Mitä humalainen on

"Otetaan kuka tahansa henkilö, kaadetaan häneen viisi tai kuusi litraa olutta, ja näin hänestä tehdään humalainen", sanoi Schopenhauer oppilailleen kurssillaan pessimismistä Jenan yliopistossa. Tätä fraasia maestro toisti usein, ja joka kerta oppilaat kyselivät itseltään, oliko heidän opettajansa hyvin syvällinen vai hyvin humalassa.

Todellisuudessa Schopenhauer halusi sanoa, että jokainen meistä on potentiaalinen humalainen. Itsekin humalaisena hän tarvitsi luonnollisesti olutvertausta antaakseen humalaisuuden idean. Mikäli hän olisi ollut selvin päin, hän olisi ilmaissut asian toisin termein eikä olisi maannut selällään kateederilla.

Filosofilla oli usein tapanaan pohtia, mitä humalainen todella on. Ja luulen, että joku teistä on joskus pohtinut tätä samaa kysymystä. Humalainen ei ole se, joka juo. Kaikki me juomme. Ei myöskään se, joka juo paljon. Kamelit juovat paljon, mutta en ole koskaan nähnyt yhtäkään, joka olisi heitetty ulos kapakasta.

Schopenhauer, esimerkiksi, antoi humalaisesta seuraavan määritelmän: 'humalainen on henkilö, joka juotuaan paljon viiniä, olutta tai alkoholijuomia näkee illan päätteeksi tarjoilijan kahtena'. Tämä on todellakin virheellinen määritelmä, kuten Hobbes hänelle huomautti. Esimerkiksi, jos tarjoilijoina ovat mies ja tämän vaimo, siis kaksi tarjoilijaa, pitääkö kaikkia ravintolan asiakkaita pitää humalaisina? Mitä ilmeisimmin ei. Siksi eksakti määritelmä on Hobbesin mukaan seuraava: 'humalainen on henkilö, joka juotuaan paljon viiniä, olutta ja kaljaa illan päätteeksi näkee kahtena ennen juomisen aloittamista näkemänsä tarjoilijat'.

Sen lisäksi, että Hobbes, kuten huomasitte, sijoitti alkoholijuomien paikalle sanan 'kalja', mikä ei ole ontologisesti korrektia, koska se vastaa hänen subjektiivista mieltymystään, on vaikea nähdä, miten tämä muka voitaisiin hyväksyä. "Todellakin", kritikoi Schopenhauer, "tuplana-teoria on absurdi. Olettakaamme, että aluksi, tulevan humalaisen aloittaessa juomisen, tarjoilijana on vain aviomies ja vaimo on takahuoneessa siivoamassa. Loppuillasta humalainen ei näe miestä ynnä miestä: vaan kaksi miestä ja kaksi naista, siis nelinkertaisesti alkuperäisen määrän. Sitä paitsi, henkilö, joka menee ravintolaan huvittelemaan, ei voi koko ajan laskea tarjoilijoiden määrää vain varmistuakseen siitä, koska hän on todella humalassa."

Schopenhauerin kritiikki on tylyä, mutta in re ipsa hyväksyttävää, ainakin tähän saakka. "Hobbes", jatkaa Schopenhauer, "voi jatkaa humalaisuuden olemuksen matemaattisen määritelmän turhaa etsintää. Todellisuudessa hän on kaljan juoja ja sellaisena hänen pitäisi tyytyä puhumaan lastenkirjoista. Kuitenkin, mikäli on sallittua yrittää humalaisen määritelmää, suosittelisin seuraavaa: 'humalainen on henkilö, joka juotuaan paljon viiniä, olutta, Fernetiä tai alkoholijuomia, ei onnistu enää seisomaan yhdellä jalalla kädet levällään ja kävelemään suoraan kuvitteellista suoraa viivaa pitkin'."

