2004-06-17

Paradigmaattinen esimerkki pahasta: Leena Krohn

Aimo Anonyymi

Leena Krohn vetoaa myös toiseen universaaliin, kaikkien Taiteen ja Kulttuurin ystävien kirjoittamattomaan ja sen vuoksi kaikista pyhimpään sääntöön: älä koskaan riko vastoin Taiteen ja Kulttuurin ystävien tahtoa. Taiteen ja Kulttuurin ystävät perustavat oletuksensa Perinteisten Ilmaisualojen Lentävien Lakikokoelmien Unionille. Tämä suuresta taikurin hatusta pykäliään ja ohjeitaan vetelevä Unioni pitää huolen siitä, että sitä ei voida koskaan solvata, koska se pystyy muuttamaan jatkuvasti muotoaan, ulkonäköään, moraaliaan ja näkökantaansa. Nämä molemmat tahot ovat edelleen salaisessa yhteydessä hirviöön nimeltä KAPITALISMI, jolle ne suorittavat erilaisia uhrimenoja lakkaamatta.

Juuri KAPITALISMI vaatii, että Taiteen ja Kulttuurin ystävät pitävät huolen siitä, että taiteen arvo pysyy jossakin rahalla mitattavassa muodossa. Ja juuri tästä seikasta Ideaalityyppimmekin on nostanut äläkän: Teemu Mäen taide ei voi olla rahallisesti arvokasta, jos siinä tapahtuu jotain suvereenin järjestelmän lain vastaista! Kuinka rikollisesta toiminnasta voidaan maksaa palkkioita kenellekään? Tämä on byrokraatti Krohnin ankara sanoma, joka uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. Voita tässä kuviossa edustaa mm. pullantuoksuinen voikimpale, maamme kulttuuriministeri.

Leena Krohnin ja hänen niin kutsuttujen ystäviensä, eli vanhavasemmistolaisten humanistitotalitaristien mielestä Teemu Mäki ja hänen kaltaisensa öykkärit rikkovat kultaista kirjaa, kirjasta, kirjakultasta, yksinkertaisesti "sanaa" vastaan. Vanhavasemmistolaiset, jotka luulevat olevansa Jeesuksia mutta ovatkin Jeesuksen seuraajia ottavat oikeudekseen osoittaa maailman epäkohtia nojaamalla kirjaan, joka heidän mukaansa alkaa sanoilla "alussa oli sana". Heidän mukaansa tämä "sana" on sama asia kuin kreikan kielen logos. Tässä nämä kirjanoppineet, "tiedon salaiset haltijat" ovat kuitenkin väärässä.

Sillä alussa Jumala loi taivaan ja maan, ja maa oli autio ja tyhjä. Kunnes sinne tulivat pahat ihmiset ja heidän jälkeläisensä, heidän jälkeläistensä jälkeläiset ja niin edelleen. Kunnes tuli vedenpaisumukseksi luultu paisumus, jonka nimi on Leena Krohn, joka luuli pyyhkivänsä saastan ja pahuuden maan päältä rykäisemällä lastin, jota hän luuli puhdistavaksi vedeksi, pahojen kansalaisten niskaan. Hän halusi pelastaa kaikki kissat, jotka Teemu Mäki aikoi tappaa ja joiden päälle hän turhaan, siis synnillisesti, aikoi vuodattaa siemennestettään. Vanhavasemmiston maan päälle laskema lasti ei ollutkaan puhdistavaa vettä, vaan silkkaa paskaa, jota pursui eniten vanhavasemmistolaisuuden nihilistisestä aukeamasta, "vaihtoehtoryhmittymä" Attacista.

Tätä paskan suoltamistahan eivät kirjakultanen, saati sitten KAPITALISMIN kultaiset kirjat eli lakikokoelmat, ole kieltäneet. Ei sitä ole kieltänyt myöskään länsimainen "kulttuuri", jonka suurimpiin saavutuksiin vanhavasemmistolaisetkin lukevat niin kutsutun SANAN VAPAUDEN. Tällä he kuitenkin, yhdessä KAPITALISMIN kätyreiden kanssa, tarkoittavatkin "Sanan" vapautta, jonka he siis edellä mainitulla tavalla yhdistävät logokseen, järkeen. Tämä lievästi sanottuna päin mäntyä mennyt yhdistely on kuitenkin tuottanut sellaisen "vapaan sanan" kulttuurin, jossa "tieto", "totuus" ja "järki" ohjailevat myös sananvapautta. Sanan vapaus osoittautuukin ainoastaan vapaudeksi levittää ja uusintaa kristillisen evankeliumin oppeja, raamatun "sanaa" ja "järkipuhetta". Tällaisen "vapauden" viimeisimpiä ja innokkaimpia julistajia ovat Suomessa olleet juuri vanhavasemmistolaiset "radikaalit" attacilaiset.

