Kamppailu, tapahtuma, media

Ei-ruumiilliset muodonmuutokset

Tapahtuma suuntautuu pois historiallisista edellytyksistä luodakseen jotain uutta: uuden ruumiiden yhdistelmän (esimerkiksi mielenosoittajien keskuudessa yhdistyvät teot ja intohimot) ja sen, mikä tulee ilmaistuksi ruumiillisen yhteenliittymän vaikutuksesta, tuloksenaan kielellinen väittämä: toisenlainen maailma on mahdollinen. Se, mitä ilmaistaan (merkitys), ei kuvaa ruumiita tai edusta niitä. Mahdollinen maailma on täysin olemassa, mutta se ei ole olemassa ilmauksensa ulkopuolella (sloganit, TV-toimittajat, Internet-kommunikaatio, sanomalehdet). Tapahtuma aktualisoi itsensä sieluissa siinä merkityksessä, että se synnyttää muutoksen aistimiskyvyssä (ei-ruumiillisena muodonmuutoksena) tuoden esiin uuden arvioinnin: henkilö tunnistaa, mikä on sietämätöntä aikakaudessa ja mitkä ovat sen vihjaamat uudet elämisen mahdollisuudet. Mahdollinen maailma on jo värittynyt puhumisen, kommunikaation välityksellä tietyllä todenmukaisuudella, mutta nyt tämä todenmukaisuus täytyy viedä päätökseen, se täytyy tehdä muodostamalla uusia ruumiillisia sommitelmia; tapahtuma on se, joka antaa ne subjektiivisuudet ja objektiivisuudet, jotka kumoavat ruumiiden ja merkkien yhdistelmät.

Jokainen tuli oman ruumiillisen koneensa ja omien ilmauskoneidensa kanssa ja palasi kotiin mukanaan pakko määritellä nämä uudelleen suhteessa siihen, mitä oli tehty ja sanottu. (Ruumiiden yhteistoiminnan) poliittisen organisaation muodot sekä ilmausten muodot (teoriat ja väittämät kapitalismista, subjekteista, riiston muodoista jne.) tulee punnita suhteessa tapahtumaan ja yhdistää tapahtumaan. Jopa trotskilaiset joutuvat kysymään: Mitä tapahtui? Mitä on tapahtumassa? Mitä tulee tapahtumaan? Ja raportoimaan, mitä he tekevät tapahtumassa (organisaatio) ja mitä he sanovat (diskurssi, jota he panevat toimeen [conduct]).

Tässä pisteessä näemme, että verbaalisten lausumien järjestys on se, mikä on ongelmallista. Kaikki joutuvat avautumaan tapahtumalle, toisin sanoen avaamaan itsensä kysymysten ja vastausten alueelle. Ne, jotka pitävät vastauksia etukäteen valmiina (ja näitä on paljon), hukkaavat tapahtuman. Tuo on poliittinen näytelmä, jonka me elimme vuoden 1968 jälkeen, hukaten tapahtuman, koska kysymyksillä oli jo etukäteen määrätyt vastauksensa (maoismi, leninismi, trotskilaisuus).

Tapahtuma vaatii - mikä tarkoittaa, että sillä on edelleen voimaa - tuottamaan vaikutuksia: keskustelut siitä, mitä kapitalismi on ja mikä vallankumouksellinen subjekti on tänään edistyvät kaikkialla maailmassa tapahtuman valossa. Kieli, merkit ja kuvat eivät edusta jotain, vaan ennemminkin osallistuvat sen tekemiseen. Kuvat, kielet ja merkit ovat perustavassa suhteessa todellisuuteen eivätkä sen representaatioihin.

Siirtykäämme nyt kysymykseen siitä, kuinka yhtiöt käyttävät merkkejä, kuvia ja väittämiä nykyaikaisessa kapitalismissa. Yhtiö ei tuota objektia (kulutushyödykettä), vaan maailman, jossa objekti on olemassa. Se ei myöskään tuota subjektia (työläistä tai kuluttajaa), vaan ennemminkin maailman, jossa subjekti on olemassa.

Nykyisessä kapitalismissa meidän on ensimmäiseksi erotettava yritys tehtaasta. Kaksi vuotta sitten suuri ranskalainen monikansallinen yhtiö ilmoitti, että se ulkoistaisi yksitoista tuotantopaikkaansa. Tämä yrityksen ja tehtaan välinen ero on rajatapaus, mutta sellainen, joka tulee jatkuvasti toistuvammaksi tämän päivän kapitalismissa. Valtaosassa tapauksista nämä kaksi toimintamuotoa nivoutuvat keskenään yhteen; me otamme kuitenkin vapauden otaksua, että niiden erottaminen symboloi kapitalistisen tuotannon syvällekäyvempää muutosta. Minkä tämä monikansallinen yhtiö säilyttää ennallaan? Minkä se ymmärtää "yritykseksi"? Kaikki toiminnot, kaikki palvelut ja kaikki työntekijät, joiden avulla se voi luoda maailman: markkinoinnin, palvelut, suunnittelun, viestinnän jne.

Yritys saa aikaan palvelun tai tuotteen. Sen logiikassa palvelu tai tuote on olemassa, samoin kuin kuluttajat tai tuottajat, sen maailmaa, yrityksen maailmaa varten; jälkimmäinen täytyy sisäistää työläisten ja kuluttajien ruumiisiin ja sieluihin. Nykyisessä kapitalismissa yritys ei ole olemassa sille ilmauksen antavien tuottajien ja kuluttajien ulkopuolella. Sen maailma, sen objektiivisuus ja sen todellisuus, sekoittuvat yrityksen, työläisten ja kuluttajien välisiin suhteisiin.