Vauhti ja väkivalta
Uhraus Viriliolla, Derridalla ja Girardilla

III

Minun teesini on, että Virilion mielestä teoriat totaalisesta vahingosta, modernin lopusta ja inertiasta selittävät uhriaseman merkityksen. Virilio on vauhdin vaikutusten vastustaja ja sitoutunut niiden asialle, jotka eivät kykene pysymään mukaan teknologisessa maailmansysteemissä. Hän on äärimmäisen kriittinen artikulaation muodoille, jotka hellivät vauhtia ja romuttavat sisällön organisoidakseen nopeampia rakenteita. Virilio ehdottaa, että tämä organisaation tyhjä muoto, jota hän kutsuu "tendenssiksi", on totaalisen teknologian hyökkäyksen oire ja seurausta koneiden kritiikittömästä hyväksymisestä, joka liioittelee muodon neutraalisuutta. Yksi Virilion viimeaikaisista haastatteluista hahmottaa hänen assosiaatiotaan kritiikittömän teknologisen fundamentalismin ja tietorelativismin poliittisten teorioiden välillä. Hän huomauttaa, viitaten episodiin, joka koski Lyotardia:

"Ystäväni kysyi: "No, Lyotard, mitä sinulla on sanottavana suuresta tarinasta, jota kutsutaan oikeudeksi? Onko myös se suuri tarina, joka kuuluu menneisyyteen?" Hyvä huomio kerta kaikkiaan! Ei tarvitse liene mainita, Lyotardilla ei ollut vastausta. Ja itse asiassa minulle, vaikka hyväksyisinkin suurten historiallisen narratiivien ja ideologisten narratiivien häviämisen pienien narratiivien kustannuksella, oikeuden narratiivi on dekonstruktion tuolla puolen... Oikeutta ei voida jakaa, tehdä pätkittäiseksi barbaarisuuteen vajoamisen painostuksessa. Tässä olemme saavuttaneet rajan." (Virilio in Armitage 2000, 39.)

Sympaattisena Kearneyn kritiikille Derridan "alienologiaa" (absoluuttista vieraanvaraisuutta muukalaisia) kohtaan, Virilio osoittaa, kuinka Lyotardin postmodernismin avoimuus esittää eron rakenteellisten valtasuhteiden tunnustamisen uhraamisessa. Itse asiassa hänen viittauksensa oikeuden fraktaalisuudesta, joka johtaa taantumiseen villiin epädifferentoitumiseen, näyttää tukevan Banderaan kannattamaa Girardin teesiä, joka ehdottaa, että eron teoriat, kuten Derridan dekonstruktio ja Lyotardin postmodernismi esittelevät vapauden toiseuden kulutuksen kautta. Ne, jotka epäonnistuvat pysyttelemään eron mukana, tulevat syntipukeiksi, heitä syrjitään diskursiivisessa konstruktiossa, joka peittää sen edustaman poliittisen agendan demokraattisen "jokainen ihminen itseään varten" meritokratian taakse. Ytimeltään juuri tämä on se ideologinen epätunnistavuus, joka saa Banderan näkemään sellaiset teoriat, kuten dekonstruktion tai postmodernismin, uhrauksellisina myytteinä.

Vastakohtana tälle esikaupunkimaiselle vääristymälle, joka ajaa näitä narratiivejä, Virilion teoria teknologiasta esittää rakenteellisten valtasuhteiden pohdinnan dromologisen teesin kautta, joka osoittaa, kuinka teknologia vahvistaa hallitsevaa keskustaa toiseuden kustannuksella. Dikotominen käsite tekno-stratifikaatio (teknokraattisen sosiaalisen hallinnan stratifikaation tekno-rikkaasta/tekno-köyhäksi) tulee selväksi sellaisissa teksteissä, kuten The Information Bomb (2000a), joka mahdollistaa jatkuvan virtuaalisen ja aktuaalisen erottautumisen. Tämän kaksoisrakenteen sisällä, virtuaalinen on korkean kiihtyvyyden sfääri, joka koskee keskustaa, samalla kun aktuaalinen säilyy alhaisen nopeuden periferian provinssina. Itse asiassa Viriliolle se on juuri näin, koska edellisen jatkuva menestys on riippuvainen jälkimmäisen ulossulkemisesta, jota politiikan tulisi vastustaa vauhdin fasismina. Asettumalla Derridaa vastaan, jonka artikkeli vauhdin aporiasta No Apocalypse, Not Now (1984) ehdottaa, että kritiikin täytyy kiirehtiä pysyäkseen maailman systeemien liikkeiden mukana, Virilio asettuu vastustamaan nopean kiihtyvyyden tehtävää. Pohjaamalla Girardin Things Hidden Since the Foundation of The World -teokseen (1987) Virilio näkee teknologisen ilmestyskirjan vedenpaisumuksen jo siintävän horisontissa. Kuten Crogan (2000) osoittaa, että vaikkakin Virilion työn vauhti mahdollistaa näkemään, kuinka hän kirjoittaa vallitsevan tendenssin rajaseudulta käsin, pyrkimys pelastaa kriittinen sisältö nopeusrakenteen barbaarisilta vaikutuksilta säilyy keskeisenä hänen dromologisessa projektissaan.

