2004-02-05

Mies ja tehtävä
Hubert Selby Jr.: Odotus. Desura, Helsinki 2003.

Markus Termonen

Hubert Selby Jr. on kirjailija, jonka suosio vaikuttaa olevan taas kasvussa. Melko tuore elokuva Unelmien sielunmessu, samannimiseen kirjaan perustuva tarina hallitsemattomasta huumeaddiktiosta ja unelmien murskaantumisesta, nauttii jonkinasteista kulttisuosiota. Selbyn kirjallinen paluu Willow Tree (1998), ensimmäinen julkaisu sitten novellikokoelman Song of Silent Snow (1986), lienee sekin auttanut asiaa. Uusin kirja Odotus (The Waiting Period) on ensimmäinen Selby-suomennos sitten 1970-luvun teosten.

Vuonna 1928 syntynyt Selby tunnetaan ehkä parhaiten esikoisteoksestaan Päätepysäkki Brooklyn (Last Exit to Brooklyn), joka vakiinnutti hänen intensiivisen ja iskevän kirjoitustyylinsä välittömästi. Siitä saakka hänen kertomustensa keskeisenä teemana ovat olleet erilaiset pakkomielteet ja niiden hallinta (tai pikemminkin hallitsemattomuus). Selby kuvailee mielen liikkeitä suorasukaisesti ja välittömästi. Entisenä huumeaddiktina Selby tietää mistä kirjoittaa kertoessaan illuusiottomasti elämän rujoista puolista ja häviäjistä.

Odotus edustaa sikäli "uutta Selbyä", että pakkomielle ei aiheuta yksilölle tuhoa, vaan päinvastoin se aikaansaa järjestyksen elämään. Toisin kuin Hullun kertomuksen (The Room) oikeusistunnon lausuntoja putkassa suunnitteleva mies, Odotuksen päähenkilö ei mene jumiin vaan toteuttaa suunnitelmansa - suurin ponnisteluin, mutta kuitenkin.

Odotuksen "sankari" on sotaveteraani, joka harkitsee itsemurhaa, päästen jo pitkälle erilaisten toteutustapojen pohdinnassa sekä lopulta aseen hankinnassa, kunnes päättää, että "viattoman uhrin" sijasta on järkevämpää laittaa "syylliset" kärsimään. Ensimmäinen kohde on veteraanihallinnon byrokraatti, jota kohtaan päähenkilöllä on hakemuksen käsittelyyn liittyvä kauna. Toisena kohteena ovat rasistisen murhan tehnyt etelävaltiolainen juntti sekä hänet vapauttaneen päätöksen tehneet valamiehistön jäsenet. Kolmantena suunnitelmana on mafiasodan aikaansaaminen muutamalla harkitulla pommi-iskulla.

Murhasuunnitelmat tuovat elämään sisältöä. Kuvaavaa on sanoinkuvaamaton tyhjyys ja elämän tarkoituksettomuus, jota mies tuntee toteutettuaan ensimmäisen suunnitelmansa menestyksekkäästi: mitäs nyt, kyllähän maailmassa kusipäitä riittää ja mitä se tappaminen muuttaa? Kuin johdatuksen voimasta uusi virike kuitenkin löytyy, ja asioiden päästessä vauhtiin mieli virkistyy taas. Kaikki tapahtuu yksinäisyydessä: miehen kontaktit rajoittuvat ihmisiin, joita hän kohtaa kahviloissa ja huoltoasemilla. Suunnitelmat ovat eristyneen mielen tuotteita. Viha antaa elämälle tarkoituksen ja onnen - mies on siis periamerikkalaiseen tapaan "oman onnensa seppä".

Odotus on myös tarina oikeuden ottamisesta omiin käsiin. "Korrekti" tapa käsitellä teemaa, varsinkin nykyisinä "terrorismin vastaiseksi sodaksi" kutsutun poikkeustilan vuosina, olisi esittää moraalinen huomautus sellaisen turmiollisuudesta tai arvelluttavuudesta. Selby ei tällaista helppoa tietä valitse - 75-vuotiaana hänen tarvitsee välittää helposta suosiosta ja arvostuksesta entistäkin vähemmän.

Odotuksen "oikeus" saa kohteensa osittain satunnaisesti, mutta siihen liittyy myös harkintaa ja tiedostettuja perusteita, vihaa veteraanihallinnon mielivaltaa ja yhteiskunnallista rasismia kohtaan. Mies tietää hyvin, ettei "oikeutta" sinänsä ole olemassa, sillä voimankäyttö määrittää aina käytännössä sen, mikä on "oikein". Tämä ei kuitenkaan estä häntä tekemästä suunnitelmiaan, vaan päinvastoin se antaa hänelle suuremman syyn, oikeutuksen ja vapauden toteuttaa ne.

Juuri "onnellinen loppu" tekee Odotuksesta varmasti kiusallisen monille lukijoille, eikä teoksen saama ristiriitainen palaute ole yllätys. Odotus ei välttämättä ole Selbyn paras kirja, mutta todennäköisesti se onnistuu tyydyttämään hänen paatuneimmatkin faninsa.

Desura

Tulostusversio.