2003-08-22

Mikko Jakonen: Neljä uutta runoa

Mikko Jakonen

Osa IV

tulin konsertista
minä todella nautin siitä
katuja ei ollut vielä siivottu ennen aamua
kyllä ne olivat roskaisia
silloin sen näkee kun muita ei ole liikkeellä

oli hienoa huomata sekin

kävelin sateista katua
lamput luovat valoa sumussa
nautin siitä todella
hengitin pakokaasuista meri-ilmaa
pitkästä aikaa katselin ympärilleni
kävelin vaikkei minun
olisi tarvinnut kävellä niin paljon
olisit kyllä tullut hakemaan
tiedän, jos olisin soittanut

mutta olihan minulla puhelin kokoajan käsilaukussa
kävelin kaikkien kaupungin osien läpi
jotka yleensä ohitan pakattuna turvallisesti autoon
nautin siitä todella
tunsin itseni todella vapaaksi
vaikka eihän se ole kuin pari kilometriä
mutta tuntui kyllä paljon pidemmälle
kuin kuntosalin juoksumatolla
näin vähän ihmisiä
ei kukaan normaali ole enää ulkona siihen aikaan, tiedetään
mutta en kyllä nähnyt ketään epäilyttävääkään
ja olihan minulla puhelin päällä koko ajan

kai aikuinen saa joskus kävellä rauhassa ja ajatella

minä nautin siitä todella
ajatella
kävelin koko matkan
kyllä se vastaa salitreeniä
kävely ulkona
koko ajan oli sellainen olo että nyt jotain voisi tapahtua
hyvää tai ehkä jotain ikävääkin
nauti siitä paljon
tuli oikein eläväinen olo
hyvä että on tuo puhelin
jos vaikka jotain sattuisi
saisi apua äkkiä

vaikken kyllä nähnyt ketään
en nähnyt yhtään ihmistä
mikään paikka ei ollut auki
oli kuin olisi kävellyt aave kaupungissa
oli vain sumua
ja ääniä
hälyttimien vilkkuvia valoja

kävelin ihan yksin
en muistanut mistä piti kääntyä ja harhailin
näin rottia tai ainakin silmät ja kaikenlaista rapinaa
jossain jyrisi ja tuuli oli meren lähellä jäätävää
usvaa nousi joka paikasta ja haisi
minä tulin yksin kaiken läpi
en nähnyt ketään mutta pelkäsin
vieläkin puistattaa
mutta jotenkin minä nautin siitä
todella

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.