2003-08-07

Kanada: hippivaltio?

Naomi Klein

Kääntänyt: Markus Termonen

Bushin hallinnon kohdatessa valtaisasti kritiikkiä, muille valtioiden johtajille tarjoutuu mahdollisuus näyttäytyä sitä vapaamielisempinä ja inhimillisempinä. "USA-kriittisyys" on kätevä keino hankkia lisäsuosiota. Tästä kertovat myös Kanadan pääministerin Jean Chrétienin hallituksen viimeaikaiset toimet, väittää Naomi Klein The Nation -lehden kolumnissaan.

Kanadalaiset saattavat tuskin uskoa sitä: yht'äkkiä olemme kiinnostavia.

Niiden kuukausien jälkeen, joiden aikana olemme päässeet uutisiin ainoastaan erilaisista tarttuvista taudeista - SARS, hullun lehmän tauti jne. - meistä on nyt tulossa kuuluisia edistyksellisistä homoliittojen ja huumeiden laillistamisen laeistamme. Bushin konservatiivit inhoavat turmeltuneisuuttamme. Ystäväni New Yorkista ja San Franciscosta ovat hiljaa kyselleet kansalaisuuden hakemisesta.

Ja kanadalaiset ovat pakahtumaisillaan tästä, täyttäen sanomalehtiä huikentelevaisilla artikkeleilla itsenäisyydestämme. "George, et ole meidän pomomme", Jimmy Coyle kirjoitti Toronto Starissa. "Tämä riittäköön mukavuudesta; nyt meistä on tulossa kiinnostavia", kirjoitti konservatiivikolumnisti William Thorsell Globe and Mailissa. Kyselytutkimukset eivät ainoastaan osoita, että kanadalaisista on tulossa enemmän eteenpäinkatsovia ja sähäkämpiä, vaan kyse on myös siitä, että USA on kallistumassa taaksepäin, rajoittuen konservatiivisempiin arvoihin. Mielipidetutkija Michael Adamsin kirjoittaman kesän kanadalaisen myyntimenestyksen, Fire and Ice: The United States, Canada and the Myth of Converging Values, mukaan 18-29 -vuotiaat USA:n kansalaiset ovat kaksinkertaisesti todennäköisemmin huolestuneita rikollisuudesta, "moraalisesta rappiosta" ja etnisistä konflikteista kuin kanadalaiset ikätoverinsa.

Seuraavat neljä tapahtumaa ovat myötävaikuttaneet Kanadan vastasaavuttamaan statukseen hippivaltiona:

  1. Pääministeri Jean Chrétienin liberaalipuolueen hallitus ei tukenut USA:n ja Iso-Britannian tekemää Irakin miehitystä ("vastusti" olisi aivan liian vahva sana, sillä me ylläpidimme joukkoja kyseisellä alueella).
  2. Toukokuun 27. päivänä Chrétienin hallitus esitteli lainsäädännön pienten marihuanamäärien hallussapidon kriminalisoinnin poistamiseksi. Enintään 15 gramman hallussapidosta napatut ihmiset saavat parkkisakkoa vastaavan rangaistuksen. Yhdysvaltalainen huumeauktoriteetti John Walters on luvannut "vastata uhkaan".
  3. Kesäkuun 17. päivänä Chrétienin hallitus ilmoitti, että se tulisi esittelemään lainsäädännön homoliittojen laillistamiseksi. Tämä tulee mukauttamaan koko maan oikeuspäätökseen, joka on jo tehnyt niistä laillisia Ontarion osavaltiossa. USA:n homoja ja lesboja on tulvinut Torontoon mennäkseen naimisiin.
  4. Kesäkuun 24. päivänä hallitus ilmoitti Pohjois-Amerikan ensimmäisen "turvallisen ruiskupaikan" avaamisesta Vancouveriin, jossa kuolee vuodessa keskimäärin 147 ihmistä yliannostukseen. Julkisesti rahoitettu laitos tulee tarjoamaan neulanvaihtoja ja terveyspalveluja heroiiniaddikteille. Walters kutsuu tätä "valtion sponsoroimaksi henkilökohtaiseksi itsemurhaksi".

No, merkitseekö kaikki tämä rauha, rakkaus ja huumeet todella, että USA ja sen lähin naapuri ja liittolainen ovat lähdössä eri teille? Niin paljon kuin haluaisinkin raportoida, että todella elän "Neuvostokanakistanissa" (Soviet Canuckistan) (kuten Pat Buchanan on kutsunut meitä), se on enimmäkseen hypeä.