Graniittinen määritelmä, josta kuitenkin jopa te voitte löytää joitakin heikkouksia. Eivätkä ne jääneet huomaamatta Hobbesilta, jolla oli tapana sanoa, että "rakkaudessa ja filosofiassa kaikki on sallittua", kuten hänen tuntijansa hyvin tietävät. Dialektiikkansa raskain moukariniskuin hän hyökkäsi Schopenhauerin varustusten kimppuun. Hän huomautti ensin sanan 'Fernet' asemasta mestarin esityksessä. "Ilmiselvästi", kirjoittaa Hobbes, "huoneesta, jonne suljettuna hän nykyään elää, Schopenhauer on löytänyt pullon Fernet brancaa, ja se on hämärtänyt vakavasti hänen metodologista perspektiiviään; itse asiassa hänen viimeisin määritelmänsä on sisällyksettömän formalismin mestariteos. Tarkastellaan vaikka yhdellä jalalla ja kädet levällään seisomisen tapausta. On selvä, että hyvin harva järkevä ihminen joutuu elämässään tämänkaltaiseen tilanteeseen. Eikä heitä kuitenkaan voitaisi pitää humalaisina. Ei edes Paavi, luulen, osaisi pysytellä seisomassa yhdellä jalalla kädet levällään. Haluaako Schopenhauer esittää hienovaraista kritiikkiä kirkkoa kohtaan? Ja miten tämä kriteeri muka toimisi? Pitäisikö henkilön mennä ravintolaan yhdellä jalalla konkaten vain osoittaakseen, että hän on selvin päin? Entä onko hän selvin päin niin kauan kuin hän onnistuu pysyttelemään tuossa epämiellyttävässä asennossa? Ja jos hän laskee toisen jalkansa maahan, onko häntä tuosta hetkestä lähtien pidettävä humalaisena? Ja miten hän onnistuu juomaan, jos hänen on pidettävä kädet levällään? Vastatkoon Schopenhauer näihin kysymyksiin, ja minä lahjoitan hänelle pullon konjakkia. Lisäksi, mitä tarkoitetaan 'kuvitellulla suoralla viivalla'? On selvä, että jos annamme sijan mielikuvitukselle, saadaan tieteelliselle johdonmukaisuudelle heittää hyvästit. Entä jos en onnistu kuvittelemaan suoraa viivaa, vaan vain alastomia naisia? Ja jos onnistuisin kuvittelemaan sen, kuka sanoo, että se on suora eikä mielikuvitus tee karkeaa pilaa minusta ja joudun kävelemään koko yön ympyrää? Olen mielestäni sanonut sanottavani selvästi ja armottomasti. Ehdotan siis viimeisenä määritelmänäni seuraavaa, joka minusta näyttää täydelliseltä: 'humalainen on henkilö, joka juotuaan paljon viiniä, olutta tai kaljaa menee tolaltaan'."

Lyhyt ja valaiseva määritelmä, joka ei kuitenkaan, kuten voitte kuvitella, voi tyydyttää jalompaa sielua. "Minusta todella näyttää siltä" - kirjoittaa Schopenhauer - "että olemme kompastumassa naurettavuuksiin. Fraasi 'menee tolaltaan' on typeryyden mestarinäyte. Minne hän menee? Jos hän menee, jättääkö hän myös jälkeensä kaiken sen, mitä on juonut? Mutta silloinhan hän ei enää ole humalainen. Entä jos hän ottaa mukaansa kaiken juomansa, mitä edellinen itse siihen sanoo? Entä tarjoilija, kuka maksaa hänelle? Uusi itse vai vanha, vai molemmat? En haluaisi, että tästä tulisi tekosyy juoda työtätekevien kustannuksella. Annan keskustelulle kuitenkin vielä yhden mahdollisuuden - en Hobbesille, jolla on liikaa tekemistä tolaltaan menemisessä ja itsensä löytämisessä, jotta hän kykenisi puhumaan filosofiasta - vaan niille, joiden sydäntä lähellä on julkisen väittelyn dialektiikka. Sanon siis, että 'humalainen on henkilö, joka on juonut paljon, siis niinku tosi paljon viiniä, olutta ja alkoholijuomia'."

Minusta tuntuu, että maestron intuitio ei kaipaa kommentteja. Tällä kertaa myös Hobbes oli samaa mieltä ja tarjosi kierroksen.

Julkaistu alun perin:
Stefano Benni: Bar sport. Mondadori: Milano 1976.