Kilpailemmeko itsemme kuoliaiksi?

Bisnestapaamisessa

Aikaisemmin maaliskuussa järjestetyssä kolmennessa euroopan liike-elämän tapaamisessa Irlannin yritys- ja kauppaministeri Mary Harney sai raikuvat suosionosoitukset.⁹ Harney lupasi "varmistaa että liike-elämän esityslista otetaan huomioon EU:n kilpailukyvyn komiteassa", jonka puheenjohtaja hän on.¹⁰ "Katsokaamme kaikkea lainsäädäntöä, jo olemassaolevaakin, ja kysykäämme tarvitsemmeko sitä, ja jos tarvitsemme, niin kuinka paljon?", hän sanoi, omaksuen täysin liike-elämän/teollisuuden kilpailukykyyn kohdistuvien vaikutusten arvioinnin ajatuksen. "Säännösten täytyy kestää kilpailukyvyn asettamat vaatimukset", Harney sanoi, korostaen, että "Lissabon on ainoa agenda". Euroopan liike-elämän tapaaminen, joka järjestettiin loisteliaassa Sheraton hotelllissa Brysselin keskustassa, paljasti minkälainen tulevaisuus EU:lla on vastassa kun kaiken politiikan täytyy olla "kilpailunkestävää".¹¹ Konferenssin virallinen teema oli "tutkimus ja innovaatio"¹², mutta tämä ei estänyt teollisuusjohtajia pyrkimästä istunto toisensa jälkeen purkamaan ympäristö-, kuluttajansuoja- ja sosiaalisia turvaverkkoja yhtiöiden kilpailukyvyn edistämiseksi. Yli 1000 osanottajaa oli maksanut 980 euron sisäänpääsymaksun osallistuakseen tähän oman julistuksensa mukaan "tärkeimpään keskusteluun johtavien eurooppalaisten liikemiesten ja politiikantekijöiden välillä".¹³ Komissio ei ollut ainoastaan laajasti edustettuna kokouksessa, vaan se oli myös osallistunut sen valmisteluun, mukaanlukien osittaisen rahoituksen.¹⁴ Tämän vuoden kokouksen teeman oli ehdottanut tutkimuskomissaari Busquin, joka on tunnetusti kallellaan liike-elämään päin ja innokas ydinvoiman, bioteknologian ja aseteollisuuden tukija.¹⁵

Krokotiilinkyyneleitä

Puhuja toisensa jälkeen maalaili kauhukuvia massiivisesta teollisuuden perikadosta ja työttömyydestä EU:n kilpailukyvyn huonontumisen takia. Useimmin kilpailukykyhuolissa viitattiin USA:han, mutta myös Aasian alueen nähtiin houkuttelevan investointeja EU:n kustannuksella. Paroni Daniel Janssen ERT:stä (Euroopan teollisuusjohtajien pyöreä pöytä) varoitti että Kiinan ja Intian kaltaiset matalan kustannustason kilpailijamaat ovat ohittamassa EU:n myös kilpailussa korkean osaamistason töistä.¹⁶ "Uuden lainsäädännön kilpailukykymyönteisyyden varmistavan vaikutusten arvioinnin" lisäksi Janssen painotti tarvetta "päätöksenteolle kilpailukyvyn edistämiseksi". Konkreettisesti, ERT haluaa neuvotteluiden uudesta EU:n perustuslaista antavan komissiolle lisää valtaa ja lisää enemmistöpäätöksiä EU:n ministerineuvostolle. UNICE:n Philip de Buck lisäsi liike-elämän toivomuslistaan myös yhtiöiden verotuksen keventämisen sekä läheisemmät kytkökset yhtiöiden ja yliopistojen välille. Kuten lähes jokainen puhuja konferenssissa, hänkin esitti vaatimuksen julkisen rahoituksen lisäämisestä yhtiöiden tutkimus- ja kehitystoiminnan edistämiseksi.

Kyky itsekritiikkiin puuttui yhtiöiden puheista täysin. Kun Janssen vuodatti krokotiilinkyyneleitä Euroopan työllisyystilanteen suhteen, hän unohti täysin että ylikansalliset yhtiöt - kuten vaikkapa ERT:n jäsenet - ovat kaikkea muuta kuin passiivisia toimijoita maailmantalouden globalisaatiossa. He eivät ainoastaan siirrä tuotantoaan innokkaasti sinne missä kulut ovat matalimmat, vaan irtisanovat samalla väkeä Euroopassa.¹⁷ Yhtiöiden lobbausryhmät, kuten ERT, ovat näytelleet keskeistä roolia nykypäivän säännöstelemättömän maailmantalouden luomisessa. Pyrkimällä jatkuvasti poistamaan kaupan ja investointien esteitä he ovat vakiinnuttamassa globaalia järjestelmää jossa on yhä vähemmän tilaa politiikalle, joka ei ole "kilpailunkestävää".

Kemikaaliturvallisuussäännöstöt vaarassa

"Ympäristöteknologiat: kuinka edistää Euroopan johtajuutta maailmanlaajuisesti", oli tunnelmaltaan tyypillinen istunto tämänvuotisessa Euroopan liike-elämän tapaamisessa. Colin Humphris kemianteollisuuden etujärjestö CEFIC:stä käytti tilannetta hyväkseen valittaakseen EU:n 500 erilaisen ympäristölain "kumulatiivisesta vaikutuksesta". Uuden kemikaalin rekisteröinti maksaa kolme kertaa enemmän ja on paljon hitaampaa kuin Yhdysvalloissa, Humphris sanoi. Hän oli yksi monista teollisuuden puhemiehistä jotka hyökkäsivät ehdotettua uutta EU:n kemikaalilainsäädäntöä REACH:iä vastaan. REACH:in väitetään olevan katastrofi EU:n kemianteollisuudelle. REACH-luonnos, joka odottaa vielä keskustelua ja hyväksyntää EU-parlamentiltä ja jäsenmailta, aikoo säännöstellä arviolta 100 000 kemikaalia jotka eivät tällä hetkellä sisälly EU:n lainsäädännön alaisuuteen. Ehdotettu säännöstö vaatisi yhtiöitä todistamaan kemikaalien vaarattomuuden, sisältäen erityisen hyväksynnän riskialttiille kemikaaleille. Tuhansien uusien kemikaalien vapauttaminen vuosittain aiheuttaa vakavia terveysriskejä esimerkiksi ennalta-arvaamattomien kasaantuvien vaikutusten muodossa. Ympäristöväki korostaa että REACH:in kustannukset ovat vähäiset verrattuna siihen kuinka paljon yhteiskunta säästää esimerkiksi syöpätapausten vähenemisen kautta.¹⁸ Tästä huolimatta REACH on EU:n liikemaailman keskuudessa vihatuimpien poliittisten ehdotusten joukossa. Se on saanut vastaansa myös Yhdysvaltain liike-elämän ja Bushin hallinnon järjestämän vastakampanjan.¹⁹