2004-12-06

Liike, joka ei saapunut paikalle

Luther Blissett, Aimo Anonyymi

Mutta yrittääksemme vielä kerran paluuta Aristoteleeseen, ja tällä kertaa onnistuaksemme, on meidän nyt puhuttava liikkeestä suoraan, ilman kommervenkkejä. On puhuttava liikkeestä sen potentiaalisessa muodossa. Aristoteles on pohtinut liikettä useammassakin teoksessa, niin Fysiikassa kuin Metafysiikassakin. Mitä niissä sanotaan? Siellä sanotaan seuraavaa, ja koska kysymyksessä on luonnonvoima, moneus, multitudo, luonnontilainen massa, niin aloitetaan siitä, mitä luonto on:

Aristoteleen mukaan "luonto on eräänlainen levossa ja liikkeessä olemisen prinsiippi ja syy siinä, mihin se ensisijaisesti sisältyy, itsessään eikä aksidentaalisesti." Tämä kyky liikkeeseen on joko aktuaalista (energeia) tai potentiaalista (dynamis). Aktuaalisuus tarkoittaa sitä, että toiminta tapahtuu (jokin liikkuu) ja potentiaalisuus sitä, että joku voi mahdollisesti joskus liikkua. Liike voi aiheutua myös ulkoisista syistä, niin sanotusti pakotettuna, kuten tapahtuu ihmisen heittäessä kiven ilmaan. Kaikki liike ei siis johdu kappaleen luontaisesta kyvystä liikkeeseen, vaan liikettä voidaan aiheuttaa myös kappaleen ulkopuolelta.

Aikaisemmat kuokkavierasjuhlat ovat olleet aktuaalisia tapahtumia. Ei voida kiistää, etteikö liike olisi ollut läsnä, ettei asioita olisi tapahtunut ja niin edelleen. Mutta aiheutuiko liike sisäisistä vai ulkoisista syistä, siinäpä pulma. Valta, jolla tarkoitetaan tässä reaktiivista kansallisvaltiollista valtaa, tahtoo nähdä asian joko siten, että tuo liike oli sisäistä, itse ohjautuvaa liikettä, siis siten, että kuokkavieraat päättivät itse, yhtenä subjektina tulla vellomaan linnan edustalle mieltään osoittamaan, tai siten, että kuokkavieraat olivat ulkoisista syistä, kansallisvaltiollisten rajojen ulkopuolella toimivien outojen voimien pakottamia, eivätkä siinä mielessä ohjautuneet itsenäisesti tai vapaaehtoisesti, vaan toimivat ulkomailta ohjailtuina, hieman samaan tapaan kuin eläinoikeusliikkeen kohdalla ajateltiin muutamia vuosia sitten.

Viisaimmat kansallisvaltiolliset herrat osaavat yhdistää nämä seikat ja sanoa, että både - och. Juu.

Mutta vallan analyytikot voivat nähdä asian myös siten, että kuokkavierasilmiö aiheutui sisäisestä, siis kansallisvaltion sisäisestä syystä, itseohjautuvasti, kansallisvaltion omaa pahoinvointia ilmaisevana puistatuksena ja vilunväristyksenä. Ja edelleen, asian voi nähdä myös siten, että kuokkavierasilmiö sai syynsä kansallisvaltion rajojen ulkopuolisesta paineesta, siitä globalisaation prosessista, jonka kelkkaan Suomi-neito on jalat levällään hypännyt. Näin maan ulkoiset voimat ikään kuin pakottivat tuon voiman vastustajat esiin Suomen valtion sisällä, pakottivat paljastamaan itsensä, että globaali valta voisi myöhemmin nukkua yönsä Suomen osalta rauhassa: Suomessa kun mellakoidaan ainoastaan itsenäisyyspäivänä. Hulluja nuo suomalaiset, mutta tapansa kullakin. IMF:n luokitus on ei vaarallinen kansallisvaltio.

Oli miten oli, ja kaikki tietysti on niin kuin se on, ei näistä analyyseista yksikään osunut täysin oikeaan. Se johtuu jo pelkästään siitä, ettei täyspottia tässä pelissä ole edes jaossa, vaikka niin kiven kovaan jatkuvasti väitetäänkin.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.