Paradigmaattinen esimerkki pahasta: Leena Krohn

Keskuudessamme elää paha olento. Hänen nimensä olkoon tässä ideaalityypiksi pelkistetty Leena Krohn. Hän ja hänen edustamansa vanhavasemmistolainen universaali ihminen on paha, koska hän ei itse tiedä olevansa paha. Hän on paha, koska hän luulee tekevänsä hyvää, mutta tekee pahaa. Hän on paha, koska hän uskoo totuuteen. Hän on paha, koska hän uskoo tietoon. Hän uskoo, että taide on yhteydessä tietoon ja totuuteen.

Vanhavasemmistolaisuuden ideaalityyppi uskoo, että on olemassa objektiivinen hyvä ja objektiivinen paha, ja että hän on yksi tämän kahtiajaon hallitsevista ylipapittarista. Hän uskoo, että hänellä on kyky ihmisenä muokata mieleisensä objektiivinen kanta ja tuomita seikka kuin seikka oikealla ja totuudellisella arvostelmalla. Hän uskoo argumentointiin, joka johtaa sellaiseen käsitteelliseen sekasotkuun, jota voidaan nimittää vaikkapa objektiiviseksi moraaliksi.

Objektiivinen moraali on humanismin julmin keksintö, sillä se nostaa ihmisen vajavaisen älyn ja tunteen, ylpeyden ja ennakkoluulon, universaaliksi arkhimedeen pisteeksi, josta käsin tämä ideaalityyppinen ihminen on tuomitseva niin eläviä kuin kuolleita. Viimeisimmässä tapauksessa Leena "Jumala" Krohn tuomitsi elävän, Teemu Mäen ja kuolleen, Kissan. Kissan oikeus olisi ollut elää, kunnes se kuolee. Kissa kuoli. Mutta Teemu Mäki elää. Ja tässä on tapahtunut Leena "Ideal Type" Krohnin mielestä vääryys.

Tämä vääryys on saatettava kaikkien valistuneiden humanismin oppien mukaan julkisuuteen, jotta vääryydestä voidaan keskustella. Julkisella keskustelulla on tässä humanismin variaatiossa oma vakaa, kiirastulen virkaa toimittava puhdistava vaikutus. Kun ihminen, Leena Krohn on nostanut toisen ihmisen, Teemu Mäen tekemän "rikoksen" (eli eläimen tappamisen Suomen lakijärjestelmän mukaan liian pitkässä ajassa) julkisuuteen, voi hän pestä kätensä koko sotkusta. Hänen mukaansa hän ei ole tehnyt mitään, eikä hän ole vastuullinen mistään*. Hän on vain tuonut esiin epäkohdan, paljastanut sen, joka on tehnyt tämän ihmeellisen teon, riistänyt hengen toiselta olennolta, kristillisesti: Luodulta.

Leena Krohn haluaa tapauksella Teemu Mäki osoittaa, kuinka hän, yksityinen/julkinen ihminen/henkilö pystyy omasta jumaluudestaan käsin tuomitsemaan ihmisiä ja muuttamaan heidän elämänkulkuaan. Jumala nimeltä Leena Krohn vain toimii, kuten jumalat tapaavat yleensä toimia, ihmisen ja luonnon kautta. Leena Krohn laittaa tällä kertaa ihmisen, ja etenkin humaanin ihmisen, luoman laki- ja moraalijärjestelmän, kansallisvaltiollisen byrokratiakoneiston, rautahäkin, joka pystyy hävittämään ja vääristelemään tehokkaasti kaikkea sitä, mitä se on koskaan tuottanut, toiminaan tavalla, joka siirtää omien tekojensa vastuun yhteisölle. Nyt Teemu Mäen tuomitsee koko "yhteisö", ei Leena Krohn. Krohn vain osoittaa, että epäkohta on olemassa, ja luottaa siihen, että ihmiset tuomitsevat. Kissan tappaminen on väärin. Varsinkin jos sillä tehdään taidetta.

Kaikkein kauheinta Leena Krohnista onkin, että tällä asialla tehdään taidetta. Ja kaikki se muu, mitä Teemu Mäen videossa tehdään. Se on Krohnin mielestä pahuutta, joka on tuotava julkisuuteen ja tuomittava. Objektiivisen, siis yleisöyhteisön mielipiteen valossa pahuus on poltettava roviolla pois Teemu Mäestä. Mäelle annetaan kuitenkin Armoa. Teemu voisi katua itsensä, lapsiensa ja uransa tähden. Mutta hän ei tee sitä, ja juuri tämä osoittaa inkvisitiolle, jonka totuus- ja tunnustusmekanismin päätuomarina toimii Leena Krohn, että Teemu Mäki on todellakin paha.

Paha ei ansaitse edes palkkaansa, ja se on Työyhteiskunnan pääorganisoijan "Ideaalityypin" mukaan pahin rangaistus, mitä ihmiselle voidaan antaa. Vanhavasemmistolainen totalitaarinen humanismi on suuressa viisaudessaan sekoittanut käsitteet Työ ja työ samanlaisen kirjoitusasunsa takia samaksi asiaksi. Heidän mukaansa ainoa asia, mitä ihminen koskaan tekee, on tuottavaa Työtä. Ja tuottavalla Työllä on aina jokin arvo, joka Työltä tai sen tekijältä voidaan aina myös riistää. Senpä vuoksi Työyhteiskunnan rangaistusasteikolla ei löydy mitään suurempaa rangaistusta kuin osoittaa henkilö nimeltä Teemu Mäki epäpäteväksi Työntekijäksi. Teemu Mäki on nykyjärjestelmän mukaan taideTyöntekijä, eikä hän voi Leena Krohnin mukaan jatkaa ammatissaan, koska hän ei kadu virkavirhettään ja ammattietiikan rikkomista.

Krohn tietysti kiistää, että hän olisi viemässä Teemu Mäeltä leipää pöydästä. Mutta juuri siksi hän onkin paha: Hän ottaa kantaa asioihin universaalista ja objektiivisesta moraalipisteestä käsin miettimättä lainkaan millaisia seurauksia hänen "oikeudenmukaisilla" toimillaan voi olla. Hän toimii siinä roolissa, johon konservatiivinen valtajärjestelmä hänet asettaa: moraalittomuuksien paljastajana ja "oikeuden" puolestapuhujana. Seuraukset ovat "valitettavia", mutta oikeuden pitää tapahtua.