Attacilaiset, Leena Krohn etunenässä, eivät ole koskaan livenneet omasta kulttuuristaan, eli länsimaisesta KAPITALISMISTA. He ovat olleet koko ikänsä sen vankimpia puolustajia. Heidän mukaansa sanan vapaus on heidän yksinoikeutensa, kuten heillä on myös mielestään yksinoikeus "politiikkaan", "taiteeseen", "kirjallisuuteen", "musiikkiin" "demokratiaan" ja "filosofiaan". Vapaa sana ja mielipiteiden vapaa ilmaisu, jopa mielenosoitukset, ovat olleet heidän mielestään heidän oikeuksiaan. Kun näitä jo vakiintuneita ja heidän itsensä hyväksi havaitsemia tapoja, joista on tullut jo lakeja, on alettu kyseenalaistaa ja muuttaa, on vanhavasemmistolaisissa syntynyt armoton itku ja hammastenkiristys. Sillä KAPITALISMISSA sääntöjä eivät koskaan saa muuttaa yksilöt tai ryhmät, vaan ainoastaan näkymättömällä kädellä on oikeus muuttaa nöyryytyksen ja häväistyksen ehtoja. Eläinten oikeudet, riistotalous, puolustusvoimat, turkiskaupat, linnanjuhlat: nämä ovat vanhavasemmiston, kuten myös KAPITALISMINKIN pyhimpiä paikallisia arvoja. Ne ovat seikkoja, "joita me suomalaiset täällä Pohjolassa kunnioitamme".

Leena Krohn ja muut vanhavasemmistolaisuuden airuet ovat kuitenkin ajaneet itsensä todelliseen rakoseen, varsinaisen ahtaaseen paikkaan. He ovat tunkeneet päänsä siihen perinteiseen ja hyvinvoivaan länsimaiseen nihilistiseen sulkeumaan, jota myös kulttuurin suureksi viemäriksi kutsutaan. Ja se totuus, että avatessaan suunsa, teroittaessaan kynänsä ja kirjoittaessaan sähköpostinsa nämä kulttuuritotalitaristit tuottavat yhä lisää ja lisää sitä kammottavaa jätettä, johtaa lopulta siihen, että koko kansakunta hukkuu ja hautautuu tuon läjän alle.

Byrokratiakaan ei ole vielä keksinyt alkemistien ihmevekotinta, joka kääntää kaiken kullaksi. KAPITALISTIT luulivat keksineensä arvokoneen, joka pystyttäisiin asettamaan mihin vain, ja aina koneesta sinkoilisi ulos arvoja ja merkityksiä. Myös Suomen kansalle on kerrottu tarua sammosta, siis mahdollisuudesta valmistaa tällainen ihmevekotin. Suomessa luultiin että näin oli jo käynyt, kun NOKIA tahkosi rahaa tyhjästä. Tosiasiassa ihmevekotinta ei ollut eikä sellaista tule. Kansakunta ja sen ikuiset pönkittäjät, pahan paradigmaattinen esimerkki Leena Krohn etunenässä, tulevat piakkoin pääsemään pitkäaikaiseen ja kiduttavaan vanhainkotivaiheeseen. Tämä vanhainkotivaihe tulee olemaan helvetin esikartano niille todellisille pahantekijöille, jotka ovat ylläpitäneet ja tukeneet Suomen valtiota ja sen kapitalistisia pyrkimyksiä Vanhan valtauksen jälkeisen 36 vuoden ajan. Tämä tarina on kuitenkin lopussa ja hyvinvointivaltion rippeet muuttuvat tekijöidensä omaksi, kammottavaksi rangaistukseksi, jonka tuottamalla henkilökohtaisella surulla, pahastuksella, pahalla mielellä ja närkästyksellä ei tule olemaan rajaa.

FAREWELL KAKKIAISET!

Avainsanat: pahuus, tekopyhyys, omahyväisyys, luulotauti, uskonto, vanhavasemmistolaisuus.

* Katso Leena Krohnin kootut selitykset osoitteesta http://piccolo.kaapeli.fi/krohn/blog/

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.