2004-08-04

Työryhmiä ja organisoitumista vapaan liikkumisen puolesta
No Border -rajaleiri Imatralla

Markus Termonen, Katja Tuominen

Terrorismin vastainen sota

Terrorismin vastainen sota ja siirtolaisuus -työryhmän alustajaksi saapui Irakin työväen kommunistisen puolueen (Worker-Communist Party of Iraq) edustaja, jonka esitys kuitenkin keskittyi pikemminkin nykyiseen tilanteeseen Irakissa eikä niinkään sodan ja siirtolaisuuden suhteeseen.

Alustaja piti hyvin tärkeänä korostaa tapaa, jolla USA:n ja sen liittolaisten toteuttama vallansiirto Irakissa on tuonut perinteisesti varsin maallisessa (verrattuna Lähi-idän muihin valtioihin) valtiossa valtaan islamisteja, joiden päämääränä ei ole demokratia (ei edes porvarillinen demokratia) vaan ainoastaan osuus vallasta. Kyseessä on paradoksaalinen tilanne: fundamentalistikristittyjen ohjaama Bushin hallinto tukemassa muslimeja. Lisäksi valtaan päässeen islamismin ohella toimii miehitystä vastustava islamilaisuus. Sorron erityiskohteita ovat mm. naiset, prostituoidut sekä sekularistisesti ja sosialistisesti ajattelevat ihmiset.

Alustaja selvitti myös puolueensa vaikeuksia nykytilanteessa: yhtäältä ongelmana on diktatuurin perinne, joka on lannistanut väestön aktiivisuuden; toisaalta nykyinen tilanne, jossa aktiivisuutta vaiennetaan ja joka aiheuttaa pelkoa. Rahan ja mediaresurssien puutteessa puolue ei voi asettaa toivoaan mihinkään muuhun kuin väestön motivointiin ja sen itseluottamuksen kasvattamiseen.

Alustusta seuranneessa keskustelussa korostui ensinnäkin kysymys siitä, onko Irakissa käynnissä ulkopuolelta käsin toteutettava perinteisen modernin kansallisvaltion rakentaminen. Alustaja näki, että kyseessä on pikemminkin päinvastainen prosessi: perinteisesti sekularistisen väestön jakaminen etnisten ja uskonnollisten jakojen mukaisesti, jotta eri ryhmittymät voidaan asettaa toisiaan vastaan ja jotta niiden välistä kanssakäymistä voidaan säännellä näiden jakojen pohjalta eikä yhdenvertaisten poliittisten ym. oikeuksien pohjalta. Esimerkiksi kurdien tapauksessa tämä on toiminut niin, että USA onnistui saamaan suurimpien kurdiryhmittymien tuen taistelulleen osoittamalla kurdeille tietyn osuuden vallasta.

Kysymykseen puolueensa poliittisen projektin ytimestä ja sen mahdollisuuksista alustaja totesi puolueen valmistautuvan sekä vaaleihin että neuvostojen luomiseen. Jälkimmäinen kohtaa suuria vaikeuksia huolimatta esim. Kurdistanin voimakkaasta neuvostotraditiosta. Alustaja oli sitä mieltä, että irakilaisen porvariston kannalta nykytilanteessa on olennaista tilanteen kontrolli, mitä osoittaa mm. poikkeustilalle ominaisten toimenpiteiden käyttöönotto ("martial law" eli ns. sotalaki).

Terrorismin vastaisesta sodasta ja siirtolaisuudesta alustaja totesi, että irakilaissyntyisiä siirtolaisia on maailmalla neljä miljoonaa. Näistä noin 90 prosenttia on tosin lähtenyt jo 1990-luvulla kauppasaarron vaikutuksesta. Jotkut lähialueiden maihin muuttaneista ovat tulleet takaisin vain päättääkseen muuttaa jälleen pois.