Samalla kun Virilio pyrkii hidastamaan maailmansysteemiä rajaseudun "tendenssin" sisältä käsin, Derrida hellii nopeutta ja väkivaltaa merkkeinä toteutumattomista potentioista. Tekstissä No Apocalypse, Not Now hän selvittää kuinka vauhdin aporian arvo voi sijaita sen tuhoavassa funktiossa, sen kyvyssä destabiloida vallitsevia rakennelmia ja edesauttaa uusien poliittisten organisaation muotojen esiintulemista. Virilion ja Girardin teorioiden mukaan tällainen sitoutuminen valaisee dekonstruktion suhdetta teknologisen fundamentalismin rakenteisiin ja koneen kaltaisiin prosesseihin, jotka tekevät muodolle mahdolliseksi suhtautua yliolkaisesti varoituksiin, jota kriittinen sisältö on ajanut. Kuten Deleuzen & Guattarin (1988) ja Manuel De Landan työ (1991) tämä teoria dokumentoi teknologisen sotakoneen kehittymisen. Virilio, kirjassaan Pure War (1997) ja Girard, jonka Theatre of Envy (2000) vertaa Hamletin halua kostaa kylmänsodan ydinvastakkainasetteluun, osoittavat kuinka sotilasmalli vaikuttaa kaikkialle ihmiskokemuksen alueille. Vastaavasti molemmat ajattelijat varoittavat vaaroista, joita suuren vauhdin ihannointiin liittyy ehdottomalla, että kääntäisimme katseemme kohti uhriryhmien muistelua ikään kuin varoittavana esimerkkinä. Kun Girard esittää Uuden testamentin "ylenmääräisenä täydennyksenä" jolla on potentiaalia ylikoodata uudet syntipukkiväkivallan episodit, Virilio esittää vahinkojen museoiden [Museum of Accidents, 1989] luomista, joilla muistutettaisiin tulevaisuuden sukupolvia "korkean modernin" nopeuden kauhuista.

Virilion vahinkojen museota vastaan, joka muistelee teknologisen vauhdin uhreja, Derridan uhrauksellinen merkki on representoitu ajattoman tekstuaalisuuden aavemaisuudesta. Différancen käsite detemporalisoi tilanteen, joka on monumentalisoitu Hiroshiman sotamuseossa; Derridan aavemaiset merkit, haamut, jotka vainoavat vertikaalisuuden unta, fetisoivat Keloidisin lihalliset jäänteet, deformoituneet mutaatiot, jotka kansoittavat Hiroshiman arkistoja. Näin Derrida hautaa uhrit, joita Virilio muistaa ja valitsee tekstuaalisuuden antiseptisen tason yli perustavanlaatuisen väkivallan antropologian.

Seuraamalla nietzscheläistä Jumalan kuoleman realisaatiota teesiä, joka merkitsee ihmisyyden alkuperäisen aseman loppua, Derrida katsoo hautakiveen, pyramidisen a:n päätöskyvyttömyyteen, etsiessään turvaa. Joka tapauksessa, ulkopuoli-sisäpuoli-fetisointi tekee väkivaltaa teknologisen sotakoneen uhreille. Kuten Bandera huomaa, dekonstruktio pyyhkii pois uhrin, joka synnytti différancen pyramidisen a:n turvatakseen tekstuaalisen sfääriin yhtenäisyyden. Tätä prosessia vastaan Girardin syntipukkimekanismin teorian toisto ja Virilion teesi onnettomuuden tuhoavasta väkivallasta muistelee kehittyvän teknologisen systeemin uhreja ja muistaa kuolleita, jotka makaavat ideologisen tekstuaalisuuden hautakiven alla.

Kiitokset

Haluaisin kiittää Siobhan Holobania hänen jatkuvasta tuestaan ja rohkaisustaan, ja John O’Neiliä hänen korvaamattomista näkemyksistään ja jatkuvasta ohjauksesta. Hänen seminaarinsa Staffordshiren yliopistossa inspiroivat työtäni edelleen.

