2005-08-24

Kuokkavieraat Reloaded

Jukka Peltokoski

Liikkeet mediatilassa

Yhteiskunnan ja politikoinnin medioitumisen yleiskuvaa noudatellen liiketutkijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että mediajulkisuus on erittäin merkittävää nykyaikaisille yhteiskunnallisille liikkeille ja että mediajulkisuuden merkitys on jatkuvasti vain kasvanut. Yhteiskunnallisten liikkeiden historiassa jonkinlainen käännepiste voidaan sijoittaa 1970-luvulle, josta lähtien yhteiskunnalliset liikkeet näyttävät tulleen entistä tietoisemmiksi mediajulkisuuden mahdollisuuksista ja rajoituksista. Liiketutkija Martti Siisiäinen on katsonut, että medioiden voimakas hyödyntäminen on keskeisin yhteiskunnallisten liikkeiden toimintatyylin muutos 1900-luvun jälkipuoliskolla.

Mediajulkisuuden ja yhteiskunnallisen liikehdinnän suhdetta voisi tietenkin eritellä monilta eri puolilta. Yksi kysymys on esimerkiksi se, kuinka liikkeet käyttävät medioita kasvokkaisten ja paikallisten vuorovaikutusverkostojen ylittämiseen hankkiessaan ja mobilisoidessaan kannattajia. Taitava, sinänsä alueellisesti toimiva liike voi mobilisoida ihmisiä ympäri maailmaa, kuten Meksikon Chiapasissa toimivat zapatista-sissit ovat konkreettisesti tehneet internetiä ja muita mediaverkostoja käyttämällä. Eläinoikeusliikkeen julkisuuskuvaa käsitelleessä väitöstutkimuksessa Pirita Juppi toteaakin, että "mediajulkisuus ja sen kautta yleiseen mielipiteeseen vaikuttaminen ovat yhteiskunnallisen liikehdinnän uusimmassa vaiheessa monessa suhteessa korvanneet aiemmille liikkeille olennaiset poliittiset ja ideologiset liittolaissuhteet, kuten poliittiset puolueet".

Pitää toki muistaa, että uudet liikkeet eivät nojaa vain valtamediaan. Ne tuottavat jatkuvasti myös omia medioitaan. Mainittu internet on noussut yhdeksi olennaiseksi omaehtoisen mediajulkisuuden tuottamisen areenaksi. Kuten Juppi kuitenkin tarkentaa, vaihtoehtojulkisuuden mahdollisuudet määrittelykamppailuissa ovat kovin rajallisia verrattuna valtamedioihin. Niinpä vuorovaikutusprosessit valtamedian kanssa ovat ratkaisevimmalla sijalla. Tämä esitelmä keskittyy juuri tähän mediajulkisuuden puoleen.

Juppi on listannut liikkeiden tapaa käyttää mediajulkisuutta seuraavasti. Mediajulkisuus on liikkeille väline

  • uusien teemojen esiin nostamiseen ja politisointiin,
  • yhteiskunnallisen tilanteen ja yhteiskunnallisten ongelmien määrittelyyn,
  • diagnoosien, ratkaisumallien ja vaatimusten esittämiseen, uusien teemojen tuomiseen "virallisen" politiikan agendalle,
  • vastapuolen ja päättäjien painostamiseen,
  • kannatuksen ja sympatian hankkimiseen liikkeelle ja sen tavoitteille,
  • osallistujien ja jäsenten rekrytointiin,
  • vallitsevien merkitysjärjestelmien haastamiseen ja vaihtoehtoisten tarjoamiseen niiden tilalle tai rinnalle,
  • vaihtoehtoisten elämäntapojen, kulutusvalintojen ym. levittämiseen sekä kollektiivisen identiteetin ja (kuvitteellisen) yhteisön konstruointiin.

Koska liikkeet käyttävät mediajulkisuutta voimakkaasti hyväkseen, on liikkeistä tullut myös mediariippuvaisia, jopa medioille ehdollistettuja. Juppi toteaa esimerkiksi, että "media voi yhteiskunnallisten liikkeiden kohtelullaan vaikuttaa vahvasti siihen, hyväksyykö yhteiskunta protestiryhmät vai kiistetäänkö niiden legitimiteetti ja eristetäänkö ne muusta yhteiskunnasta". Liikkeen menestys voi siis olla kiinni siitä, miten sen vuorovaikutus medioiden kanssa kehittyy. Myös liikkeen radikalisoituminen voi liittyä mediasuhteeseen. Tapani Suominen esittänyt arvion, että Saksassa 1970-luvulla syntyneen aseellisen vasemmistolaisen ryhmittymän, RAF:n, yhtenä pontena oli ollut ryhmittymää edeltäneen laajan yhteiskunnallisen liikehdinnän negatiivinen vuorovaikutusprosessi mediajulkisuuden kanssa. Liikehdinnän saama julkisuus kärjisti vastakkainasetteluja, vahvisti turhautumisreaktioita ja edisti joidenkin aktivistien siirtymistä maanalaiseen aseelliseen toimintaan.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.