2003-09-12

Tietotyön autonomia ja ristiriidat

Markus Termonen

Työ, vapaa-aika ja uupumus

Lazzarato nimeää immateriaalisen työn olosuhteiden piirteiksi epävarmuuden, hyväksikäytön, liikkuvuuden ja hierarkian. Itsenäisen, "itsetyöllistyneen" työläisen nimikkeen takaa löydämme intellektuaalisen proletaarin. Tämänkaltaisessa työn olemassaolossa tulee lisääntyvässä määrin vaikeaksi erottaa vapaa-aikaa työajasta: elämästä tulee erottamatonta työstä.

Blomin, Melinin ja Pyöriän mukaan noin puolet suomalaisista tietotyöläisistä kokee, että työstä on vaikea irtautua edes vapaa-aikana. Ylitöiden tekeminen koskettaa neljää viidesosaa kaikista palkkatyöntekijöistä, ja palkaton ylityökin on varsin yleistä. Noin 40% tietotyöläisistä tekee ylitöitä säännöllisesti ja noin 60% "vie töitä kotiin". Työn ja vapaa-ajan uudelleenmäärittely on sekä riski että mahdollisuus: toisaalta se saattaa tehdä elämästä liian työluontoista, mutta toisaalta se saattaa purkaa asetelmaa, jossa "työ" on keinotekoisesti rajattu tietyn ajan ja paikan sisään, ja jossa "työajan" ulkopuolella tapahtuvaa tuottavuutta ei arvosteta.

Kiire, uupumus ja suoranainen pahoinvointi työyhteisöissä kasvoivat koko 1990-luvun ajan henkilöstöjoustojen, taloudellisten leikkausten ja lakisääteisistä perustehtävistä huolehtimisen ristipaineissa. Tietotyöläisten kohdalla on ilmeistä, että rasitus on ensijaisesti henkistä. Blomin, Melinin sekä Pyöriän tutkimustulosten perusteella tämä rasittavuus kasvoi 1990-luvun aikana, ja lisäksi se on suurempaa kuin muiden työntekijäryhmien henkinen rasitus.

Uupumus liittyy tiiviisti jatkuviin lisäkouluttautumisen vaatimuksiin. Blomin, Melinin ja Pyöriän tutkimuksen mukaan tietotyöläisistä 90% kokee tarvitsevansa jonkin verran tai paljon lisäkoulutusta selviytyäkseen työstään, mikä on selvästi enemmän kuin mitä muut työntekijät kokevat. Teknologinen kehitys (ja sen tietty sosio-kulttuurinen käyttö) on jatkuvasti kasvattanut työntekijöihin kohdistuvia vaatimuksia matkalla kohti yhä kustannustehokkaampia ja tuottavampia työn organisoinnin tapoja. "Tietovyöryn" alla aivojen rajallinen kapasiteetti törmää informationaalisen työn vaatimusten rajattomuuteen: ihmisen kyky omaksua uusia asioita ei kulje käsi kädessä tietotekniikan kehittymisen kanssa.

Vaikka joustavuuden lisääntyminen ei olekaan ollut yksipuolisesti työnantajapuolen tarpeisiin sitoutumista, silti Blomin, Melinin ja Pyöriän mukaan näyttää siltä, että kilpailun lisääntyminen on yhteydessä uusiin työaikajärjestelyihin, joiden organisoinnissa työnantajapuolen tavoitteet ovat usein määräävimpiä. Todellinen valinnanvapaus työajoissa ja muissa työjärjestelyissä on vain harvojen ja valittujen herkkua. Joka tapauksessa tietotyöläisten arviot työpaikkansa pysyvyydestä ovat keskimäärin positiviisempia kuin muiden työntekijäryhmien. Kyse on luottamuksesta omaan osaamiseen aseman takaajana. Tämä selittää myös positiivista suhtautumista uraliikkuvuuteen.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.