2004-06-08

Perustulon takaaminen
Moninaisuuksien politiikkaa

Maurizio Lazzarato

Kääntänyt: Eetu Viren

8.

Tekemättä (vapaaehtoistyön) kolmannesta sektorista ja kognitariaatista uusia taloudellisia ja poliittisia subjekteja, kuten eräillä on taipumus, voimme nähdä tässä työssä, joka ei ole vaihdettavissa pääomaan, yhden rikkauden tuotannon (jos sillä ymmärretään suhteiden, tuntemusten ja kommunikaation tuotantoa) pääasiallisista lähteistä, jota uusi hyvinvointijärjestelmä (joka käyttää yhä enemmän ja enemmän vapaaehtoistyötä) ja verkkotalous (joka riistää verkon rakentamiseksi tehtyä suunnatonta työtä) yrittävät anastaa ilmaiseksi.

9.

Kapitalistisen globalisaation vastaisten liikkeitten fenomenologia on uusmarxilaisille kummallinen. Uudet toiminnan muodot, sosiaalinen ja taloudellinen kritiikki ja uudet solidaarisuuden muodot eivät ole peräisin tuotantosuhteiden sisältä, siinä mielessä kuin uusmarxistit ne määrittelevät, vaan ihmisiltä, jotka taistelevat köyhyyttä ja maahanmuuttajien riistoa vastaan, tai ihmisiltä, jotka taistelevat muulla tavoin ilmaisun ja kommunikaation vapauden puolesta ja siirtyvät paikallisesta globaaliin pannen kansallisvaltion ahtaalle. (Ks. Multitudes'n 7. numero.)

10.

Sosialistihallitus ja moniarvoinen vasemmisto ovat 35 viikkotyötunnin lakia ajaessaan saaneet värinöitä luokkataistelun uudesta versiosta. Meillä ei ole mitään työajan lyhentämistä vastaan, päinvastoin. Mutta laki ja siihen liittynyt väittely ovat nostaneet esiin kysymyksen työstä ottamatta huomioon toimeliaisuuden muotojen moninaisuutta, köyhyyttä, työttömyyttä, palkatonta työtä, hyväntekeväisyystoimintaa, älyllistä ja kommunikatiivista työtä, ja edesauttaneet, jälleen kerran, vakituisten ja ei-vakituisten vastakkainasettelua. Työhön liittyvät kannustuslisät ovat vain vahvistaneet tätä vastakkainasettelua antamalla lisätuloja niille, joilla on jo palkkatyö, ja rankaisemalla palkkatyöväen köyhimpiä kerroksia (ks. Jean-Marie Monnier'n haastattelu). Voimme laskea operaation hinnan (120 miljardia vuodessa verrattuna miljardiin, joka on annettu yhden ainoan kerran kolmelle ja puolelle miljoonalle työttömälle) vaikka emme kykene laskemaan yhtä tarkasti työpaikkoja.

11.

Logiikka, jolle 35 tunnin laki pohjautuu, on hyvin selkeä. Ex-trotskilainen Jospin ei ole täysin unohtanut marxilais-leniniläisiä haamujaan vakuuttaessaan: "Meidän on huolehdittava myös tuotannon olosuhteista. Erityisesti siksi, että tuotanto edeltää jakamista ja mahdollistaa sen. Ennen kuin talouskasvun hedelmiä voidaan jakaa, täytyy olla kasvua ja siis tuotantoa… Näin toimiessamme palaamme sosialismin lähteille. Saint-Simon ja saint-simonistit, utopistisosialistit kuten Proudhon, ja lopulta Marx - kaikki ensimmäiset sosialistit keskittivät pohdiskelunsa oikeudenmukaisimpaan ja tehokkaimpaan tapaan luoda rikkauksia. Vasta myöhemmin (Keynesillä ja Beveridgellä) jakamisesta tulee vasemmiston pääasiallinen huolenaihe." Ympyrä sulkeutuu. Tämä pääministerin yksinkertainen väite, joka on yhtä aikaa "sosialistinen", "marxilainen" ja "smithiläinen", riittää näkökulmansa puolesta kattamaan kaikki vasemmiston poliittiset asenteet (vihreistä kommunisteihin ja äärivasemmistoon) ja kaikki teoreettiset kannat (hienostuneimmasta marxismista kolmanteen vasemmistoon ja marxismi-leninismin aapiseen). Koska he kaikki jakavat samat "tuotannon" ja "auttamisen" käsitteet, heidän on mahdollista enää korkeintaan vastustaa enemmistön johtajaa moraalisin näkökannoin (köyhien auttaminen, kunnon työ jne.), joiden tarkoituksena on täyttää hyvien ihmisten hyvät aikomukset. Sillä vain niitä vasemmistolla on liikaa.

12.

Jos sallitte pienen filosofisen irtioton, taattu perustulo johtuu välttämättömyydestä ilmaista poliittisesti ja sosiaalisesti uusi ontologia, moninaisuuksien ontologia (ks. vielä kerran numero 7). Kurjuus, epävarmuus, työttömyys ja palkkatyö ovat seurausta siitä, että tämä "olemisen tuottavuus", joka karkaa yli uusmarxistien tuotantosuhteille antamien rajojen, on jätetty huomiotta. Kyse ei ole ensisijaisesti epävarmuuden ja kurjuuden vastaisesta politiikasta, vaan uudesta yhteisen hyvän käsityksestä, joka ei enää perustu niukkuuteen pohjautuvalle omaisuuden muodolle, vaan "molemminpuoliselle säteilylle", joka on ominaista tietojen ja tuntemusten tuotannon dynamiikalle (ks. Yann Moulier-Boutangin teksti tässä numerossa), yhteistyölle, joka korvaa ja määrittelee uudelleen yhteisen ja yksityisen omaisuuden vastakkaisuuden.