Eurooppalaisen siirtolaisuus- ja työmarkkinapolitiikan suhde

Siirtolaisuuden ja työn suhdetta käsitelleen työryhmän alustuksen tavoitteena oli luoda yleisiä raameja sen ymmärtämiselle, miksi siirtolaisuuden ja työn suhteen välinen tarkastelu on tärkeää. Lyhyesti, siirtolaisuuspolitiikan käytännöt määrittävät uusia kansalaisuuden rajoja, jotka taas vastaavat työn uutta etnistä kerrostumista ja hierarkisointia. Siirtolaiset ovat osa työksi kutsuttua markkinahyödykettä, erityinen osa, jonka markkinasuoritukseen juridinen ym. linjanveto siirtolaisuuspolitiikan alueella vaikuttaa suuresti. Siten suuri osa siirtolaisuuden hallinnoinnista voidaan selittää yleisen työmarkkinapolitiikan tarpeiden kautta.

Alustus keskittyi neljään alueeseen: 1) eurooppalaisen rajajärjestelmän yleiset piirteet; 2) laittomien siirtolaisten työmarkkina-asema Euroopan unionissa; 3) laillisten siirtolaisten asema Euroopan unionissa; 4) uusien jäsenmaiden työvoiman liikkuvuudelle asetettuja siirtymäaikoja koskeva keskustelu ja päätöksenteko.

Ensimmäisessä osiossa keskeinen asia oli mm. se, että EU:n rajajärjestelmän keskeisenä piirteenä on yhtäältä rajojen "ulkoistaminen" koskemaan EU:n ulkopuolisten väestöliikkeiden hallinnointia (esimerkiksi luomalla EU:n rajanaapureista eräänlaisia "puskurivyöhykkeitä") ja toisaalta rajojen "sisäistäminen" karkotusten, säilöönottojen ym. institutionaalisen kontrollin muodossa. EU:n rajajärjestelmän keskeisinä menetelminä toimivat turvallisen maan periaate ja luovutussopimukset. Olennaista on myös yleisten hallinnollisten menetelmien joustava sekoittuminen rikosoikeudellisiin toimenpiteisiin siirtolaisten käsittelyssä.

Toisessa osiossa oli keskeistä se kovin arvattava suuntaus, että laittomat siirtolaiset ovat työmarkkinoilla kaikkein haavoittuvimmassa asemassa mitä tulee hyväksikäyttöön. Samalla ongelmana on se, että turvaa tarvitsevien näkökulmasta laittomuus ja kaiken viranomaiskosketuksen välttäminen näyttävät paremmalta vaihtoehdolta kuin hyvin todennäköisesti karkotukseen johtava turvapaikanhakuprosessi. Laiton työvoima on erityisen tyypillistä tietyillä taloudellisilla sektoreilla, esimerkiksi maataloudessa (kausityöt alueilla kuten etelä-Italia ja Andalusia), rakennusteollisuudessa ja kotitalouksissa. Kuvaavana esimerkkinä siirtolaisuuden hallinnoinnin työperustaisuudesta näyttäytyy italialainen lainsäädäntö, jossa laiton siirtolainen saa oleskeluluvan tehtyään virallisen työsopimuksen.

Kolmannessa osiossa oli merkillepantavaa mm. EU-maiden jaottelu siirtolaisuushistoriansa perusteella kolmeen ryhmään: 1) siirtomaahistorian omaavat maat, joiden nykyisestä vähimmistöväestöstä huomattava osa on peräisin niiden entisistä siirtomaista ja joiden vähemmistöillä on enimmäkseen kansalaisen status (Ranska, Iso-Britannia ym.); 2) maat, jotka värväsivät 1950-1970-luvuilla siirtolaistyövoimaa (Ruotsi, Saksa ym.); 3) maat, joissa merkittävä siirtolaisuus on varsin uusi asia ja jotka aiemmin olivat pikemminkin maastamuuton maita (Suomi, Italia ym.). Mitä tulee EU-maiden ulkopuolelta tulevan siirtolaistyön asemaan, sen piirteet eivät ole yhtä äärimmäisiä kuin laittoman työvoiman piirteet, joskin niiden yleinen luonne on sama: alempi palkka, joustavammat työsuhteet, vaarallisemmat työolot jne. Erot muuhun väestöön heijastelevat syrjinnän muotojen yleisyyttä, joskin poikkeamien voi todeta johtuvan myös eroista koulutuksessa ja kielitaidossa, talouden rakennemuutoksesta ym tekijöistä. Jäsenmaiden siirtolaisuuspolitiikka on pitkälti samankaltaista: yleisenä suuntauksena on asettaa pienempiä rajoituksia korkeasti koulutetuille työläisille sekä kausityövoimalle. Huomionarvoista on myös siirtolaisyrittäjyyden selkeä kasvu viime vuosikymmeninä.

