2005-08-16

Ihmisoikeuksilla alistajat

Tapio Laakso

Pelastetut?

Toisinaan rajalla jää kiinni epäilty ihmissalakuljettaja tai ihmiskauppias - yleensä emme tiedä, ero voi olla vain veteen piirretty viiva.* Viranomaispuheen seassa on muutama uhriuttava sana kuljettajien tai kauppiaiden matkassa olleista ihmisistä, usein naisista. Jokin jää vaivaamaan, onko nämä ihmiset nyt pelastettu?

Ihmiskaupan uhreilla ja kaikilla paperittomilla ihmisillä on sama ongelma. Paperiton ihminen ei voi hakea viranomaisten suojelua, koska se tarkoittaa todennäköisesti karkotusta. Puhe ihmisoikeuksista ei merkitse näille ihmisille mitään. Lopulta "jakamattomat" ihmisoikeudet ovat ainoastaan kansalaisten oikeuksia.

Tässä pisteessä ihmisoikeuksien nimissä käyty ja uhrien karmeilla kohtaloilla väritetty puhe ihmiskaupan vastaisesta taistelusta luhistuu. Ihmiskauppaan kohdistetut toimenpiteet osuvat rikollisten sijasta uhreihin.

Suurin osa ihmiskauppaan kohdistuneista ratsioista ja muista toimenpiteistä jättää viranomaisten käsiin suuren joukon niitä, joiden pitäisi olla "uhreja". Heidän kohtalonaan on joutua karkotetuksi johonkin jumalan hylkäämään kylään Moldovassa, vailla mitään tulevaisuutta. Lopulta viranomaisten silmissä nämä ihmiset ovat maassa laittomasti, olkoot kuinka uhreja tahansa.

Ihmiskauppa, siihen liittyvä kauhistelu ja loputon puhe abstrakteista ihmisoikeuksista toimivat rajakontrollin, ihmisten kriminalisoinnin ja tiukemman maahanmuuttopolitiikan käsikassaroina. Samalla sinänsä erittäin kannatettavista asioista kuten köyhyyden poistamisesta ja tyttöjen kouluttamisesta tulee alibi, joka auttaa sivuuttamaan tilanteet, joissa ihmiset ovat.

Mafiosot nauravat partaansa. Sellaista rajavalvontaa, josta järjestäytynyt rikollisuus ei pääse läpi, ei ole eikä tule. Lisääntynyt rajakontrolli sen sijaan kasvattaa mafioiden markkinoita. Ilman heitä rajan ylittäminen käy entistä vaikeammaksi tavalliselle tytölle. Juuri rajakontrollin kiristäminen ajoi Suomessa toimineet itsenäiset venäläisprostituoidut mafian kynsiin.

Ihmiskauppaa kauhistelevat ovat yleensä hyvin haluttomia koskemaan kysymykseen kansalaisuudesta ja paperittomuudesta. Keskustelu ajautuu helposti siihen suuntaan, että juuri ihmiskauppaan ja paperittomiin yleensä kohdistetut toimenpiteet, tarkka rajakontrolli ja ihmisten liikkumisen rajoittaminen luovat pohjaa ihmiskaupalle. Tällaiset vihjaukset aiheuttavat vihaisen reaktion. "Ei rajoja voi avata yhdellä rysäyksellä." "Suomen tai EU:n velvollisuus ei ole auttaa kaikkia." Uhrista on tullut uhka.

Herää kysymys, onko "ihmiskaupasta" puhuminen lainkaan järkevää. Auttaako se meitä tekemään jotakin hyvää ihmisten todellisille tilanteille?

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.