2004-10-25
Euroopan sosiaalifoorumi järjestettiin kolmannen kerran 14.-17.10. tapahtumapaikkanaan Lontoo. Seminaareihin, kulttuuritapahtumiin ja mielenosoituksiin osallistui kaikkiaan kymmeniä tuhansia ihmisiä. Eräs sosiaalifoorumin kiinnostavimmista vieraista oli Michael Hardt, jonka yhdessä Antonio Negrin kanssa kirjoittama Multitude, Empiren jatko-osa, julkaistiin elokuussa. Hardt osallistui 16.10. alustajana tilaisuuteen "Anti-dystopia and Euroradical identities" (University of London Union), jonka järjestäjänä toimi mm. North-European Anticapitalist Network.
Ennen Hardtin puheenvuoroa keskustelua pohjusti Nikolaj Heltoft tanskalaisesta Global Roots -ryhmästä. Heltoft selvensi tilaisuuden otsikkoa toteamalla, että nykyisessä eurooppalaisessa ja globaalissa yhteiskunnallisessa tilanteessa vaivumme kovin helposti synkkiin visioihin ja annamme dystopioiden musertaa itsemme. Yhteiskunta näyttää olevan matkalla kohti katastrofia ja kriisiytymistä: turvaverkkojen asteittaista heikkenemistä, jatkuvaa globaalia sotatilaa, yhteiskunnallisen kontrollin eri muotojen vahvistumista ja vaihtoehtoisten yhteiskunnallisten tilojen kaventamista.
Jos vapaudelle, rauhalle ja demokratialle annetaan muitakin kuin kapitalismin ja hallinnan tarpeiden mukaisia määritelmiä, voidaan sanoa, että niiden tulevaisuus mantereellamme on vakavasti vaakalaudalla. Heltoftin mukaan tämän vuoksi näköalojen ja synkkyyteen taipumattomien "anti-dystopioiden" (ei niinkään idealististen utopioiden) tutkiminen on äärimmäisen tärkeää. Onko poikkikansallinen radikaali identiteetti mahdollista? Mitä radikaaleja identiteettejä ja kamppailuja on esiintynyt Euroopassa viime vuosina? Mitä uutta "vasemmistolaista" liikehdintää on kehittymässä uudessa, kansallisten hyvinvointivaltioiden jälkeisessä eurooppalaisessa tilassa?
Michael Hardt lähti alustuksessaan etsimään vastausta näihin kysymyksiin joustavissa ja epävarmoissa työsuhteissa työskentelevien uudesta yhteiskunnallisesta subjektista, prekariaatista. Aivan ensimmäiseksi Hardt nosti esiin USA:n presidentinvaalit ja määritti, mitkä ovat kaksi pääasiallista reaktiota siinä tapauksessa, että George W. Bush voittaa vaalit: 1) institutionaalisen "vasemmiston" (jos edes USA:n kontekstissa demokraateista voidaan puhua "vasemmistona") entistäkin suurempi pyrkimys poliittisen keskustan valloittamiseen ja siitä seuraava konservatiivinen vakauden korostaminen; sekä 2) "antifasistinen" reaktio, joka keskittyy repression ja oikeuksien rajoittamisen vastustamiseen ja tekee pahan sekaannuksen korostaessaan historiallisen fasismin ja nykyisen kontrolliyhteiskunnan "yhteisiä" piirteitä.
Hardtin mukaan prekariaatin subjektiivisuuden korostaminen on selkeästi vaihtoehtoinen lähestymistapa verrattuna molempiin edellä mainittuihin reaktioihin. Prekariaatin käsitettä korostava tulkintamalli liittää yhteen kysymykset pakotetusta joustavuudesta ja pakotetusta liikkuvuudesta prekariaatin tuottavuuden hyväksikäytön menetelminä ja käsittää samalla prekariaatin yhteiskunnallisten vapauksien projektin kysymyksenä joustavuuden ja liikkuvuuden hallinnasta ja sisällöistä eikä esimerkiksi joustavuuden olemuksellisesta turmiollisuudesta. Subjektiivisuuden korostaminen on jyrkästi vastakohtaista uhripainotuksille ja dystooppisille visioille.
Multituden sisältöä kerraten Hardt painotti myös nykyaikaisen, immateriaalisen työn luonteesta johtuvaa työntekijöiden itsehallinnollista potentiaalia. Tämä potentiaali johtuu siitä, että immateriaalinen työ - siis työ, johon liittyy keskeisesti tuotteiden aineettomuus ja riiston syventäminen panemalla koko oleminen tunteita myöten töihin - on samalla sosiaalisten suhteiden ja kommunikaatioverkostojen rakentamista. Immateriaalisen työn ominaisuudet eivät koske ainoastaan tiettyjä etuoikeutettuja työntekijäryhmiä (joita jotkut ovat nimittäneet "luovaksi luokaksi") vaan myös hyvin keskeisellä tavalla esimerkiksi aliarvostettuja palveluammatteja. Siinä missä Leninin määritelmän mukaan kommunismi on sähköä ja neuvostoja, Hardtin mukaan moninaisuus on autonomiaa ja singulaarisuuksien pohjalta tapahtuvaa yhteistyötä.