Alustuksen neljännessä osiossa painottui näkemys, jonka mukaan uusien EU-maiden työvoiman liikkuvuudelle asetetut siirtymäajat (kaikkialla muualla paitsi Irlannissa ja Ruotsissa) luovat eräänlaisen "pikku-Kiinan" vyöhykkeen EU:n sisälle, normalisoivat kyseisissä maissa vallitsevan heikomman palkkatason ja tekevät mahdolliseksi sen, että suuryritykset voivat hyötyä tilanteesta tehokkaasti. Suomalaisessa siirtymäaikakeskustelussa - joka sopii esimerkiksi eurooppalaisen siirtymäaikakeskustelun yleisistä piirteistä - ay-liike on esiintynyt siirtymäaikojen kannattajana, tosin muuttaen vähitellen profiiliaan virolaisinvaasiolla pelottelijasta pyrkimykseen puolustaa siirtolais- ja vuokratyövoiman oikeuksia. Käytännössä toukokuun alusta lähtien Suomeen on tullut vuokratyövoimaa (jota siirtymäajat eivät siis koske) lähinnä Virosta, erityisesti siivous- ja rakennusaloille. Jo lyhyen ajan sisällä on paljastunut, että palkkauksessa ei välttämättä noudateta työehtosopimuksia ja että työläiset majoitetaan usein varustukseltaan heikkoihin ja ahtaisiin tiloihin.

Alustuksen päätti yhteenveto, jossa painottui käsitys siirtolaisista olemuksellisesti työvoimana: ei ainoastaan riiston kohteina vaan myös aktiivisina subjekteina ja uuden todellisuuden luojina erityisine haluineen. Lisäksi alustaja korosti eräitä vaaroja siirtolaisuudesta ja työstä puhuttaessa: 1) siirtolaisuuden käsittely "humanitaarisena" kysymyksenä pikemminkin kuin kysymyksenä siitä, miten tukea siirtolaisten itseorganisaatiota; 2) abstrakti "nomadismin" ja "juurettoman vapauden" ylistys, joka ei ota huomioon siirtolaisuuden monimuotoisuutta; 3) ihmisten vapaan liikkumisen näyttäytyminen markkinamekanismin ja liberaalin suuntauksen täydellistymisenä pikemminkin kuin sen ymmärtäminen, että diskriminaatio ei ole ainoastaan ristiriitaista markkinamekanismin kanssa vaan myös sen tuottamaa; 4) syrjinnän vastaisen lainsäädännön liiallinen korostaminen, joka jättää huomiotta sen, että syrjinnän vastainen lainsäädäntö koskee ainoastaan kansalaisia tai sellaisia ulkomaalaisia, joilla on oleskelu-/työlupa, ja että siirtolaistyöläisten hyväksikäyttö liittyy työmarkkinoiden rakenteeseen eikä vain rasistisiin asenteisiin; 5) sukupuolineutraalius, joka unohtaa sen, että siirtolaistyövoimaa koskevat ongelmat ovat tyypillisesti korostuneimmillaan siirtolaisnaisten kohdalla.

Työryhmä valmistautuu

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.