Huijauksen vuosi

Se oli FBI:n lähettämä viesti noin 18 000 poliisilaitokselle jouluaattona. Hälytys kehotti poliiseja pysäyttämään kuskeja liikennerikkomuksista ja toimeenpanemaan rutiinitutkimuksia, pitämään silmänsä auki almanakkoja kantavien ihmisten varalta. Miksi almanakkoja? Koska ne ovat täynnä faktoja - väestötaulukoita, sääennusteita, rakennusten malleja ja maamerkkejä. Ja FBI:n tiedusteluosaston virallisen tiedonannon mukaan faktat ovat vaarallisia aseita terroristien käsissä, sillä niitä voidaan käyttää "kohteen valinnan ja operaatiota edeltävän suunnittelun apuna".

Mutta maailmassa, joka on täynnä potentiaalisesti kuolettavia tosiasioita ja kuvioita, näyttää epäreilulta valikoida almanakkojen lukijat poliisin häirittäväksi. Kuten The World Almanacin ja Book of Factsin toimittaja oikein huomauttaa: "Hallitus on suurin yksittäinen informaation tarjoajamme". Puhumattakaan paikallisesta kirjastosta: lähes jokaisen amerikkalaisen kaupungin keskustaan on säilötty potentiaalisesti vaarallisen informaatioaseistuksen salakätkö. FBI suhtautuu tietenkin hyvin tarkkaavaisesti kirjastouhkaan ja takavarikoi halutessaan kirjastotietoja Patriot Actiin perustuen.

Almanakan laittaminen mustalle listalle oli sopiva lopetus vuodelle 2003, vuodelle, joka kävi sotaa totuutta sekä faktoja vastaan ja juhli kaikenlaisia huijauksia sekä väärennöksiä. Se oli vuosi, jolloin valheellisuus hallitsi: sodan valeperusteet, valepresidentti pukeutuneena valesotilaaksi julistamassa valeloppua taistelussa ja sitten nostamassa ylös valekalkkunaa. Toimintaelokuvatähdestä tuli kuvernööri, ja hallitus alkoi tehdä omia toimintaelokuviaan valiten valesotasankarin osaan todellisia sotilaita, kuten Jessica Lynchin, ja pukien joukkojen keskelle sijoitettuja journalisteja valesotilaiksi. Jopa Saddam Hussein sai osan suuressa show'ssa: hän näytteli itseään tulemassa amerikkalaisten joukkojen vangitsemaksi. Tämä on vuoden huijaus, jos uskotaan skotlantilaista Sunday Heraldia, kuten myös useita muita uutistoimistoja, jotka raportoivat, että hänet vangitsi itse asiassa kurdien erikoisjoukkojen yksikkö.

Iso-Britannia oli kuitenkin se, joka nosti persouden valheelle uusille tasoille. "Hänen tärkein tavoitteensa on tavata niin paljon nigerialaisia kuin hän pystyy", kuningattaren lehdistösihteeri Penny Russell sanoi hallitsijan joulukuisesta matkasta Nigeriaan. Mutta aivan kuten Bush ei koskaan tullut ulos Bagdadin lentokentän bunkkerista, kuningattaren väki päätti, että oli liian vaarallista antaa hänen seurustella todellisten nigerialaisten kanssa. Niinpä, suunnitellun afrikkalaisessa kylässä vierailemisen sijaan, kuningatar vieraili New Karussa BBC:n saippuaoopperan kuvauspaikalla, joka on rakennettu näyttämään autenttiselta afrikkalaiselta markkinapaikalta. "Valhekävelyn", kuten Sunday Telegraph sitä kutsui, aikana kuningatar jutteli tavallisia kyläläisiä näyttelevien palkattujen näyttelijöiden kanssa samalla, kun todelliset kyläläiset seurasivat tapahtumaa suuriruutuisesta televisiosta turvallisuusvyöhykkeen ulkopuolella.

