2004-06-08

Perustulon takaaminen
Moninaisuuksien politiikkaa

Maurizio Lazzarato

Kääntänyt: Eetu Viren

"Palkkatyön ulkopuolella ei ole pelastusta". Me ajattelemme sitä vastoin, että vuoden 1968 jälkeen on avautunut uusi poliittinen vaihe, joka on verrattavissa orjuudesta eroon pääsemiseen: mahdollisuus perustaa ihmiskunnan tuotanto ja uusintaminen jollekin muulle kuin palkkatyölle.

1.

Jos 1800-luvun ihminen voisi nousta maihin meidän ajassamme, ensimmäinen asia, jota hän hämmästyisi, olisi poliittisen mielikuvituksen täydellinen uupuminen, perinpohjainen kuivuminen ja ehtyminen. Miten on mahdollista, että näin monista teknologisista mahdollisuuksista, näin suurista aineellisista ja aineettomista rikkauksista, tietotaidon levinnäisyydestä ja tieteen kehityksestä huolimatta ammattiliitot ja poliittiset puolueet ovat kykenemättömiä synnyttämään minkäänlaista toimintaa, minkäänlaisia ehdotuksia? Vasemmiston kannattaja olisi yksinkertaisesti järkyttynyt vasemmiston keskeisimmästä ehdotuksesta: "työtä kaikille". Hänen korvissaan, jotka ovat herkistyneet kiihkeissä väittelyissä palkkatyön kumoamisen ja ylittämisen tuhansista eri tavoista, tämä motto kuulostaisi uuden orjuuden tunnuslauseelta: "Me haluamme isäntiä".

2.

"Ainoaa ajatusta vastustavat" ekonomistit, suurin osa Attacin "tieteellisistä neuvonantajista", Copernic-säätiö, sosialisti- ja kommunisti-intellektuellit, osa vihreistä ja erinäiset trotskilaiset vallankumoukselliset ovat kaikki tuputtaneet meille uussosialistista ja uusmarxilaista ajattelua, jonka tunnuslause on: "Palkkatyön ulkopuolella ei ole pelastusta". Me ajattelemme sitä vastoin, että vuoden 1968 jälkeen on avautunut uusi poliittinen vaihe, joka on verrattavissa orjuudesta eroon pääsemiseen: mahdollisuus perustaa ihmiskunnan tuotanto ja uusintaminen jollekin muulle kuin palkkatyölle. Me säilymme uskollisina palkkatyön kumoamisen poliittiselle haasteelle. Se ei ole utopia, ei iskulause eikä ohjelma, vaan yksinkertaisesti tie, jota miljoonat ihmiset ovat alkaneet kulkea jo kauan sitten (joko vapaaehtoisesti tai pakotettuina).

3.

Jean-Marie Monnier huomauttaa tässä numerossa [Multitudes'n 8. numero, maalis-huhtikuu 2002] julkaistussa haastattelussa, että viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana perheiden saamien tulojen koostumus on täydellisesti mullistunut. Valtion tulonsiirrot (sosiaaliturva, eläkkeet, kaikenlaiset avustukset - epätäydellinen lista, aito inventaario à la Prevert) ja omaisuustulot ovat korvaamassa tuloja, jotka ennen saatiin työnteosta. Vasemmiston ainoa ajatus kohtaa pelottavan ongelman, sillä Marxille, kuten sosialistiselle ja yhtä kaikki ekononomistiselle ajattelulle ylipäätään, vain pääoman arvottama työ on "tuottavaa", kun taas kaikki toiminta, joka vaihdetaan muuhun tuloon, on tuottamatonta. Vain työ-pääoma -suhde tuottaa "itsearvotuksen" ihmeen, joka jatkuvasti itseään uusintaen synnyttää rikkauden tuottamisen modernin muodon. Todellisuudessa tämän erottelun tuottavaan ja tuottamattomaan työhön teki, kauan ennen Marxia, poliittisen taloustieteen perustajaisä Adam Smith, jonka kiivas "tuottamattomien menojen" vastainen polemiikki kohdistui lähinnä Ancien Régimen yhteiskuntaa vastaan. Marx muistuttaa meitä siitä, että vielä kapitalismin ensimmäisen kukoistuskauden aikana aatelisten palveluksessa olevan palvelusväen lukumäärä oli Englannissa suurempi kuin työläisten. Vasemmiston ainoan ajatuksen kannattajat kohtelevat siis kaikkia niitä, jotka eivät mahdu heidän määritelmäänsä tuotantosuhteesta (hyväntekeväisyys- ja yhdistystoiminnan tuhannet muodot, uudet palkattoman työn muodot, elektroniseen kommunikaatioon panostetun älyllisen ja tunnepitoisen työn ihmeellinen paljous, opiskelijat, naiset, harhailijat, työttömät, pätkätyöläiset jne.) kuten Adam Smithin "palvelusväkeä", toisin sanoen "tuottamattomina", toimettomina, "syrjäytyneinä", joita voidaan enintään auttaa sillä välin kun odotellaan heidän kohoavan "Vakituisen Työn Valtatietä" "tuottajien" arvokkuuteen (vrt. Attacin "tieteellisten neuvonantajien" työ). Vasemmiston ainoa ajatus työstä kaikille pohjautuu täysin manchesterilaiseen (teolliseen) käsitykseen rikkaudesta ja tuotannosta (ks. Multitudes nro 2).