Hardt päätti alustuksensa lyhyehköön pohdintaan prekariaatin työn muotoja koskevan analyysin globaalista sovellettavuudesta. Hardt viittasi Yhdysvaltojen tilanteeseen toteamalla, että maan kontekstissa joustavien, epävarmojen ja heikosti palkattujen töiden laaja osuus (esimerkiksi palvelusektorilla) on Eurooppaa selvästi pidempiaikaisempi ilmiö. Toisaalta Hardt väitti mielenkiintoiseksi sitä, että esimerkiksi Kiinassa työvoiman liikkuvuuden hallinta on alkanut entistä keskeisemmin määrittää maan sisäistä muuttoliikettä työn hyväksikäytön sykliä jäsentävänä tekijänä uudessa kiinalaisessa "markkinataloudessa".
Kolmannen, Hardtin puheenvuoroa suppeamman, alustuksen esitti ruotsalaisen Kvinnopolitiskt Forum -järjestön edustaja, joka korosti suhtautuvansa naisena myönteisesti kansallisen hyvinvointivaltion "kuolemaan". Pohjoismaisen hyvinvointivaltion olennaisia osia eivät ole olleet ainoastaan sosiaaliset oikeudet vaan myös konservatiivinen funktio (yhteiskunnallisen vakauden ylläpitäminen) ja kansallismielisyys (oikeuksien sitominen kansallisvaltiolliseen jäsenyyteen ja siten tiettyihin "synnynnäisiin" ominaisuuksiin).
Alustajan mukaan pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon kuuluvien sosiaalisten oikeuksien hankinnasta voidaan kiittää erityisesti ammattiyhdistysliikettä, samalla kun projektiin on liittynyt maskuliinisten normien tuottaminen ja uusintaminen mm. etuuksien mallien ja työn eri muotojen "tuottavuuden" tunnustamisen tasoilla. Juuri "tuottamattomina" pidettyjen työn muotojen täydellinen "tunnustaminen" on pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin vastaista ja siten avainasemassa sekä sen kritiikissä että eurooppalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden arvioinnissa.
Tämän jälkeen oli aika siirtyä yleisökeskusteluun, jonka teemat vaihtelivat paljon. Kenties keskeisin keskustelunaihe oli se, millä tavalla eurooppalainen prekariaatti liittyy yhteiskunnallisena subjektina käynnissä olevaan eurooppalaiseen konstitutiiviseen prosessiin. Yhtäältä konstitutiivisen prosessin vaarana on uuden USA:n ja Euroopan välisen polarisaation rakentuminen, mutta toisaalta ainoastaan yhteiskunnallisen subjektin käytännön taistelut voivat asettaa joustavan ja epävarman työn oikeudet konstitutiivisen prosessin erääksi keskeiseksi pilariksi. Onko edessä yhteisen eurooppalaisen organisaation synnyttäminen eräänlaisena aktiivisena vastauksena ns. globalisaatioliikkeen fragmentoitumiseen?
Osittain jatkokeskustelussa jumiuduttiin valitettavasti kovin tuttuihin vasta-argumentteihin, mutta toisaalta Hardtin esittämät selvennykset olivat varmasti monille kuulijoille tarpeen. Ensinnäkin esille nousi argumentti prekariaatin työn tosiasiallisesta eristämisestä (mm. puhelukeskukset), joka on täysin vastakohtaista sosiaalisten suhteiden luomiselle (väitettynä immateriaalisen työn ominaisuutena), minkä Hardt myönsi oikeaksi tulkinnaksi korostaen samalla, että tosiasiallinen eristäminen ei kumoa prekariaatin työn sisältöihin liittyvää potentiaalia, joka poikkeaa olennaisesti perinteisen teollisen, ositellun työn ominaisuuksista.
Toiseksi, kysymykseen prekariaatin oikeuksien lisäämisen "reformistisesta" luonteesta Hardt vastasi, että reformien ja vallankumouksen erottaminen kahdeksi täysin erilliseksi asiaksi on hyvin kaavamaista ja että hyödyllisempi on (Multitude-teoksestakin tuttu) näkökulma sellaisten reformien kannattamisesta, jotka avaavat murtumia. Kolmanneksi esiin tuli vasta-argumentti, jonka mukaan immateriaalinen työ on vain eräs materiaalisen työn haara (esimerkiksi insinöörityö materiaalisen tuotannon olennaisena osana) eikä sen esiintyminen siten osoita mitään erityistä tuotannon transformaatiota. Hardt vastasi esittämällä, että immateriaalisen työn keskeisyyden osoittamisessa ei ole kyse määrällisestä vaan laadullisesta tulkinnasta, tendenssin määrittämisestä, ja että immateriaalista työtä koskevat aivan erityiset ominaisuudet kuten aineettoman tuotteen ääretön reprodusoitavuus tai tuotannon ja tuotteen erottamattomuus.
Linkkejä:
Euroopan sosiaalifoorumi
Autonomiset tilat ESF:n yhteydessä
The Middlesex Declaration of the European Precariat