2004-08-04

Työryhmiä ja organisoitumista vapaan liikkumisen puolesta
No Border -rajaleiri Imatralla

Markus Termonen, Katja Tuominen

Naiset ja siirtolaisuus: esimerkkinä Appelsiinipuu-projekti Turussa

Leirin keskusteluissa nostettiin esiin myös naiskysymys. Turkulaisen Appelsiinipuu-maahanmuuttajaprojektin edustajat Maria Serrano ja Lyydia Bazaleva toivat esiin, että naisten asema pakolaisina ja siirtolaisina pitää sisällään asioita, joita tulee pystyä pohtimaan, jotta saamme kattavan käsityksen siirtolaisten, pakolaisten ja maahanmuuttajien tilanteesta. Projekti pyrkii auttamaan naisia kotoutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta käytännössä se pitää sisällään varsin monimuotoista toimintaa ja jatkuvaa maahanmuuttajanaisten tukemista. Projekti rakentuu maahanmuuttajaoppaiden varaan, jotka itse ovat käyneet läpi tutustumisen suomalaiseen yhteiskuntaan ja jotka nyt auttavat kanssasisariaan. Usein maahanmuuttajanaisten asema on hauraampi kuin maahanmuuttajamiesten: työnsaanti on hyvin vaikeaa ja voi olla, että nainen on viettänyt paljon aikaa kotona lapsiaan hoitaen ja yhtäkkinen työelämään astuminen aiheuttaa ongelmia. Appelsiinipuu-projekti toimiikin kiinteässä yhteydessä työvoimatoimistoon ja yrittää työllistää maahanmuuttajanaisia eri verkostojen välisen yhteistyön avulla.

Toinen keskeinen teema on naisten riippuvaisuus puolisoistaan ja esimerkiksi avioeron tapahtuessa nainen saattaa löytää itsensä tilanteesta, jossa kaikki yhteinen omaisuus on miehen nimissä ja jossa naista uhkaa karkotus kotimaahan perhesiteen päättyessä. Mikäli naisella ei ole riittävää tukiverkostoa Suomessa, perheväkivaltatilanteista on liki mahdotonta paeta. Appelsiinipuu-projekti auttaa ja tukee hyvin monenlaisia naisia: osa naisista on asunut Suomessa useita vuosia, mutta he eivät ole koskaan löytäneet paikkaansa eivätkä olleet työelämässä - osa puolestaan on juuri maahan saapuneita tulokkaita, joille kaikki Suomen kulttuuriin ja arkeen liittyvä on täysin vierasta.

Appelsiinipuu-projekti on varsinainen laboratorio, jossa naiset pystyvät yhdessä pohtimaan ja neuvottelemaan, miten lapsuuskodissa ja aikaisemmassa kasvuympäristössä opitut käsitykset naisten roolista ja sukupuolittuneesta työnjaosta suhteutuvat suomalaisen yhteiskunnan arkeen ja tapoihin: Suomessa myös naisten odotetaan käyvän palkkatöissä ja työelämä on keskeinen "integroiva" tekijä, jonka puuttuminen asettaa naiset usein eristykseen ja yksinäisyyteen. Myös ulkomaalaisten kohtaama rasismi on sukupuolittunutta, ja naiset, jotka kohtaavat rasismia ja joilta puuttuu tarvittava itsevarmuus, saattavat alkaa hävetä taustaansa kohtaamiensa rasististen kommenttien ja tekojen seurauksena. Serranon ja Bazalevan mukaan projektin keskeisin tavoite onkin saada naiset näkemään itsessään se valtava potentiaali, joka löytyy jokaisesta heistä.

Romaneiden asema Suomessa ja Euroopassa

Leirille oli kutsuttu Imatran romaniyhdistyksestä paikallinen romaninainen: hän kertoi romanikulttuurista, sen muutostilasta ja toisaalta traditioista, joista pidetään kiinni; romanien kohtaamasta arkipäivän rasismista Suomessa; kokemuksistaan romanityöstä vastaanottokeskuksessa, jossa hän on tavannut turvapaikkaa hakevia romaneja sekä romaneiden asemasta Suomessa historiallisesti. Paikalla ollut ulkomaalainen ja romanien kanssa Itä-Euroopassa työskennellyt nainen kertoi, kuinka erilaista romanikulttuuri on muualla Euroopassa verrattuna Suomeen, vaikka yhteneväisyyksiäkin löytyy: kun Suomessa romanit noudattavat usein tarkkoja siveellisyys- ja siisteyskoodeja sekä pysyvät suhteellisen paljon paikoillaan, muualla Euroopassa romanit liikkuvat edelleen maasta ja paikasta toiseen sekä kantavat vapaamielisen yhteisön leimaa.

Romanien kohdalla "integraatio" yhteiskuntaan on vähintään yhtä monimutkainen asia kuin esimerkiksi pakolaisilla ja siirtolaisilla, koska se voi johtaa paineeseen luopua omista tavoistaan, arvoistaan ja kulttuuristaan. Huolimatta siitä, haluaako integroitua, jokapäiväinen rasismi ja syrjintä sekä kaupassa että työelämässä on kuitenkin arkipäivää. Romaninaista kuunnellessa tuli mieleen, että ehkä perinteisellä antirasistisella teorialla on sittenkin merkitystä myös nykyään: hän kertoi meistä valkolaisista sellaisia juttuja, että punastutti.

Muun muassa koululaitos Suomessa on edelleen rasistinen romaneja kohtaan. Romanilapsia saatetaan ohjata suoraan erityisopetukseen, vaikka he olisivat täysin kyvykkäitä seuraamaan normaalisti etenevää opetusta, mikä puolestaan vaikuttaa jatkossa lasten innostukseen opintoja kohtaan. Työpaikkaa haettaessa voi saada kohteliaan vastauksen puhelimessa, mutta joutua torjutuksi työntekijäksi työpaikalla, kun työnantaja huomaa työnhakijan olevan romani. Arjen pulmat lannistavat monia romaneita, ja romaniyhteisö on huolissaan etenkin nuorista, mutta suurin tuki löytyy omasta yhteisöstä, toisista romaneista. Romanikulttuuriin kuuluva yhteisöllisyys ja solidaarisuus ei ole vain romanikulttuurin sisäinen asia, vaan se on syntynyt myös suhteessa ympäristön vihamielisyyteen. Paikallinen romaninainen kuitenkin korosti, että ei ole olemassa yhtä romanikulttuuria, vaan monenlaisia sovellutuksia siitä muun muassa seka-avioliittojen ja muiden muutosten myötä.

Naistyöryhmää

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.