4.

1800-luvun sosialismin ja marxismin perilliset ovat aina aseistettuja tilastoilla: Ranskassa on 2,3 miljoonaa yritystä ja 14 miljoonaa palkkatyöläistä. Mutta kun luemme tilastoja itse, kaikkein silmiinpistävintä on se, että eniten on yrityksiä, joilla on 0 palkollista. Tämä tieto ei kerro uusmarxisteillemme mitään juuri siksi, ettei noissa yrityksissä ole palkkatyöläisiä. Sitä vastoin se kiinnostaa syvästi Supiot'a, koska se ei avaa vain kysymystä uusista itsenäisistä työntekijöistä, vaan myös työn radikaalista muutoksesta, joka kaivertaa palkkatyön itsensä perustuksia. Supiot'n mukaan 14 miljoonan palkkatyöläisen joukossa on muodollisesti palkattuja mutta todellisuudessa itsenäisiä työläisiä, aivan kuten uusissa palkattomissa ammateissa on merkittävä joukko työntekijöitä, jotka ovat muodollisesti itsenäisiä mutta todellisuudessa alistettuja. Supiot'n mukaan on muodostumassa yhä laajempi harmaa vyöhyke, jolla alistuksen ja itsenäisyyden kategoriat (jotka määrittivät kattavasti palkkatyötä ja liberaaleja ammatteja) hajoavat. Uudet odotukset, jotka koskevat työtä, auktoriteettia, yhteistoimintaa ja osaamista ja asettavat fordilaiset erottelut yhä enemmän kyseenalaisiksi, lävistävät niin palkkatyön kuin uudet palkattoman toimeliaisuuden muodot. Ranskassa, jossa "valtiososialismi velvoittaa", tämä suuntaus on Euroopan heikoin (Italiassa ja Englannissa itsenäinen työ käsittää jo 25 prosenttia ja täysipäiväinen palkkatyö alle 50 prosenttia työvoimasta).

5.

Yhteiskunnan tuotanto ja uusintaminen on irtoamassa yhä enemmän koko elämän kestävän ja kokopäiväisen työn mallista. Se tarjoaa alati suurenevalle joukolle ihmisiä vain erittäin vähäisen ja epävarman, joskus pitempi- joskus lyhyempikestoisen, turvan. Kanoniseen palkkatyöhön ja kultaisen 30-luvun teolliseen malliin perustuvan sosiaaliturvajärjestelmän puolustaminen merkitsee elämänehtojen heikennystä myös ihmisille, joilla on työpaikka, ei vain työttömille. Laskutavasta riippuen Ranskassa on joko 1 300 000 (l'Insee) tai 2 900 000 (Concialdi) työssä käyvää köyhää (working poors). Itsenäisten työläisten yhdistykset eivät vain esitä kysymystä tulojen jatkuvuudesta suhteessa toimeliaisuuden epäjatkuvuuteen, vaan myös ehdottavat, että sosiaaliturvajärjestelmän olisi perustuttava henkilöihin eikä työpaikkaan. Tämä ehdotus tavoittaa "tuotantosuhteiden" muutoksen vakuuttavammin kuin vasemmiston ainoan ajatuksen kannattajat, koska se ottaa huomioon, että tietotaito on ruumiillistunut henkilöön eikä yksipuolisesti työn järjestykseen ja että se liikkuu työntekijän subjektiivisuuden mukana. Näin suhde, jossa yhteiskunta on alistettu tuotannolle, kääntyisi ylösalaisin, ja työnjaosta tulisi yhteiskuntaa palveleva työväline.

