2005-08-24

Kuokkavieraat Reloaded

Jukka Peltokoski

Mediajulkisuus resurssina

Voimme ottaa nyt käsittelyyn muutamia konkreettisia esimerkkejä kuokkavierasprotestien ja mediajulkisuuden vuorovaikutuksesta. Ensinnäkin voidaan kiinnittää huomiota siihen yksinkertaiseen seikkaan, että itsenäisyyspäivän linnanjuhlat ovat yksi Suomen seuratuimmista mediatapahtumista. Mediajulkisuuden resurssinäkökulmasta tällainen tapahtuma näyttäytyy yhteiskunnan haastaville ryhmille mahdollisuusrakenteena kriittisten näkökulmien esiintuomiseen. Itsenäisyyspäivä, linnanjuhlat, mikä tilaisuus, mikä ihana tekosyy, syy tehdä jotain repäisevää! Suuret mediatapahtumat kiinnittävät yleisönsä lisäksi aina myös protestoivien ryhmien huomion mahdollisuutena saada oma osa julkisuuden kakusta. Kuokkavieraat käyttivät tätä tilaisuutta tuodakseen esiin sosiaalisen eriarvoisuuden kysymyksiä, yleistä yhteiskunnallista kritiikkiään ja varmasti myös omaa itseään. Protestointi on aina myös protestiryhmien olemassaolon "mainostamista".

Mediahuomion näkökulmasta kuokkavierasprotestit voi nähdä luontevasti esiintymisinä medioille ennemminkin kuin presidentille ja linnanjuhlien vieraille. Epäilemättä mustissa autoissaan ja takseissaan linnaan hurautelleet juhlavieraatkin saivat osansa kuokkavieraiden protestoinnista, mutta tuskin kuokkavieraiden motiivina oli käydä osoittamassa näille henkilökohtaista vihamielisyyttä. Luontevampaa on ajatella, että tarkoituksena oli rikkoa presidentin ja juhlavieraiden medialta saama varaukseton hyväksyntä marssittamalla tapahtumapaikalle täysin päinvastaisia äänenpainoja kuin mitä juhlat yleensä keräävät.

Toiseksi huomio kiinnittyy kuokkavierailujen pistemäisyyteen. Kuokkavierasprotestit eivät olleet osa mitään laajempaa poliittista kampanjaa. Ne olivat vuosittainen tapahtuma, jonka taustalla ei ollut - ei varsinkaan myöhempinä vuosina - selkeää tai yhtenäistä organisaatiota. Kyse oli eräänlaisesta toimintapäivästä, joka tuotti huomiokeskittymän vailla yritystä pitkäkestoisempaan kampanjointiin. Itse kullekin kuokkavierasprotesteihin osallistuneelle taholle protesti saattoi olla osa joitain poliittisia projekteja, mutta kuokkavierailut sinänsä, pienimuotoisena massatapahtumana, elivät mediapiikistä mediapiikkiin.

Kolmanneksi kuokkavieraiden ja mediajulkisuuden suhdetta voidaan arvioida negatiivisen vuorovaikutusprosessin näkökulmasta. Siinä missä mediat noteerasivat kuokkavieraat alun alkaen suhteellisen neutraalisti ja jopa "ymmärtävästi", toisti loppuvuosien kuokkavierasuutisointi kuvaa viinan voimalla räyhäävistä nuoren aktivismin stereotyypeistä ja pienimuotoisesta mellakoinnista. Kuokkavieraat määriteltiin "linnanjuhlien vastustajiksi" ikään kuin protestilla ei olisi ollut mitään varsinaista yhteiskunnallista sanottavaa. Sikäli kun mediat tietoteoreettisina toimijoina määrittelevät, mitä ja miten puhutaan, täytyy päätellä, että kuokkavieraiden tapauksessa tuloksena oli lähinnä marginalisaatiota ja mustavalkoista vastakkainasettelua. Kuokkavieraiden keskustelunavauksia yksinkertaistava mediajulkisuus oli tuskin omiaan edistämään. Toisaalta ei voi kieltää, etteivätkö kuokkavieraat onnistuneet iskemään mediajulkisuuden lihaan elitismin ja kansallismielisyyden vastaisen piikin - niin yksinkertaiseksi kuin asetelma loppupeleissä jäikin.

Juppi pohtii osuvasti Nuorisotutkimusverkoston muistiossa, että tällainen prosessi muodosti hyvin mahdollisesti itseään ruokkineen noidankehän. Mediajulkisuuden muuttuessa kärjekkääksi kuokkavieraista jättäytyi pois sellaisia, jotka eivät tunnistaneet itseään annetusta kuvasta. Toisaalta samalla kuokkavieraisiin virtasi uutta verta, joka tuli paikalle nimenomaan protestin konfrontatiivisen maineen perusteella. Näin stereotypiat ja yksinkertaistukset vahvistuivat ja realisoituivat itsensä toteuttavina ennustuksina.

Näyttää siis selvältä, että medioitunut yhteiskunta ja sen toimintalogiikka on tärkeä viitekehys uusien yhteiskunnallisten liikkeiden toimintatyylille, tässä tapauksessa kuokkavieraille. Toteamus ei kuitenkaan tyhjene median välineelliseen käyttöön. Näyttää nimittäin siltä, että yhteiskunnalliset liikkeet suhtautuvat mediajulkisuuteen myös tilana, jota pyritään paitsi käyttämään, myös murtamaan ja valloittamaan. Täytyisi jotenkin kyetä käsitteellistämään mediajulkisuudesta käytävä kamppailu itseisarvoisempana tapahtumana kuin vain välineenä tai resurssina poliittisten päämäärien ajamiseksi.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.