2004-11-30

Territorio ja deterritorio
ESF 2004: sisäpuolella ja ulkopuolella, uudet liikesubjektiivisuudet

Rodrigo Nunes

Kääntänyt: Tapio Laakso

2. Virallinen territorio: Alexandra Palace

Suurin osa virallisesta ohjelmasta järjestettiin Pohjois-Lontoon perukoilla sijaitsevassa Alexandra Palacessa, joka toimii normaalisti suurten musiikkitapahtumien näyttämönä. Valtava tila oli jaettu osiin kevyillä väliseinillä. Järjestelyn akustiikka kuvasti erinomaisesti koko järjestelyprosessin luonnetta. Kaiuttimista tulvi äänten kaikuva sekamelska. Paitsi että tarjolla oli paljon edellisvuosia vähemmän kiinnostavia plenaareja, seminaareja ja puhujia, tila itsessään kuvasti kaikkia järjestelyissä tehtyjä virheitä. Epämääräisesti "kolmanteen maailmaan" liittyvät seminaarit oli sijoitettu syrjäiseen kulmaan; ruoasta vastasivat huonosti palkattua työvoimaa käyttävät catering-palvelut, jotka levittelivät muovisia pakkauksia ja brändejään kaikkialle; mediakeskus oli pieni ja huonosti varusteltu, ja kansalaisjärjestöjen, puolueiden ja ammattiliittojen kojut levittivät sellaiset määrät lentolehtisiä, papereita ja tarroja, että niillä hukuttaisi pienen kaupungin.

Asiat olisivat voineet olla toisin, jos Euroopan liikkeiden luovimpien ja tuottavimpien osien sisällyttämiseksi olisi nähty yhtään vaivaa. Eivätkö Indymedian vapaaehtoiset olisi voineet pystyttää tehokkaamman ja vapaita ohjelmistoja hyödyntävän mediakeskuksen? Eivätkö reilun kaupan yrittäjät ja "aktivistikeittiöt" olisi pystyneet hoitamaan sopivamman ruokailun? Esimerkkejä riittää. Ainut ESF:n hyödyntämä "liikkeen oma palvelu" oli Babels-verkoston hoitama tulkkaus. Jopa tämä oli kovin hataralla pohjalla. Babels uhkasi viikkoa ennen ESF:ää vetäytyä koko tapahtumasta, kun majoitukseen, matkustamiseen ja ESF:n nettisivun päivittämiseen liittyviä ongelmia ei edelleenkään oltu ratkaistu.

Ei, foorumi ei ollut täällä - missä ohjelma oli poliittisesti lähes homogeeninen ja tyhjä tai arka, kun tuli puhe ehdotuksista. Prosessi oli onnistunut eliminoimaan kaikki ristiriidat pakotetun konsensuksen alta. Tuloksena ei ollut lähentyminen vaan tyrmäävä onttouden tunne, jota vain lisäsi plenaariformaatin käyttökelvottomuus latteuksiaan saarnaavine "asiantuntijoineen" ja "johtajineen". Alexandra Palace oli kuollut maantieteellinen sumupilvi.

3. Deterritorio: autonomiset tilat

Konfliktin ulossulkeminen sisältä johti sen leviämiseen ja keskittymiseen ympäröiville alueille. Lontoossa ei ollut vain yhtä vaan useita vaihtoehtoisia tiloja, jotka muodostivat melkeinpä oman fooruminsa. Leviäminen oli jossain määrin seurausta julkisten tilojen puutteesta. Ei ollut siis ihme, että kolme tapahtumista järjestettiin vallatuissa sosiaalikeskuksissa. Tämä oli myös "autonominen" ratkaisu virallisen tapahtuman majoituskriisiin, jota järjestäjät eivät olleet selvittäneet vielä viikkoa ennen foorumin alkua (jolloin pormestari vuokrasi valtavan ja tarpeettoman Millenium Domen, johon pääsi majoittumaan maksamalla 10 puntaa, 30 punnan rekisteröitymismaksun päälle).

