukana, jotta voi todistaa, kuka on. He ovat niin huolestuneita suojelemaan ihmisiä siirtolaisilta ja monet ihmiset haluavat sulkea rajat. He pelkäävät tapahtumassa olevia muutoksia kuin ruttoa.

Tämä on kiinnostavaa koko viisumiasian vuoksi. Tiedän, että työlupia voi hakea valtavirran töihin. Onko maissa, joissa prostituutio on laillista, minkäänlaista työlupakäytäntöä?

Tuota juuri tarkoitin. Työlupaa ei saa ellei tule Euroopan unioniin kuuluvasta maasta. Työlupaa ei voi hakea, jos on tulossa seksityöhön vaikkapa Thaimaasta. Mutta on muita mahdollisuuksia; jotkut hakevat lupaa viihdyttäjänä tai tanssijana, jolloin on mahdollista saada lupa. Tiedän, että jotkut tukevat YK:n sopimusta, jota kovin moni maa ei ole vielä ratifioinut. Se koskee siirtotyöntekijöiden oikeuksien suojelemista. Se loisi jonkinlaisen rakenteen, jonka avulla taattaisiin siirtotyöläisten oikeudet, ja jotkut haluaisivat, että myös seksityöntekijöiden oikeudet sisällytettäisiin sopimukseen, mutta sitä kukaan ei ole vielä ratifioinut.*

Kuka haluaa tätä sisällytystä?

Seksityöntekijöiden ja siirtolaisten oikeuksia ajavat tahot. On olemassa laaja liike, joka koostuu järjestöistä, jotka ajavat siirtolaisnaisten oikeuksia.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.