2005-08-16

Ihmisoikeuksilla alistajat

Tapio Laakso

Uhriksi tekeminen ja pakeneminen tekona

Ihmiskaupan kauhisteluun, ylipäätänsä ihmisten surkeuden kauhisteluun sisältyy aina uhriksi tekemisen ongelmallisuus. Ihmisen näkeminen ainoastaan uhrina ja hänen säälimisensä ei pelasta ketään.

Huomautan heti alkuun, että ihmisen toimijuudesta puhuessani en tarkoita mitään liberaalia höpöhöpöä "vapaasti valitsevasta" ihmisestä. Monet siirtolaiset tai pakolaiset saa liikkeelle suunnaton kärsimys. Siitä huolimatta he ovat ihmisiä, jotka myös tekevät valintoja, toimivat ja pyrkivät toteuttamaan unelmiaan. Sääli ja objektivointi voivat olla todella lamauttavia tekoja.

"Ihmiskaupan uhri" voi olla nainen, joka ottaa suuren, mutta tietoisen riskin lähtiessään ihmissalakuljettajan mukaan. Riski on tälle naiselle parempi vaihtoehto kuin pakkoavioliitto 60-vuotiaan serkun kanssa. Tämä nainen tietää, että häntä eivät auta valtio, ihmisoikeusjulistukset tai maailmanparantajat.

"Ihmiskaupan uhriksi" päätyminen ja kaikki kotimaassa oleva köyhyys, näköalattomuus ja sorto ovat kaksi hirveää tilannetta, joiden välissä on tekoja ja valintoja. Jälkimmäinen on meille länsimaalaisille helpompi asia hyväksyä, koska se ei muka ole meidän ongelmamme. "Kehitysmaiden täytyy itse pitää huolta omista ihmisistään. Me voimme hiukan auttaa, mutta lopulta sen pitää olla niin."

Ja kyllä, osa "ihmiskaupan uhreista" on esimerkiksi seksiorjiksi myytyjä lapsia. Nämä lapset eivät tee valintoja. Tämä ei kuitenkaan ole ihmiskaupan koko kuva, koska todellisessa maailmassa on miljoonia ihmisiä ja miljoonia tilanteita. Osa "ihmiskaupan uhreista" ei ehkä edes tunnista itseään uhreiksi.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Euroopassa tosiaan asuu miljoonia paperittomia ihmisiä. Suuri osa heistä voisi halutessaan palata kotiin, mutta he eivät sitä tee. Elämä paperittomana "uhrina" on parempi vaihtoehto kuin paluu.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.