On kiintoisaa huomata, että tämän vuoden ESF:n "oppositio" oli vähemmän "ideologinen" kuin koskaan aiemmin. Jopa foorumeita vanhemman ja niihin hyvin kriittisesti suhtautuvan antikapitalistisen Peoples' Global Action -verkoston heinäkuisessa konferenssissa oli läsnä paljon ryhmiä, jotka olivat kiinnostuneet "toinen jalka sisällä, toinen ulkona" -lähestymistavasta. Kyse oli ennen kaikkea läsnäolosta ja oman äänen kuuluville saamisesta. Se, että kävi niin kuin kävi, oli paljon vähemmän seurausta "periaatteellisesta vastustuksesta" kuin valmisteluprosessin luonteesta ja siitä, että Lontoossa eletään naamioituneessa poliisivaltiossa. Beyond the ESF (suurin) ja muutamat muut autonomiset tilat olivat jatkuvan valvonnan alla. Helikopterit lentelivät yläpuolella, ja ovella poliisit kuvasivat sekä tarkkailivat ulos ja sisään kulkevia ihmisiä.

Kerääntynyt jännitys tuli pintaan lauantaina, kun noin 300 ihmistä valtasi plenaarin, jossa Ken Livingstonen ja Lee Jasperin oli tarkoitus puhua (ensin mainittu oli perunut tulonsa hiukan aikaisemmin, mahdollisesti poliisin varoituksesta). Aktioon osallistuivat mm. Wombles, Xarxa de Mobilitzacio Global ja Reseau Intergalactique. Mielenosoittajat valtasivat lavan ja levittivät banderolleja tekstillä "Another World is for Sale". Kritiikin kohteena oli GLA:n kontrolli tapahtumasta. Lisäksi luettiin Babelsin ja Indymedia UK:n kannanotot, jälkimmäinen liittyen Indymedian palvelinten takavarikkoon.

Tämä tarkoitti valvonnan kiristämistä seuraavana päivänä. Noin kahtakymmentä ihmistä seurattiin matkalla Beyond ESF:stä keskustaan, jossa heidän tarkoituksenaan oli liittyä päätösmielenosoituksen antikapitalistiseen blokkiin. King's Crossin asemalla yli kaksinkertainen määrä poliiseja saartoi ryhmän ja pidätti neljä ihmistä (kotoisin Iso-Britanniasta, Italiasta ja Kreikasta). Trafalgar Squaren päätöstilaisuudessa joukko ihmisiä - ärsyyntyneenä siitä, että Brysselin valmistelukokouksessa sovitusta puhtaasta kulttuuritapahtumasta oli muotoutunut SWP:n, Respectin ja Stop the War -koalition johtajien kauneuskilpailu - yritti päästä lavalle kertomaan tapahtuneista "ennaltaehkäisevistä" pidätyksistä. Stop the War -koalition (jolle mielenosoituksen järjestelyt oli ulkoistettu) järjestysmiehet, jopa "eurooppalaisten", kuten COBAS:n Piero Bernocchin välitysyrityksistä huolimatta, kutsuivat poliisit ja seisoivat katselemassa, kun vielä kaksi aktivistia pidätettiin.

On tarpeetonta edes huomauttaa kuinka kamalaa on, että ESF:n organisaatio turvautui poliisiin osallistujia vastaan. Kuitenkin arviointi, joka keskittyisi liikaa tähän, unohtaisi tyystin tärkeimmän asian näissä kahdessa päivässä. Autonomiset tilat olivat ennen kaikkea hyvin antoisia. Radical Theory Forumissa ja muuallakin keskusteltiin "aktivistitutkimuksesta" ja "tutkivasta aktivismista". Beyond ESF:ssä käytiin erinomaista keskustelua prekariaatista ja siirtolaisuudesta. Life Despite Capitalism -seminaari käsitteli yhteisen (commons) ideaa. Laboratory of Insurrectionary Imagination järjesti luovan ja nautinnollisen uusien protestointitapojen etsinnän. Tai keskustelut mediasta ja tiedosta sekä No Vox -ilta Camden Centerissä - tiloissa vallitsi todellinen lähentymisen ja subjektiuden luomisen tuntu. Kyse oli "vähemmän ideologisesta" oppositiosta, ei siksi, että ideoita tai vaihtoehtoisia esityksiä olisi ollut vähemmän, vaan siksi, että vältettiin pinnallisia kaksijakoisuuksia - yksinkertaistettuja jakoja "meihin ja niihin", "sisäpuoleen ja ulkopuoleen" - ja suosittiin uusien eurooppalaisten liikkeiden vähiten reaktiivisia ja tuottoisimpia näkökulmia.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.