Kun Chrétien valittiin 1993, hän vakuutti avaavansa uudelleen NAFTA:n (North American Free Trade Agreement) neuvotellakseen Kanadalle paremman sopimuksen. Hän rikkoi tämän lupauksen välittömästi. Nyt, kun Chrétienin vallan vuosikymmenen loppuun on enää kuukausia, kanadalaiset ovat terävän tietoisia siitä, kuinka paljon itsenäisyyttä olemme menettäneet tämän sopimuksen aikana.

Taloudellinen riippuvaisuutemme USA:sta on hämmentävä: lähes 40 prosenttia Kanadan bruttokansantuotteesta tulee Yhdysvaltoihin suuntautuvasta viennistä. Mikä vielä huolestuttavampaa, erityisesti ottaen huomioon Bushin hallinnon sammumattoman öljyn ja bensiinin janon, olemme myyneet oikeutemme asettaa Kanadan energiatarpeet ennen USA:n tarpeita. Vähän tunnettu NAFTA:n pykälä määrää, että jopa vakavan energiapulan tapauksessa Kanada ei voi leikata Yhdysvaltoihin suuntautuvaa öljy- ja bensiinivientiään - voimme ainoastaan supistaa virtaa etelään samassa asteessa kuin supistamme kotimaan kulutustamme.

Tämä dramaattinen vallan luovuttaminen Yhdysvalloille on Jean Chrétienin todellinen perintö, minkä vuoksi valtansa viimeisinä kuukausina hän kamppailee tullakseen muistetuksi periaatteen miehenä. Mutta Chrétienin viimehetken epätoivoiset yritykset julistaa Kanadan itsenäisyyttä - niin merkittäviä kuin ne ovatkin - eivät voi naamioida sitä tosiseikkaa, että kaupan ja turvallisuuden kysymyksissä liberaalit seuraavat Washingtonia tottelevaisemmin kuin koskaan.

Yhdessä Bushin hallinnon kanssa olemme edistämässä NAFTA:n laajentamista koko latinalaiseen Amerikkaan. Hallituksemme on tehnyt vain lieviä yrityksiä pelastaakseen muissa maissa syntyneet, USA:n hallituksen "terrorismin tukijoiksi" tunnistamat Kanadan kansalaiset valokuvaamiselta, sormenjälkien ottamiselta tai tulemiselta muulla tavoin nöyryytetyiksi heidän saapuessaan Yhdysvaltoihin. Kanadan sisällä olevia maahanmuuttajia ja pakolaisia, joita epäillään terroristikytköksistä, pidetään vangittuina pitkän aikaa ilman syytteitä ja kuulustellaan sitten salaisesti, samalla kun asianajajilta pidätetään avaintodisteita. Ja lähentääkseen käytäntöjämme suhteessa USA:n linjaan, Kanada on myös poistanut kiellon Algeriaan suuntautuvilta karkoituksilta, maahan jossa palaavat pakolaiset kohtaavat vakavia vaaroja.

Näyttää siltä kuin väestön haavoittuvaisimmille sektoreille ei riitä rauhaa ja rakkautta.

On toinenkin syy, miksi siihen, että Chrétien kaivaa Washingtonin nenää, on suhtauduttava skeptisyydellä. Jokainen kyselytutkimus osoittaa, että kun Chrétien astuu alas, häntä tulee seuraamaan hänen arkkikilpailijansa Paul Martin. Säätämällä joukon Bushin hallintoa suututtavia lakeja ja eroten sen jälkeen virasta, Chrétien voittaa kahdella rintamalla: hän tulee muistetuksi miehenä, joka pelasti Kanadan suvereniteetin, samalla kun Martin joutuu selvittämään seuraukset. Olkaa varuillanne, kun Martin, joka edustaa liberaalipuolueen oikeistoa ja on bisnesyhteisön suosikki, tekee sen mikä on tarpeen Bushin hyvien kirjoihin palaamiseksi, vaikka se tarkoittaisi Chrétienin viimeminuutin lakien kumoamista.

Tämän verran on ennustettavissa. Villi kortti on se kuinka Kanadan kansa tulee vastaamaan. Tulemmeko taas omaksumaan tottelevaisuuden, vai tulemmeko vaatimaan enemmän tätä juttua nimeltä itsenäisyys? No, toistaiseksi ei ole olemassa perääntymisen merkkejä.

Pentagon saattaa olla kehittämässä "homotutkan" korkean teknologian muotoa tarkkaillakseen pohjoista rajaa, ja John Walters saattaa hyvinkin olla siirtämässä varoja Kolumbiasta aloittaakseeen "Kanakistanin suunnitelman". Mutta emme ole peloissamme. Maalle, joka on ollut tylsä yhtä kauan kuin me, saattaa olla olemassa jotakin enemmän riippuvaisuutta aiheuttavaa kuin seksi tai huumeet: olla kiinnostava.

The Nation (http://www.thenation.com/), July 21st 2003.

Tulostusversio.