6.

Eräs merkittävä ammattiyhdistysmaailman henkilö, jota haastattelimme Multitudes'n neljättä numeroa varten Medef'n1 sosiaalisesta uudistamisesta, kuvaili meille mikrofonien ollessa suljettuina ammattiyhdistysliikkeen tarmokkuutta ja voimaa, sen piirissä vielä tänäänkin kukoistavaa solidaarisuutta, anteliaisuutta, poliittista älykkyyttä ja kapitalismin kritiikkiä. Olisimme mieluusti vieneet, kuten paholainen vei Jeesuksen, hänet mukanamme Genovan kukkuloille katsomaan kulkueita, joissa 300 000 ihmistä vastusti kapitalistista globalisaatiota. Ensimmäinen kiusaus olisi ollut se, että olisimme näyttäneet hänelle liikehdinnän poliittisen koostumuksen alla piilevän tämänhetkisen sosiologisen koostumuksen, joka määrittää uuden rikkauden ja rikkauden "tuotannon" käsitteen. "Tuottava työ" (ammattiyhdistykset) oli hukkunut uuden pätkätyöläisten ja itsenäisten työläisten köyhälistön mereen (jolla kuitenkin oli kannettavia tietokoneita, videokameroita ja kameroita) ja sekoittunut nuorten "toimettomien" opiskelijoiden joukkoon (jotka Ranskassa muodostavat olennaisen osan pikaruokaloiden ja "pikkuduunien" työvoimasta, koska heillä ei ole oikeutta toimeentulotukeen). Sitä ympäröivät joka puolella kolmannen sektorin "tuottamattoman työn", vapaaehtoistyön ja yhdistystoiminnan tuhannet muodot - jotka voidaan vaihtaa vain solidaarisuuteen, talkootyöhön ja myötätuntoiseen yhteistyöhön - sekä humanitaarisen avun aktivistit.

7.

Genovan kukkuloiden korkeuksista yliluonnollinen voimamme olisi voinut nähdä miljoonat informaatiovirrat, jotka kiersivät osanottajien päiden yläpuolella (puhelinkeskustelujen virrat, kuvien virrat, sähköisten kirjoitusten virrat, kaikki numeerisiksi muunnettuina). Kuten Moglen loistavasti toteaa Multitudes'n 5. numerossa julkaistussa artikkelissa, numeerisen informaation virrat pyörivät yksilöiden ympärillä ja niiden risteykset tuottavat kertosäkeen, subjektin muodostumisen tapahtuman, joka maailmassa vastaa toisten kertosäkeiden kohtaamisiin informaatiovirtojen avulla. Toinen kiusaus olisi tällä kertaa ollut näyttää hänelle "tuotannon" yhdistävä kudos, webin rihmastomainen kommunikaatio, joka asettuu päällekkäin ryhmän, paikallisen ja alueen kanssa hävittämättä niitä ja piirtää toisenlaisen globalisaation ääriviivat. Kolmas kiusaus olisi ollut näyttää hänelle, että tämä yhdistävä kudos on suunnattoman ammattitaitoisen työn (skilled labour, olisi Marx sanonut) tulosta, joka ei kuitenkaan, samoin kuin vapaaehtois- ja yhdistystyö, ole vaihdettavissa mihinkään, ellei sitten kommunikoimisen haluun, yhdessä toimimisen haluun, haluun liittyä yhteen ja yksilöityä hyväntahtoisten suhteiden eikä palveluiden vaihdon kautta. Äskettäin Le Mondessa julkaistussa haastattelussa Bill Clinton siteeraa lukuja, jotka antavat kuvan siitä, mitä on tapahtunut alle kymmenessä vuodessa. Kun hänet valittiin presidentiksi (1993) webissä oli 50 sivustoa, vuonna 2001 350 miljoonaa. Suuri enemmistö tästä työstä, niin softwaresta kuin käyttötapojen keksimisestä, on kommunikaation "uuden palvelusväen" tuotetta. Net economyn vastoinkäymiset ovat hakkerietiikan ja käyttäjäetiikan, jotka perustuvat muille kuin ulossulkevan haltuunottamisen periaatteille, kapitalistiseen arvonlisäykseen (joka saapui paikalle reilusti myöhässä, haluten rohmuta itselleen yhteisen työn tulokset) kohdistaman vastarinnan ansiota.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.