2004-04-29

Yliopistokapina yritysyliopistossa

Jukka Peltokoski

Yliopiston yritysmuotoistuminen

"Tuloksellisuuskriteereiden joukkoon kuuluu valmistuneiden työllistyminen. Valtakunnallisena tuloksellisuuden mittarina sitä on käytetty vuodesta 1996 lähtien. Lamavuosien jälkeen oli varsin perusteltua sisällyttää työllistyminen tulosohjaukseen, mutta työelämärelevanssi on korostumassa entisestään voimakkaiden yhteiskunnallisten muutosten takia."

Tieto- ja tiedepolitiikassa oppimisen ja tekemisen eroa vastasi ero teorian ja käytännön välillä. Oli myös erikseen perustutkimus ja soveltava tutkimus sekä innovaatiot ja niiden käytännön sovellukset. Immaterialisaation yhteiskunnassa yliopisto avautuu yhteiskuntaan muiden instituutioiden tavoin. Voidaan puhua instituutioiden kriisistä viitaten niiden entisen "sulkeutuneisuuden" ja itseriittoisuuden rapautumiseen. Yliopisto yhteiskunnallistuu. Niin opiskelijoita kuin tutkijoita (varsinkin aloittelevia tutkijoita) koskevat ongelmat nousevat tämän prosessin jännitteistä.

Siltä osin kuin yliopiston yhteiskunnallistumisen tahdin määrää uusliberalistinen kehitys, tarkoittaa prosessi yliopiston yritysmuotoistumista. Markkinarationaliteetti läpäisee opetuksen ja tutkimuksen, kuten keskustelut yliopiston macdonaldisoitumisesta ovat jo ehättäneet kertomaan.

Yksi yritykseksi muuttuvan yliopiston avaintavoitteista on tehokkuus. Tämä on seurausta yritysyhteiskunnan kaikkialta läpitunkevasta kilpailutilanteesta, jossa ei ole varaa hukata aikaa. Yrityksistä on karsittava pois turhat, "yhteistä etua" eli yrityksen kilpailukykyä nakertavat rönsyt. Yritysrationaliteetti ajaa jäljittelemään ja kopioimaan sekä ajattelemaan tulosvastuullisesti. Nämä yhdessä luovat subjektiviteettia, jossa toisten asettamat tavoitteet otetaan annettuina ja ilmaistaan vain sama, minkä muutkin ilmaisevat, ilman omaa sanottavaa, banaalisti. Yliopiston yhteiskunnallistuminen muuttaa siten perustavasti suhtautumista tieteelliseen toimintaan (opiskelu mukaanluettuna).

Yliopisto ei ole enää autonominen sivistysvoima tai edes valtion virkamieskoneiston ja teollisen yhteiskunnan professionaalien uusintaja, vaan yritystalouden, ylipäätään yritysmuotoistuvan yhteiskunnan palvelija. Tietoa, tiedettä ja opetusta tehdään enenevästi ratkaisuina joihinkin yhteiskunnasta tuleviin, annettuihin ongelmiin. Yliopiston kilpailukyky, jonka nimissä yliopiston toimintoja "rationalisoidaan", on kykyä vastata nopeasti yhteiskunnasta tuleviin tilauksiin.

Tutkimuksen puolella yliopiston muutos näkyy eritoten yliopistolle määritellyn "palvelutehtävän" korostumisessa. Tutkimusta suunnataan markkinoiden päämääriin muun muassa yliopiston ulkopuoleisen rahoituksen välityksellä. Projektitutkimuksen ja erilaisten selvitysten osuus kasvaa. Samalla tutkijoilta vaaditaan herkkyyttä ajankohtaisille "sosiaalisille tilauksille". On oltava ajan hermoilla ja vastattava ajan haasteisiin. On kyettävä luomaan itselle ja tutkimukselleen markkinauskottava imago.

Opiskeluun kohdistuvat muutospaineet ovat samansuuntaisia. "Korkeimmalle opetukselle" ei enää anneta erityisasemaa, vaan se valjastetaan ammattikoulutukseksi ammattikoulujen joukkoon. Modernin kansakunnan rakentamiseksi perustettu elitistinen sivistysyliopisto takasi yliopistojen autonomian antamalla niiden hallinnon valistuksen etujoukoille, järkeä järjen itsensä vuoksi vuoksi käyttäneille tiedemiehille. Tiede ja sivistys itseisarvoina oli myös se, mitä opiskelijoille opetettiin. 1970-luvulla kehittynyt suunnitteluyliopisto demokratisoi yliopiston, mutta takasi edelleen yliopistojen suhteellisen itsenäisen aseman valtiollisina instituutioina, jotka tuottivat tieteellistä tietoa yhteiskunnan halinnoimiseksi. Tiede nähtiin välineeksi, jolla hallinto sai objektiivista tietoa yhteiskunnallisista prosesseista ja niiden kehittämisestä. Nyt opiskelu räätälöidään valtioiden säännöstelystä etäisyyttä hakevien markkinoiden tarpeisiin.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.