2004-12-06

Liike, joka ei saapunut paikalle

Luther Blissett, Aimo Anonyymi

Palatkaamme vielä kerran Aristoteleeseen, ehkä tällä kertaa suoraan kulkematta minkään kautta, ehkä lopullisesti ja takaisin tulematta. Palatkaamme Fysiikkaan ja Metafysiikkaan, sillä näistähän näinä modernin jälkimaininkien aikoina on loppujen lopuksi kysymys. Nämä teokset ovat kirjaimellisesti ja asian täydessä merkityksessä lopun alku.

Koska liike on potentiaalista, se ei voi olla lopullista. Liike ei siis ole osa sitä, mihin liike päättyy, vaan liike on välittävää toimintaa tai tapahtumaa. Liike ei ole se, mistä liike lähtee, eli liikkumaton tila, vaan se on osa tuota tilaa sen potentiaalisuutena. Sen vuoksi liikkeen aktuaalisuus, siis itse liikkuminen on puutteellista. Koska liikkeen potentiaalisuus on vaillinaista, liikkeen alkutila on lepo, joka on taas liikkeen puutetta, eli puutteellista liikettä. Liike häviää, kun liikkeen aktuaalisuus saavuttaa tavoitteensa. Kun kivi tippuu maahan, joka on sen määränpää (telos), liikkeen aktuaalisuus loppuu, mutta potentiaalisuus liikkeeseen jää jäljelle. Lyhyesti sanottuna Aristoteleen mukaan liike on "potentiaalisuuden aktuaalisuutta potentiaalisuutena", ja tästä johtuen "jokainen liike on epätäydellinen".

Nyt alkavat kansallisvaltiolliset langat mennä entistä pahemmin sekaisin.Jouha-marionetitkaan eivät enää tanssi sillä tyylillä kuin korkeampi johto on asian suunnitellut. Sillä kuten koko ajan olemme toistaneet, liike toimii, jotain tapahtuu, vaikka mitään ei näkyisikään. Silkkaa mustaa magiaa, pelkkiä pirun juonia? Ei sentään, vaikka osaltaan kyllä. Suurin ongelma vallan kuokkavierasanalyysissa on se, että valta on omalla perinteisellä tavallaan kuvitellut, että kuokkavieraat ovat jonkin historiallisen tilanteen tulosta, ja ennen kaikkea, että kuokkavieraat olivat palautettavissa johonkin yksittäiseen tai yksittäisistä teoista ja tapahtumista koostuvaan kokonaisuuteen. Valta on oman kehämäisen ajattelunsa mukaisesti kuvitellut, että kuokkavierasjuhlat toistuvat samanlaisina, samalla nimellä, samalla osanottajamäärällä, samalla kaavalla ja niin edelleen. Valta on toistuvasti kuvitellut, että liike saapuu aina paikalle, koska se käsittää asian siten, että Kauppatori ja Kuokkavierasjuhlat ovat tuon liikkeen oma paikka, se mihin liike kuuluu. Mutta kuokkavieraat ovat lähes vuosittain muuttaneet ilmettään. Ei voida puhua yhdestä ja samasta asiasta, vaan seitsemästä erilaisesta mielenosoituksesta, seitsemästä tapahtumasta, jotka eivät edes tyhjentyneet noihin tapahtumiin, vaan jättivät aina jotain myös yli. Aina jotain paljon enemmän, ja ennen kaikkea, aina jäi jotain myös tapahtumatta.

Joka kerta kun liike aktualisoitui antaen yhden partikulaarisen näytteen omista tuhansista, miljoonista mielenosoituksista, jäi samalla tuhansia ja miljoonia mahdollisuuksia, potentiaalisuuksia käyttämättä. Ja jopa vieläkin enemmän: koska potentia, joka jokaisessa kuokkavierasjuhlassa aktualisoitui, ei tyhjentynyt kokonaan ja täysin tuohon tapahtumaan, koska tuo aktuaalisuus oli itse asiassa potentiaalisuutta jollekin muulle, kuten mediaspektaakkelille, Jouha-joukoille tai naamiokieltolaille, on kuokkavieraiden, tai jos nyt vihdoin alamme puhua asioista niiden oikeilla nimillä, liikkeen liikkeellä ollut expotentiaaliset vaikutuksensa. Aristotelesta hieman moukaroiden (sillä enää eivät vasarat riitä), ei ole enää mitään telosta, ei ole enää mitään päämäärää, on vain mieletön ja yhä monistuva ja mielettömyydessään itseään siittävä keinojen potentiaali, jonka ainoaksi olemukseksi voidaan sanoa voima ja mahdollisuus tehdä mitä tahansa, tulla miksi tahansa, ottaa mikä tahansa muoto. Liikkeen liikkeelle ei ole osoitettavissa mitään rajaa tai karsinaa, niin kuin se kerta toisensa jälkeen ei suostunut poliisien Kauppatorille sille pystyttämään aitaukseen, ei yhtä tekoa, kuten yhtä mielenosoitusta tai yhtä rääväsuista punkkaria, joka sai ladyn pahastumaan. Liikkeen liike on moneus ja potentia, joka aktualisoituessaankin on potentiaalinen, ja vieläpä potenssiin yksi, kaksi, monta.

Miksi siis vallan suu jää tämän itsenäisyyspäivän jälkeen ammolleen kuin tyhjä Senaatintori. Siksi, ettei valta olisi voinut koskaan kuvitella, että sitä oikeasti uhmataan, että olisi jokin taho, joka uskaltaisi olla tulematta paikalle, kun kerran käsky on käynyt. Rouva Presidentti, arvoisat kutsuvieraat: ME OLEMME MIELUUMMIN TULEMATTA JUHLIINNE! KIITOSTA VAAN KUTSUSTA JA HYVÄÄ ITSEPÄISYYSPÄIVÄÄ!

Ei tänä vuonna, sillä me teemme poikkeuksen, sillä me teemme, mitä me haluamme, ja te teette, mitä te voitte. Me toimimme, te reagoitte. Ja tämä on nyt hyvin selvää, koska te olette kaupungilla partioimassa poliisijoukkojen voimin sitä, että me päätimme toimia toisella tavalla. Liikkeen ei tarvitse olla aktuaalista, sillä aktualisaatio ei ole mitään verrattuna potentiaalisuuteen. Me luomme sen ympäristön, jossa te tulette elämään, eikä meille ole mikään mahdotonta.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.