2004-09-15

Kuinka tekijänoikeuslaki muutti hiphopin
Haastattelussa Public Enemyn Chuck D ja Hank Shocklee

Kembrew McLeod

Kääntänyt: Antti Tietäväinen

Public Enemyn It Takes a Nation of Millions to Hold Us Back -levy julkaistiin vuonna 1988. Se oli levy, joka oli kuin toiselta planeetalta. Mikään äänite ei kuulostanut samalta. Sireenit, huudot ja muut kovat äänet muodostivat levyn kaoottiset taustat, joiden päälle ryhmän päävokalisti Chuck D takoi radikaalia julistustaan. Sanoitukset kertoivat valkoisesta ylivallasta, kapitalismista, musiikkiteollisuudesta, mustasta nationalismista ja - raidalla Caught, Can I Get a Witness? - samplauksesta: "Jäin kiinni, ja nyt olen vankilassa, koska varastin tämän biitin / rap on samplausurheilua / kirjeitä oikeussaleista ja vankiloista / minun sanotaan varastaneen biitit, joita käytän [...] löysin materiaalin, josta koostan taustani / enkä maksanut siitä mitään!"

Uusi musiikkiteknologia tuli markkinoille 1980-luvun puolivälissä. Hiphop-artisteilla oli tällöin pieni mahdollisuus käyttää samplereita ilman, että levy-yhtiöiden lakimiehet kiinnittivät siihen huomiota. Mikään muu ryhmä ei käyttänyt tätä uutta teknologiaa yhtä tehokkaasti kuin Public Enemy, joka keräsi It Takes a Nation -levyään varten satoja sampleja. Äänileikkeitä yhdistelemällä ryhmä kehitti uuden, radikaalin äänimaailman, joka muutti tapamme ymmärtää musiikkia. Asiat muuttuivat vuoteen 1991 mennessä. Tällöin samplaus vailla lupaa toi automaattisesti haasteen oikeussaliin. Toisten tekemän musiikin käyttäminen muuttui hyvin kalliiksi.

Tätä artikkelia varten Stay Free! -magazine haastatteli Chuck D:tä ja Hank Shockleetä, Public Enemyn soundin kahta pääarkkitehtia. Artikkeli käsittelee hiphopia, samplausta ja sitä, miten tekijänoikeuslaki muutti Public Enemyn ja muiden hiphop-artistien tavan tehdä musiikkia. Artikkeli on koostettu Chuck D:n ja Hank Shockleen erillisistä haastatteluista.

Mistä samplaus hiphopissa sai alkunsa?

Chuck D: Samplaus juontaa juurensa siitä tosiasiasta, että rap-musiikki ei ole musiikkia. Se on rytmistä runoutta. Hiphopin alkuajoista lähtien rap-muusikot ovat äänittäneet vokaalit toisten tekemän musiikin päälle. 1980-luvun jälkipuoliskolla musiikin soittivat livebändit, jotka matkivat levyillä olleita soundeja. Pian kuvioihin tulivat syntetisaattorit ja samplerit, jotka mahdollistivat äänien looppaamisen ja uudelleenjärjestämisen. Näin artistit jatkoivat vanhaa perinnettä, toisten tekemän musiikin kierrättämistä. Hiphopiin äänien uudelleenjärjestäminen tuli vuosien 1984 ja 1989 välillä.

Syntetisaattorit ja samplerit olivat ennen, erityisesti vuonna 1984, hyvin kalliita. Jos hiphop-artisteilla ei ollut paljon rahaa, kuinka he onnistuivat hankkimaan näitä laitteita?

Chuck D: Laitteet eivät olleet ainoastaan kalliita. Sen lisäksi ne olivat hyvin alkeellisia. Levyiltä oli mahdollista samplata vain kahden sekunnin pätkiä. Artistit pääsivät käyttämään laitteita vuokraamalla aikaa studiosta.

Kuinka Bomb Squad (Public Enemyn tuotantoryhmä, jota johti Hank Shocklee) käytti samplereita ja muuta musiikkiteknologiaa tehdessä It Takes a Nation -levyn taustat?

Shocklee: Ensiksi teimme biitin, raidan pohjan. Jo biitissä oli paloja sampleista, mutta pelkästään rytmiosuuksissa. Kun olimme saaneet sen valmiiksi, alkoi Chuck kirjoittaa sanoituksia ja kokeili erilaisia mahdollisuuksia sovittaa ne rytmiin. Kun hän keksi toimivan idean, aloimme sovittaa raitaa. Sen jälkeen aloimme lisätä materiaalia, riippuen tietenkin sanoituksista. Minä kasasin kokonaisuuden yhteen. Public Enemyn pyrki luomaan äänimaailman, joka erotti sen muista artisteista. Emme halunneet käyttää mitään, joka viittasi perinteiseen RnB:hen. Sen tyyliset bassolinjat, melodiat ja kertosäerakenteet eivät kiinnostaneet meitä.

Kuinka käytitte samplereita soittimina?

Chuck D: Ajattelimme, että samplaus on yksi tapa järjestää ääniä. Muusikko loihtii ääniä soittimestaan ja kokoaa ne kappaleeksi. Me teimme saman uudella, ovelalla tavalla.

Shocklee: Esimerkiksi raita Don't Believe the Hype soitettiin levysoittimilla, muokattiin ja viimein samplattiin. Osa raidoista oli tehty pääasiassa levysoittimilla, livenä alusta loppuun.

It Takes a Nation -levyä tehdessänne samplasitte useista lähteistä. Ettekö olleet huolissanne tekijäoikeusongelmista?

Shocklee: Silloin ne eivät aiheuttaneet ongelmia. Tekijänoikeudet tulivat kysymykseen vain, jos samplasit koko rytmiosuuden. Tämä on hyvin yleistä nykyään. Samplataan raita, tehdään siitä looppi ja koostetaan tästä uuden kappaleen pohja. Tausta leikataan toisesta kappaleesta kuin kuvio paperista. Me otimme torven yhdeltä levyltä, kitarariffin toiselta, lisäsimme ehkä hieman puhesampleja ja lopuksi jostain muualta samplatun virvelirummun. Raita oli siis koostettu useista palasista.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.