Mutta vuodessa 2003 oli kyse paljon muustakin kuin huijaamisen ja väärentämisen omaksumisesta - siinä oli kyse myös toden kertomisen rankaisemisesta. Suurimman hinnan maksoi David Kelly, Iso-Britannian hallituksen aseasiantuntija, joka tappoi itsensä sen jälkeen, kun hänet nostettiin esiin lähteenä BBC:n juttuun "seksikkäämmäksi tehdyistä" turvallisuusasiakirjoista. Katharine Gunilla, brittiläisellä tiedustelutyöntekijällä, on edessään enimmillään kaksi vuotta vankilaa sen paljastamisesta, että USA suunnitteli YK:n diplomaattien vakoilemista vaikuttaakseen turvallisuusneuvoston Irak-äänestykseen. Ja USA:ssa Joseph Wilsonia, joka kertoi totuuden siitä, että Saddamin väitetystä uraaniostosreissusta Afrikkaan ei ollut todisteita, rankaistiin korvaavan henkilön kautta: hänen vaimonsa, Valerien Plamen, toiminta CIA:n työntekijänä tuotiin laittomasti julki.

Siinä missä totuudesta ei saanut palkkaa vuonna 2003, valehtelemisesta todellakin sai. Kysykää vaikka Rubert Murdochilta. Lokakuisen tutkimuksen, jonka toteutti Program on International Policy Attitudes ("asennetutkimus ulkopoliittisesta linjasta"), mukaan mitä tulee Irakin sotaan, Murdochin Fox Newsiä säännöllisesti katsovat olivat eniten vääriä tietoja saaneita ihmisiä Amerikassa. 80 prosenttia Fox Newsin katsojista uskoi joko että joukkotuhoaseita oli löydetty Irakista, että Irakin ja Al Qaidan yhteydestä on todisteita tai että maailma tuki sotaa - tai he uskoivat kaikkiin kolmeen näistä epätotuuksista.

19. joulukuuta liittovaltion kommunikaatiokomissio (Federal Communications Commission) antoi Murdochille oikeuden ostaa USA:n huippusatelliittilähettimen, DirecTV:n. Kommunikaatiokomission äänestys tapahtui vain viisi päivää ennen FBI:n almanakkatiedonantoa, ja ne voidaan ymmärtää parhaiten peräkkäisinä: jos aivosi faktoilla täyttävät kirjat tekevät sinusta potentiaalisen terroristin, silloin aivosi puurolla täyttävien mediamogulien täytyy olla sankareita ja suurimpia palkintoja ansaitsevia.

Kun Bush tuli virkaan, monet uskoivat, että hänen tietämättömyytensä koituisi hänen romahduksekseen. Lopulta amerikkalaiset ymmärtäisivät, että presidentti, joka viittasi Afrikkaan "kansakuntana", olisi epäpätevä johtajaksi. Nyt kerromme itsellemme, että jos vain amerikkalaiset tietäisivät, että heille valehdellaan, he varmastikin kapinoisivat. Mutta suurimmalla kunnioituksella valehtelija-kirjoja kohtaan (Lies and the Lying Liars Who Tell Them, Big Lies, The Lies of George W. Bush, The Five Biggest Lies Bush Told Us About Iraq jne.), en ole enää vakuuttunut, että Amerikka voidaan vapauttaa pelkästään totuudella.

Useissa tapauksissa tapahtumien valheversiot ovat säilyneet jopa kun totuus oli helposti saatavilla. Todellinen Jessica Lynch - joka kertoi Diane Sawyerille: "Kukaan ei hakannut minua, kukaan ei läimäyttänyt minua, ei kukaan, ei mitään" - ei ole pärjännyt hänen median ja armeijan luomalle doppelgängerilleen, joka näytetään julmien vangitsijoidensa läimäyttelemänä NBC:n elokuvassa Saving Jessica Lynch.

Sen sijaan että Bushin vastustava suhde sekä tärkeimpiin totuuksiin että yksinkertaisimpiin tosiasioihin kaataisi hänet, Bush rakentaa aktiivisesti Amerikkaa uudestaan oman tietämättömyytensä ja petollisuutensa kuvaksi. Ei ole ainoastaan OK saada väärää tietoa, vaan kuten almanakkavaroitukset osoittavat, asioiden tietämisestä on vauhdilla tulossa rikos.

Tämä tuo mieleen tarinan siitä, miksi Castilian espanjalaiset ääntävät sanan "gracias" "grathiath". 1600-luvulla maata hallitsi monarkki, jolla oli vakava puhevika ja hauras ego. Hallitsijan imartelemiseksi määrättiin, että kaikkien olisi imitoitava kuninkaan sammallusta ja äännettävä c- sekä s-äänteet väärin.

Kaikkien arvossapidettyjen lingvistien mukaan tämä legenda on täyttä valhetta. Mutta Bushin Amerikassa sillä pitäisi tuskin olla merkitystä.

The Nation, January 26th 2004.