2004-06-25

Tiloja jokapäiväiselle elämälle
Projektin feministinen perusta

Eskalera Karakola

Kääntänyt: Mikko Jakonen

Jotta tämä tila voisi säilyttää funktionsa laboratoriona, sen täytyy säilyä itseohjautuvana. Tämä ei ole sosiaalisten palvelujen keskus; niitä on jo olemassa, joskaan ei tarpeeksi. Eikä tämä ole kulttuurinen keskuskaan, sanan tiukassa merkityksessä. Tämä on enemmänkin tarpeellinen tila, jossa jokainen voi ilmaista fantasiansa ja toteuttaa projektinsa luomalla poliittisia mahdollisuuksia tämän talon suojassaan pitämien projektien yhteen virtaamisessa.

Monet tutkimusprojektit ja feministiset opinnot kohtaavat Eskalera Karakolassa. Talon ainutlaatuinen asema itseohjautuvana feministisenä tilana tekee siitä tärkeän kohtauspaikan feministisen liikkeen ja feministisen ajattelun välillä, jotka muissa ympäristöissä on usein erotettu toisistaan institutionaalisten käytäntöjen avulla, jotka tavanmukaisesti erottavat "aktiivisen" "reflektiivisestä". Uuden synnyttäminen ja joustavuus, jonka itseohjautuvuus sallii, on myös sallinut monien hämmästyttävän erilaisten projektien nousta Karakolasta, ja se on sallinut kauaskantoisten feminististen yhteisoperaatioiden kehittymisen. Kyky sovittaa kaikki nämä projektit ja suuntaukset saman katon alle on tuottanut rikkaan uudelleenyhdistämisen ja keskinäisen palautteen prosessin, joka muokkaa ja vahvistaa kaikkea. Tämä tietojen virta, tämä mahdollisuuksien kollektiivi määrittää projekteja, jotka nousevat Karakolasta ja niitä poliittisia muotoja, joissa ne jalkautuvat kaduille.

Tämä tietojen ja mahdollisuuksien virta auttaa myös ohjaamaan ja ylläpitämään itse taloa. Niinä kuutena vuotena, joina olemme asuttaneet Karakolaa, olemme tehneet lukemattomia uudistuksia, pieniä ja suuria, kattoon ja kattoparruihin, viemäröintiin ja sähköihin. Me opimme toisiltamme, jokainen tuo mukaan oman osaamisensa, kollektivoiden meidän kykyämme ja tietoamme ja saaden naapuruston ihmettelemään yllättyneenä: "Nuo tytöt!"

Meidän projektinamme on kuuluttaa julkisia ja itseohjautuvia tiloja yleensäkin ja kuuluttaa myös tätä taloa erityisesti, sen historian ja rakenteen vuoksi sekä tämän Lavapiesin naapuruston vuoksi kaikkine niine erityisine ongelmineen, joita se kohtaa tällä historiallisella hetkellään.

Tämän tekstin toisissa osissa me esitämme hahmotelmat Lavapiesin problematiikasta, jota meneillään oleva "entiselleen palauttamisen" prosessi uhkaa. Entiselleen palauttamisen prosessi yrittää evätä asukkaiden aktiivisen osanoton ja kääntää selkänsä naapuruston tämän hetkisten asukkaiden kiireellisille välttämättömyyksille, suunnaten sitä vastoin toiminnan kohti naapuruston muuttamista sellaiseksi, joka merkitsee sen asujaimiston karkottamista ja homogenisointia. Lukemattomat urbaanit tutkimukset osoittavat, että naapurustojen homogenisointi, siis moninaisuuden supistaminen niin väestön kuin tilankäytönkin kannalta, ennakoi sosiaalisen jännittyneisyyden syntymistä ja jättää jopa yhä enemmän haavoittuviksi ne, jotka eivät ole nuoria, liikkuvaisia, miespuolisia heteroseksuaaleja alkuperäisasukkaita, joilla on vakinainen työ. Naiset, prekariaatti, maahanmuuttajat, kehitysrajoitteiset ihmiset ja vanhemmat ihmiset menestyvät ympäristöissä, joissa me kaikki voimme asua, joissa me kaikki voimme tyydyttää tarpeemme lähellä ja kohtuullisin hinnoin, joissa on riittäviä sosiaalisia infrastruktuureja kuten klinikoita, päivähoitokeskuksia ja puistoja. Ympäristöissä, joissa on tiloja tapaamiselle ja organisoitumiselle, joissa on mahdollista luoda vastavuoroisen hoivan ja sosiaalisen kooperaation sosiaalista kudosta, eikä poliisikontrollin. Puhumme tiloista, joissa aktiivinen, osaaottava kansalaisuus voisi rakentua.

Liian monet käytännöt yrittävät ratkaista naisten sosiaalisia tarpeita antamalla perheille lahjoituksia. Nämä lahjoitukset ovat tärkeitä ja niitä voisi olla enemmänkin, mutta ne eivät millään tavalla ratkaise naisten tarvetta omalle tilalle, jossa kohdata, luoda ja tuottaa poliittista ja sosiaalista organisoitumista. Kaikki naiset eivät ole äitejä, ja monet naiset ovat paljon enemmän kuin äitejä. Perheenhuollon ongelmat ovat vain osa kohtaamistamme ongelmista. Yleinen naisten pako perinteisestä perheestä ja uusintamisesta tekee jopa yhä absurdimmaksi tämänkaltaisen yrityksen puhua naisten tarpeista, ikään kuin ne olisivat identtisiä suhteessa uusintamiseen perheen ytimessä. Tämä käytäntö muodostaa yrityksen kieltää ja piilottaa uskomattoman erilaisuuden naisten keskuudessa, meidän, jotka olemme nuoria ja vanhoja, jotka olemme sinkkuja, lesboja, transseksuaaleja, pakolaisia, opiskelijoita, prekariaattia ja niin paljon muutakin.

Tästä moninaisuudesta käsin, joka ei ole ainoastaan nättien värien leikki, vaan intiimien kokemusten lähenemistä, monimutkainen ja kontrolloimaton multitudo, jo valmiiksi sisäinen liitto, me heitämme tämän haasteen takaisin kenelle tahansa, joka yrittää piilottaa ja patologisoida meitä; tässä me olemme. Me tulemme tekemään tiloja itsellemme.

Marraskuu 2002.

Teksti on ilmestynyt alun perin englanniksi La Eskalera Karakolan verkkosivuilla: http://www.sindominio.net/karakola/english_femfund.htm

Lisää tietoa ja kuvia Eskalera Karakolan toiminnasta:
http://www.sindominio.net/karakola
karakola@sinominio.net
c/Embajadores 40, 28012 Madrid, Spain

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.