Kirjallisuus

Abercrombie, N; Hill, S; and Turner, B (1986) Sovereign Individuals of Capitalism. London: Allen & Unwin.
Agamben, G (1998) Homo Sacer: Sovereign Power and Bare Lif. Stanford: Stanford University Press.
Armitage, J (Ed.) (2000) Paul Virilio: From Modernism to Hypermodernism and Beyond. London: Sage.
Armitage, J "From Modernism to Hypermodernism and Beyond: An Interview with Paul Virilio" in Armitage, J (Ed.) (2000) Paul Virilio: From Modernism to Hypermodernism and Beyond. London: Sage.
Bandera, C (1982) "Notes on Derrida, Tombstones, and the Representational Game" Stanford French Review. Volume 6.
Bataille, G (1991) The Accursed Share: Volume I: Consumption. New York: Zone Books.
Baudrillard, J (1983) Simulations. New York: Semiotext(e).
Baudrillard, J (1995) The Gulf War Did Not Take Place. Sydney: Power Press.
Beardsworth, R (2000) "Logics of Violence: Religion and the Practice of Philosophy" Cultural Values. Volume 4: Number 2.
Borch-Jacobsen, M (1991) Lacan: The Absolute Master. Stanford: Stanford University Press.
Crogan, P "The Tendency, the Accident and the Untimely: Paul Virilio’s Engagement with the Future" in Armitage, J (Ed.) (2000) Paul Virilio: From Modernism to Hypermodernism and Beyond. London: Sage.
Davies, C (2000) "Fathers, Others: The Sacrificial Victim in Freud, Girard, and Levinas’ Cultural Values. Volume 4: Number 2.
De Landa, M (1991) War in the Age of Intelligent Machines. New York: Zone Books.
Deleuze, G and Guattari, F (1988) A Thousand Plateaus: Capitalism and Schizophrenia: Volume II. London: Athlone.
Derrida, J (1981) Dissemination. London: Athlone.
Derrida, J (1984) "No Apocalypse, Not Now (full speed ahead, seven missiles, seven missives)" Diacrits. XIV: Summer.
Derrida, J (1994) Specters of Marx: The State of Debt, the Work of Mourning, and the New International. London: Routledge.
Derrida, J (1997) Politics of Friendship. London: Verso.
Freud, S (1985) "Totem and Taboo" in The Origins of Religion. London: Penguin.
Gans, E (1993) Originary Thinking: Elements of Generative Anthropology. Stanford: Stanford University Press.
Gans, E (1997) Signs of Paradox: Irony, Resentment, and Other Mimetic Structures. Stanford: Stanford University Press.
Girard, R (1986) The Scapegoat. Baltimore: Johns Hopkins University Press.
Girard, R (1987) Things Hidden Since the Foundation of the World with Jean-Michel Oughourlian and Guy Lefort. Stanford: Stanford University Press.
Girard, R (1991) Job: Victim of his People. London: Athlone.
Girard, R (1997) Resurrection from the Underground: Feodor Dostoevsky. New York: Crossroad Publishing.
Girard, R (2000) A Theatre of Envy. Leominster: Gracewing.
Jameson, F "Utopianism and Anti-Utopianism" in Hardt, M and Weeks, K (eds.) (2000) The Jameson Reader. Oxford: Blackwell.
Kearney, R (1999) "Aliens and Others: Between Girard and Derrida" Cultural Values. Volume 3: Number 3.
Lacan, J (1993) The Psychoses: The Seminar of Jacques Lacan: Book III: 1955-1956. London: Routledge.
Levinas, E (1979) Totality and Infinity. The Hague: Nijhoff.
McKenna, A (1992) Violence and Difference: Girard, Derrida, and Deconstruction. Urbana: University of Illinois Press.
O’Neill, J (1996) Hegel’s Dialectic of Desire and Recognition: Texts and Commentary. Albany: State University of New York Press.
O’Neill, J (1999) "What Gives (with Derrida)?" European Journal of Social Theory. Volume 2.
O’Neill, J (2000) "Descartes’ Theatre of Dis-belief" forthcoming in Communication and Cognition. Ghent: University of Ghent.
Oughourlian, J-M (1991) The Puppet of Desire: The Psychology of Hysteria, Possession, and Hypnosis. Stanford: Stanford University Press.
Scarry, E (1985) The Body in Pain: The Making and Unmaking of the World. Oxford: Oxford University Press.
Virilio, P (1975) Bunker Archeology. Paris: Les Éditions Du Demi-Cercle.
Virilio, P (1977) Speed and Politics: An Essay on Dromology. New York: Semiotext(e).
Virilio, P (1989) The Museum of Accidents. Toronto: Public Access Collective.
Virilio, P (1997) Pure War. New York: Semiotext(e).
Virilio, P (1999) Politics of the Very Worst. New York: Semiotext(e).
Virilio, P (2000a) The Information Bomb. London: Verso.
Virilio, P (2000b) Polar Inertia. London: Sage.
Zizek, S (1992) Looking Awry: An Introduction to Jacques Lacan through Popular Culture.
Cambridge: MIT Press.
Zizek, S "The Spectre of Ideology" in Zizek, S (Ed.) (1994) Mapping Ideology. London: Verso.
Zizek, S (Ed.) (1994) Mapping Ideology. London: Verso.
Zupancic, A (1999) Ethics of the Real: Kant and Lacan. London: Verso.

Julkaistu alunperin:
Anthropoetics - The Electronic Journal of Generative Anthropology
Volume VI, number 2 (Fall 2000/Winter 2001)
ISSN 1083-7264
URL: http://www.anthropoetics.ucla.edu/
Email: anthro@humnet.ucla.edu