2005-09-21

Variaation voima

Maurizio Lazzarato

Kääntänyt: Mikko Jakonen, Anna Helle

Multitudes: Kuinka vallan dispositiivit toimivat yleisöjen muodostamisessa ja kontrollissa?

Maurizio Lazzarato: Yleisöjen muodostumisen mekanismit sisältävät sommitelman muistin, ruumiin ja ajan välillä, sommitelman, joka tähtää suoraan yksilöiden käyttäytymiseen ja tietoisuuksien ohjaamiseen. Tässä voidaan käyttää hyväksi nietzscheläistä arvojen genealogiaa, jotta voidaan havaita mielipidettä ja siten käyttäytymisiä koskeva toimintatapa. Nietzschen mukaan mahdollisuus erottaa ihmis-pedosta sivilisoitunut ihminen, siis "ennaltanäkyvä, säädeltävä, laskettava" ihminen, kulkee muistin valmistamisen kautta. Tämä viimeinen on takuu siitä, että hän kykenee pitämään lupauksensa (yhtä hyvin muille yksilöille kuin yhteisölle). Pakottaessaan ihmistä, tuota "lihallistunutta unohtamista", pitämään antamansa lupaukset yhteisö valmistaa tulevaisuutta ennakolta. Sitä, joka voi luvata vastaavansa hänelle itselleen "tulevana". Muistin rakentaminen on keino eristää ja konstituoida aikaa, joka sallii nähdä ennalta, laskelmoida, mitata, muodostaa samanlaisuuksia. Epävarmuus, jonka unohtaminen tuo mukaan yhteisölliseen elämään, voidaan vaihtaa sellaisen ihmisen ennaltanähtävyyteen, jonka tulevaisuuden muisti tekee mahdolliseksi. Muistitekniikat (mnémotechniques), joita ihmisyys on pitkään käyttänyt, ovat usein olleet kauheita ja julmia: piinaamiset, kidutukset, silpomiset, "hirvittävät lupaukset" (esimerkiksi omien lasten uhraaminen). Nietzscheläisessä kuvailussa muistin rakentaminen kulkee tuskan kautta, koska ainoastaan se, mikä tekee pahaa, säilyy muistissa. Michel Foucault on jättänyt meille perinnöksi hienon aktualisaation ihmisten kesyttämisen teknologioiden genealogiasta, jotka muuttavat ihmiset ennustettaviksi eläimiksi. Hänen teoriansa kurijärjestelmistä sisältää vielä jälkiä näistä verenhimoisista muistitekniikoista, jotka valmistavat muistia kivun kautta. Mutta foucault'laisessa kurijärjestelmien teoriassa kidutukset on korvattu harjoituksilla. Mutta tässä kuvailussa, joka koskee kidutuksen muuttumista harjoituksiksi, olemme kadottaneet muistin probleeman. Ollaksemme vielä tarkempia, tavat ja rutiinit, jotka harjoitukset kiinnittävät ruumiisiin, ovat automatismeja, jotka valmistavat modernille ihmiselle sensomotorisen muistin. Ajan poisvetäminen, ennakoitavuuden ja käyttäytymisien laskelmoimisen asemoiminen, tapahtuu kodifikaation, toistamisen ja harjoitusten standardoinnin kautta (tehtaassa, armeijassa, koulussa jne.).

Sitä vastoin löydämme uudelleen sommitelman "henkisen" muistin, ruumiin ja ajan välillä kontrolliyhteiskuntiemme sydämestä. Kontrolliyhteiskunnissa toimitaan aina ruumiin parissa, jotta muodostettaisiin muisti, joka osaa luvata, mutta ruumiista etuoikeutetaan erityinen osa (aivot). Kun olette katselija, kun olette osa yleisöä, ette suorita harjoituksia Foucault'n mielessä. Nykyaikaiset muistitekniikat eivät muistuta kidutusta eivätkä harjoituksia. Ne palautuvat enemmänkin semioottisiin tekniikoihin. Muistia valmistetaan merkkien, kielten ja kuvien kautta. Semioottiset muistitekniikat on tunnettu ja niitä on harjoitettu aina antiikista lähtien, mutta tässä on kyse merkkien, lausumien ja kuvien järjestelmistä, jotka toimivat hertzien tai telemaattisten verkkojen kautta yleisöjen konstituoimista varten.

Se, mitä muisti säilyttää, ei ole enää se, mikä tekee pahaa. Sen konstituutio toimii pikemmin viettelyn, mielihyvän, kulutuksen, kommunikaation ja informaation perustalta. Meillä on tässä, yhä uudelleen, tarve tehdä ihminen laskettavaksi, ennakoitavaksi, käyttövalmiiksi. Mutta käyttövalmius, jota ihmiseltä vaaditaan, lupaus, joka hänen tulisi tyydyttää, kuuluu maailmalle, elämän muodoille, jotka ovat kulutuksen, informaation, kommunikaation maailmoja, jotka tuottavat ja uudelleen tuottavat "enemmistön mallin". Täytyy aina valmistaa muisti, joka on kykenevä lupaamaan, mutta se lupaus, josta on osattava tehdä selkoa, ei ole enää lupaus arvojen tai yhteisön tottumusten luotettavuudesta. Meidän pitää vastata osallisuudestamme keskivertoihmisen haluihin ja uskomuksiin, elämän muotojen keskinkertaisuuteen ja vulgaarisuuteen, joita esimerkiksi julkisuus vaatii meitä omaksumaan.

Näissä olosuhteissa voidaan ottaa uudelleen käyttöön se aivojemme toiminto, jota vastaan tulevaisuuden muisti on rakennettu: unohdus. Unohduksesta tulee jälleen aktiivisen estämisen voima, vastarinnan muoto: "tehdä hieman hiljaisuutta, puhdas taulu tietoisuuteemme jättääksemme tilaa uudelle". Kommunikaation, viestinnän ja kulutuksen keskeyttäminen, jotta unohtaisimme enemmistön mallin ja avaisimme luomisen tilaa.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.