2004-11-10

Konfliktit, moraalittomuus ja subjekti - uusi vihreä tie

Kalle Seppä

Heti kunnallisvaalien tuloksen selvittyä vihreiden piirissä on äänekkäästi toivottu poliittista keskustelua tappion syistä ja vastausta vanhaan tuttuun kysymykseen: mitä on tehtävä?

"Suurtekoja ovat tehneet nimenomaan sellaiset ruhtinaat, jotka eivät juuri ole pitäneet lukua lupauksistaan. He ovat viekkaasti puhuneet toiset ympäri ja päässeet näin lopulta voitolle niistä, jotka ovat ottaneet rehellisyyden ohjenuorakseen." (Niccolò Machiavelli)

Aloitetaan alusta ja puhutaan tappiosta, koska romahdus Helsingissä on selkeä merkki muuttuneesta tendenssistä. Vihreän liiton kannatus tulee laskemaan tulevaisuudessa myös muissa suurimmissa kaupungeissa. Tappio ei siis ole rengasrikko, joka voi aina sattua matkan varrella, vaan merkki uudesta tilanteesta, joka on muodostumassa ja joka tulee vahvistumaan, elleivät vihreät ryhdy nopeisiin vastatoimiin.

Katkennut yhteys

Tendenssi on muuttunut, koska yhteiskunnallisten liikkeiden ja Vihreän liiton yhteys on katkennut. Peruspalvelujen leikkauksia vastaan protestoivat ihmiset, kaupunkiliikenteen yhtiöittämistä vastustavat kuljettajat perheineen ja kunnan asukkaat, jotka eivät hyväksy kirjastojen sulkemista, eivät äänestäneet vihreitä. Syy on selvä: vihreät sulkivat portit yhteiskunnallisten liikkeiden edustajilta. Monet liikkeiden aktivistit sinnittelevät edelleen puolueessa ja sen nuorisojärjestössä, mutta idylli on särkynyt. Tämä kirjoitus on eräänlainen yritys palauttaa preerian pienen vihreän talon ihanuus ennen kuin preeria syttyy.

Kunnallisvaaleissa monet aktivistit päätyivät äänestämään Vasemmistoliittoa. Monet muut jättivät äänestämättä. Näpäytys vihreille. Jos keskeisimmät tunnetut aktivistiehdokkaat, esimerkiksi sellaiset, jotka olivat järjestämässä Valtavirta-verkoston suurta ydinvoimaa vastustavaa mielenosoitusta, ovat kampanjoineet vihreiden oikeistolaistumista vastaan, kai siihen on jokin syy oltava. Kuten jokin syy on oltava sille tosiasialle, että kaikista järjellisistä käsityksistä huolimatta Vasemmistoliiton kannatus pysyy vakiona ja että arkeologiset löydökset, jotka kulkevat nimellä kommunistit, saavat Helsingissä peräti ehdokkaansa läpi ja esimerkiksi Jyväskylässä jopa lisäävät valtuustopaikkamääräänsä yhdestä kahteen.

Vasemmistoliitto on nuortumassa, ja monet vihreitä tukeneet nuoret ovat siirtyneet tai siirtymässä puolueen piiriin. Samalla puolue muuttuu vihreämmäksi ja postmodernimmaksi. Vasemmistoliitosta siirtyy ay-väkeä demareiden piiriin, vanhat kommunistit à la Tennilä suunnittelevat eläkkeelle siirtymistä ja samanaikaisesti puolueen sisälle tulee nuoria, jotka ovat perin kyllästyneitä vihreiden valumiseen oikealle. Muutokset ovat hitaita, mutta ne ovat varmoja.

Tällaisessa tilanteessa on käsittämätöntä, että eräät vihreät eivät ole vieläkään ymmärtäneet, että puolue on kasvattanut kannatustaan aina kun se on kyennyt tuottamaan yhteiskunnallisia konflikteja tai keskustelemaan taistelevien liikkeiden kanssa: ydinvoimasta makasiineihin, eläinten oikeuksista globalisaatiokriittisyyteen. Kun ei olla mukana taisteluissa eikä ole dialogia, kannatus romahtaa. Tulevaisuudessa Vasemmistoliitto tulee olemaan se puolue, jonka kautta tulevien jälkiteollisten liikkeiden voimat kanavoituvat institutionaaliseen politiikkaan. Melkoinen paradoksi puolueelle, jonka perinne on syntynyt tehtaiden kanssa ja piti kuolla niiden kanssa...

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.