Kamppailu, tapahtuma, media

Kaksitahoinen kohtaaminen

Länsi on kauhuissaan uusista "islamilaisista" subjektiviteeteista. Mutta se on itse luonut tämän "hirviön" ja erityisesti "rauhanomaisimpien", viettelevimpien tekniikoidensa avulla. Emme kohtaa tässä modernisoimista tarvitsevien traditionaalisten yhteiskuntien jäänteitä, vaan kyborgeja, jotka yhdistelevät "vanhinta" "moderneimman" kanssa.

Ei-ruumiilliset muutokset tapahtuvat ensin ja ruumiillisia muutoksia nopeammin. Kolme neljäsosaa ihmiskunnasta on suljettu ulos jälkimmäisestä, mutta heillä on pääsy edelliseen (ennen kaikkea television välityksellä). Nykyinen kapitalismi ei tule ensin tehtaiden kanssa, nämä seuraavat perässä jos ollenkaan. Se saapuu aluksi sanojen, merkkien ja kuvien kanssa. Ja varsinkaan nämä teknologiat eivät käy tänään vain tehtaiden vaan myös sotakoneen edellä.

Tapahtuma on kohtaaminen, ja se on jopa kaksitahoinen sellainen: yhtenä hetkenä se tapaa sielun, toisena ruumiin. Tämä kaksitahoinen kohtaaminen voi tehdä tilaa kaksitahoiselle käänteelle, koska se on vain yksi mahdollisuuksien avautuma "ongelmallisen" olemisen tavassa. Mainostaminen on vain yksi mahdollinen maailma, laskos suojaamassa virtuaalisuuksia. Sen avaaminen, mitä on kääritty sen sisään, laskoksen avaaminen, voi tuoda eteen täysin epäyhtenäisiä vaikutuksia, koska ne kohtaavat yhtäältä monadit, jotka ovat kaikki autonomisia, itsenäisiä ja virtuaalisia singulariteetteja. Toisaalta - kuten olemme nähneet neomonadologisessa ontologiassa - toisenlainen mahdollinen maailma on aina virtuaalisesti läsnä. Eroavien sarjojen haarautuminen vainoaa nykyistä kapitalismia. Yhteensopimattomat maailmat avautuvat samassa maailmassa. Tästä syystä kapitalistinen haltuunoton prosessi ei koskaan sulkeudu itseensä, vaan on sen sijaan aina epävarma, aavistamaton, avoin. "Olemassaoleminen tarkoittaa eron tekemistä", ja tämä eroaminen on uudesti epävarma, aavistamaton ja riskaabeli joka kerran.

Kapitalismi yrittää kontrolloida tätä haarautumista, joka on virtuaalisesti aina mahdollinen vaihtelun ja jatkuvan modulaation [muuntelun] välityksellä: ei subjektin tai objektin tuotanto, vaan subjektit ja objektit jatkuvassa modulaation teknologioiden ohjaamassa muuntelussa - teknologioiden, jotka vuorostaan vaihtelevat jatkuvasti.

Läntisissä maissa kontrolli ei ilmene vain aivojen modulaation, vaan myös ruumiiden muokkauksen (vankiloissa, kouluissa ja sairaaloissa) ja elämän hallinnoinnin ("workfare") välityksellä. Tekisimme kapitalistisille yhteiskunnillemme palveluksen, jos ajattelisimme, että kaikki tapahtuu subjektien ja objektien jatkuvan muuntelun välityksellä, moduloimalla aivoja sekä valtaamalla muistin ja huomion merkeillä, kuvilla ja väittämillä. Kontrolliyhteiskunta sopeuttaa itseensä "vanhat" kurikoneet. Ei-länsimaisissa yhteiskunnissa, joissa kuri-instituutiot ja "workfare" ovat heikompia ja vähemmän kehittyneitä kontrolli tarkoittaa välittömästi sodan logiikkaa, jopa rauhanaikana (esim. Brasilia edelleen).

Käytöksen ohjaaminen

Länsimaisen kontrollin paradigmaattista hahmoa ei enää edusta työläisen vangittu ruumis, hullu tai sairas henkilö, vaan ennemminkin liikalihava (täynnä mainonnan maailmoja) tai anorektinen ruumis (tämän maailman hylkääminen), joka käsittää ihmiskunnan ruumiit nälän, väkivallan ja televisioon kohdistuvan janon piiskaamiksi. Yhteiskuntamme paradigmaattinen ruumis ei ole enää kurin muovaama mykkä ruumis, vaan sitä ovat meihin kaiverrettujen merkkien, sanojen ja kuvien (yhtiöiden logot) merkitsemät ruumiit ja sielut - vastaten Kafkan novellin Rangaistussiirtola menettelyä, jossa kone piirtää käskynsä tuomittujen ihoon.

Pasolini kuvaili 1970-luvulla hyvin tarkasti kuinka televisio oli muuttanut italialaisten sielut ja ruumiit, kuinka se oli antropologisen muodonmuutoksen pääasiallinen väline vaikuttaen ensimmäiseksi ja erityisesti nuoriin. Hän käytti käytännössä samaa käsitettä kuin Tarde kuvatakseen television etävaikutusten ominaisuuksia: television voima perustuu esimerkkiin ennemminkin kuin kuriin, imitaatioon ennemminkin kuin pakottamiseen. Kyse on käyttäytymisen ohjaamisesta, vaikutuksesta mahdollisiin toimintoihin. Hänen ruumiita käsittelevä filmitrilogiaansa hyljeksittiin, koska se ei antautunut tälle muodonmuutokselle. Se puhui edelleen ruumiista mieluummin kuin aivojen modulaatiosta ja, joissain suhteissa, jopa mieluummin kuin kuriyhteiskunnasta.

Nämä ei-ruumiilliset muutokset, jotka tulevat päihimme yhä uudelleen kuin kertosäkeet, jotka leviävät tällä hetkellä ympäri maailmaa, tunkeutuen jokaiseen kotiin, ja jotka edustavat aivojen ja ruumiiden haltuunoton, valtaamisen ja valloituksen todellisia aseita - ne ovat yksinkertaisesti sopimattomia marxilaiseen teoriaan ja talousteorioihin. Kohtaamme tässä paradigmavaihdoksen, jota ei voi tavoittaa aloittamalla työstä, käytännöstä. Voi päinvastoin olla, että jälkimmäinen sisältää väärän mielikuvan siitä, mitä tuotanto tarkoittaa tänään, koska prosessi, jonka olemme juuri kuvanneet, on ennakkoehto kaikelle työvoiman (tai ei-työvoiman) järjestämiselle.

Kuvat, merkit ja väittämät ovat siten mahdollisuuksia, mahdollisia maailmoja, jotka vaikuttavat sieluihin (aivoihin) ja jotka täytyy toteuttaa ruumiissa. Kuvat, merkit ja väittämät välittävät sekä ei-ruumiilliset että ruumiilliset muutokset. Niitä seuraa sen luominen ja toteuttaminen, mikä on mahdollista, ei edustaminen. Ne antavat osansa subjektiivisuuden muodonmuutoksiin, eivät niiden edustamiseen.

Kirjoitus on julkaistu Make-Worlds -lehdessä #4.