2004-08-10
Kääntänyt: Teemu Turunen, Jarkko Hynninen, Miika Lapinsalmi
Keväällä järjestetty European Business Summit avasi ikkunan rationaliteettiin, jota suuryritykset lobbaavat eurooppalaisten markkinoiden kehittämiseksi.
EU-hallitusten yhteinen pakkomielle pyrkiä maailman kilpailukykyisimmäksi talousalueeksi vuoteen 2010 mennessä johti kevätkonferenssissa sopimukseen testata kaikkien uusien EU-lakien liike-elämään kohdistuvat vaikutukset.
Teollisuuden lobbausryhmät riemuitsivat, eivätkä vähiten siksi, että EU:n ilmastopolitiikka päätettiin arvioida uudelleen kustannus-hyöty-analyysin pohjalta. Tämänvuotinen European Business Summit näytti että paljon lisää on tulossa. Teollisuuden "esteitä kilpailukyvylle" -lista pitää sisällään niin kemikaaliturvallisuuden, geenimuunneltua ruokaa koskevat rajoitukset kuin "riittämättömät" sotabudjetitkin.
Pelätyn katastrofiskenaarion välttäen EU-hallitusten johtajat päättivät kevätkokouksessaan (Brysselissä maaliskuun 25.-26.) varmistaa sitoutumisensa Kioton sopimukseen. Sen sijaan päätös ryhtyä "kustannus-hyöty-analyysiin joka huomioi sekä ympäristölliset että kilpailukyvylliset näkökohdat" nostaa esiin suuria epäilyksiä EU:n tulevaisuuden toimista kasvihuonekaasupäästöjen1 vähentämiseksi. Riemuitseva teollisuuden ja työnantajien Euroopan keskusjärjestö UNICE kutsui päätöstä "ensimmäiseksi tärkeäksi askeleeksi, jonka tulisi tarvittaessa johtaa EU:n ilmastopolitiikan uudelleenarviointiin".2 UNICE oli yhdessä Euroopan teollisuusjohtajien pyöreän pöydän (ERT) ja muiden teollisuuden etujärjestöjen kanssa kampanjoinut kuukausia saadakseen EU-maiden hallitukset harkitsemaan Kioto-sitoumuksiaan uudelleen Venäjän sopimuksen ratifioinnin viivyttämisen valossa.
Teollisuus väittää EU:n kansainvälisen kilpailukyvyn olevan vaakalaudalla USA:n ja Venäjän jätettyä sopimuksen ratifioimatta. Nyt julistettu kustannus-hyöty-analyysi todennäköisesti heikentää entisestään EU:n pyrkimyksiä vastata ilmastohaasteeseen.3
EU-valtioiden johtajille kevätkokouksen alla lähettämässään kirjeessä ERT mainitsi Kioton sopimuksen esimerkkinä käytännöstä joka oli "pantu alulle ja otettu käyttöön ajatellen vain vähän sen seurauksia teollisuudelle".4 ThyssenKruppin johtaja Gerhard Crommenin ja Solvay:n puheenjohtajan Daniel Janssenin allekirjoittamassa kirjeessä vaadittiin myös "läpikotaista vaikutusten arviointia, joka tutkii mahdolliset vaikutukset EU:n alueella sijaitsevan teollisuuden kilpailukykyyn ennen yhdenkään uuden säännöksen ehdottamista".5 EU:n johtajat välittivät tämän vaatimuksen eteenpäin kehottamalla Euroopan komissiota, toimielintä, joka luo uusia EU-lakiehdotuksia, "edelleen jalostamaan integroitua vaikutusten arviointia".6
Lissabonin EU-kokouksessa (maaliskuussa 2000) käynnistettiin kymmenvuotissuunnitelma, jonka tavoitteena on tehdä EU:sta maailman dynaamisin ja kilpailukykyisin talous. Lissabonin kokousta seuranneiden tapaamisten sarjassa Brysselin kevätkokous oli neljäs laatuaan. Tällä hetkellä Lissabonin agendan retoriikka ekologisesti ja sosiaalisesti kestävästä kehityksestä tuntuu kaamean ontolta.7 Esimerkiksi Brysselissä tavanneet EU-johtajat eivät kyenneet vähäisessäkään määrin viittaamaan niin sanottuun Cardiffin prosessiin, jonka tavoitteena on sisällyttää ympäristönäkökulma kaikkeen päätöksentekoon. Cardiffin prosessi pantiin alulle EU-kokouksessa kesäkuussa 1998, aikana, jolloin kilpailuhysteria ei vielä ollut päässyt valloilleen.8