13.

Taattu perustulo ei ole ammattiyhdistysliikkeen vaatimus eikä uuden sääntelyn iskulause. Se ilmaisee sitä vastoin mahdottomuutta erottaa taloudellista poliittisesta, koska se osoittaa kohti uutta oikeuden lähdettä: ei liberaaleille niin rakkaita yksilöitä, eikä sosialisteille rakasta työtä, vaan moninaisuuksia. Se on oikeus, jota on hankala palauttaa kansalaisuuteen, koska jälkimmäinen liittyy erottamattomasti kansakuntaan ja valtioon. Se on erittäin hyvä vipu, jonka avulla voidaan heikentää entisestään kansallisvaltion valtaa ja edesauttaa oikeuden ja hyvinvoinnin irtautumista siitä. Taattu perustulo on ase, johon on tartuttava pelastautuakseen kapitalistisen arvonlisäyksen logiikalta, vahvistaakseen moninaisuuksien itsenäisyyttä ja autonomiaa ja perustavaa maanpakoa valtiolliselta alueelta. Se on moninaisuuksien uuden liikkuvuuden ase, joka voi olla tehokas, jos se onnistuu levittäytymään koko planeetalle.

14.

Eräät väittävät, että ehdotus perustulosta merkitseekin valtion vahvistamista. Itse asiassa valtion kontrollidispositiivi on vain laajentunut ja vahvistunut sen jälkeen kun sen on ollut pakko moninkertaistaa tulonsiirtojen määrä (työttömyys, köyhyys, kaikenlaiset avustukset, kunnalliset, alueelliset, kansalliset jne.). Tästä näkökulmasta "biovallan" (ks. Multitudes'n 1. numero) ulottuminen yksilöiden elämään on suoraan verrannollista vastikkeisiin ja ehtoihin, jotka säätelevät tulonjakoa. Viimeisin tapaus (PARE2) on osoittanut, että jokainen uusi vastike tai ehto, joka yksilöiden on täytettävä, johtaa kontrollihenkilökunnan ja -dispositiivien lisääntymiseen. Perustulon ehdottomuus on ainoa tapa kääntää tämä suuntaus. Oikeuden automatismi vie "biovallan" instituutioilta mahdollisuuden kontrolloida elämää ja antaa sen sijaan vapautta ja autonomiaa kaikille niille, jotka hyötyvät tulonsiirrosta. Siten tulonsiirron ehdottomuus on eräs tärkeimmistä keinoista muuttaa moninaisuuksien bio-valtaa ja bio-politiikkaa (ks. jälleen Multitudes'n 1. numero).

15.

Liberaalit ovat aina opettaneet, ettei ole vapautta ilman turvallisuutta, ettei ole tuotantoa ilman varmuutta. Olemme täysin samaa mieltä: meitä kiinnostaa yksinkertaisesti moninaisuuksien tuotanto ja uusintaminen, eikä kapitalistinen arvonlisäys. Me haluamme "turvallisuutta ja varmuutta" elämän ja toimeliaisuuden muotojen moninaisuudelle. Perustulossa meillä on yksi tarvittavista tekijöistä voidaksemme määritellä yhteiskunnan luomisen ja yhteistyön yhteiskuntana, eikä "riskiyhteiskuntana" (postmoderni tapa määritellä negatiivinen). Joku on, haluten kuvata positiivisesti siirtymän teollisesta yhteiskunnasta riskiyhteiskuntaan, puhunut siirtymästä "nälän vainoamasta yhteiskunnasta pelon vainoamaan yhteiskuntaan", kenties tietämättä, että Spinozalle pelko on keskeisin surullinen passio, jonka avulla valta alistaa moninaisuutta. Taattu perustulo on siis vapautumista "pelosta", jonka avulla valta hallitsee yhteiskuntaa!

16.

Onko taattu perustulo sosialistinen/neuvostoliittolainen toimenpide? Liberaalista ajattelusta (individualismista) ja sosialistisesta ajattelusta (kollektivismi) poiketen me olemme sitä mieltä, että sosialisaatio ja yksilöllistyminen kulkevat käsi kädessä, että ne edellyttävät toisiaan ja kietoutuvat yhteen. Meistä näyttää siltä, että ehdotus perustulosta on ainoastaan yksi rikkaamman ja hienostuneemman yksilöllistymisen ennakkoedellytyksistä. Ei ole syytä pelätä sellaista sosialisaation prosessia, joka ei voi olla muuta kuin yksilöllistymisen vahvistamista. Mutta vain sillä ehdolla, että teemme saman johtopäätöksen kuin tämä 1800-luvun lopun kirjailija: "Voimme kysyä itseltämme, onko universaali samankaltaisuus, kaikissa nykyisissä muodoissaan, puvuissa, aakkosissa, ehkä kielessä, oikeuskäsityksissä jne. oikeastaan sivilisaation viimeinen hedelmä, vai eikö sen oikeutuksena ja seurauksena ole pikemminkin yhtaikaa todempien, intiimimpien, radikaalimpien ja herkempien yksilöllisten eroavaisuuksien kukoistus."

Viitteet:
1. Ranskan yrittäjien etujärjestö
2. "Plan d'Aide au Retour à l'Emploi", Ranskan valtion työllisyysohjelma, jossa kullekin työttömälle pyritään räätälöimään hänen yksilölliseen tilanteeseensa sopiva työllistymissuunnitelma, mutta vastineeksi työttömien on sitouduttava aktiivisesti parantamaan työmarkkinakelpoisuuttaan ja etsimään työpaikkaa.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Multitudes-lehden 8. numerossa (maalis-huhtikuu 2002).

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.