2003-12-07

"Dionyysiset kokemukset, dionyysinen tietämys"
Michel Maffesolin aistillisen järjen ylistys

Antti Tietäväinen

Michel Maffesoli on Sorbonnen yliopiston sosiologian professori. Kirjoissaan hän on käsitellyt erityisesti modernin rationaliteetin murtumista. Maffesolin mukaan aikaamme leimaa tavoitteellisuuden, rationaalisuuden ja edistysuskon sijaan uusi, rituaalisempi ja nautinnollisempi sosiaalisuuden periaate. Tätä edustavat erityisesti yhteisöt, joita Maffesoli kutsuu uusheimoiksi. Viimeksi Maffesoli oli Suomessa Stakesin järjestämässä mielenterveysseminaarissa Helsingin yliopistolla 11.11.2003. Tällä kertaa hän puhui kirjansa "Shadow of Dionysos - a contribution to the sociology of the orgy" teemoista.

Luennon alussa Maffesoli sanoi perinteisen teorian sijaan tekevänsä vapaata teoretisointia. Yhteiskunta on muutoksen tilassa, minkä vuoksi sosiologian tulee välttää jäykkiä järjestelmiä. Sosiologien on omaksuttava yhteiskunnassa vallitseva aaltoliike ja liikuttava sen mukana. Lisäksi Maffesoli kertoi omista tutkimuksistaan, joiden hän sanoi rakentuvan pääosin yhden ajatuksen ympärille. Tämä ajatus on tunteille ja intohimoille perustuvien yhteisöjen uusi nousu. Maffesoli kertoi pyrkivänsä tekemään sosiologiaa niin, että niihin sisältyvä kokemus välittyisi myös tieteelliseen tietoon. Näin hän pyrkii madaltamaan ajatellun ja eletyn välistä kuilua.

Moderni positivismi

Maffesoli aloitti varsinaisen luennon tarkastelemalla tieteen historiaa. Hän sanoi, että tieteellinen ajattelu rakentui alun perin vastustamaan doksaa eli yleistä uskomusta. Esimerkiksi Emilé Durkheim määritteli sosiologian tehtäväksi arkikäsitteiden ylittämisen. Friedrich Engels puolestaan totesi, että terve järki on pahinta metafysiikkaa. Maffesolin mukaan ajatus on vanhentunut, sillä tieteellisestä ajattelusta itsessään on tullut kyseenalaistamaton uskomus. Puhutaan siitä, miten asioiden tulisi olla eikä siitä, miten ne todella ovat. Varjoon pyritään jättämään sosiaalisten ilmiöiden likainen osa, kuten tunteet ja intohimot.

Maffesolin mukaan älylliset järjestelmät voivat estää näkemästä ilmeistä eli kokemusta. Sosiologian tulisi pyrkiä tunnepitoiseen ajatteluun, jonka väline on yksiulotteisen käsitteen sijaan metafora. Käsiteajattelun malliesimerkki on Maffesolin mukaan kirkkoisä Augustinus. Tämän mukaan inhimillinen järki johtaa ykseyteen, mikä kuvastaa Maffesolin mukaan siirtymää monijumalaisuudesta yksijumalaisuuteen. Tämä valistuksen idea näkyy myös August Comten tuotannossa. Esimerkkinä Maffesoli mainitsi Comten reduktio-käsitteen, joka tarkoitti alun perin reduktiota yhteen (reductio ad unum). Se pyrkii piilottamaan irrationaalisen: vaistot, vietit ja eläimellisyyden.

Augustinuksen ja Comten ajattelutapaa Maffesoli kutsui positivismiksi. Hänen mielestään valtio on kuitenkin tänä päivänä ottanut Jumalan paikan. Uskotaan parempaan tulevaisuuteen, eikä anneta arvoa tälle hetkelle. Ajatus oli läsnä Marxilla, mutta se on myös hyvinvointivaltion perusta. Molempia leimaa vahva edistysusko, jonka puitteissa yhteiskunnan uskotaan kulkevan barbariasta sivilisaatioon. Toisaalta sama ajatus on nähtävissä myös tavaroiden avulla tapahtuvan pelastuksen etsinnässä. Tavaroiden avulla onnellisuutta etsivä vihaa köyhyyttä ja nykyistä maailmaa, minkä vuoksi hän vieraantuu omasta itsestään. Tällainen intellektuaalinen ilmapiiri leimaa Maffesolin mukaan koko juutalais-kristillistä maailmaa.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.