Mikko Jakonen: Neljä uutta runoa

Osa II

mitä syön
ei ole sitä mitä haluan syödä

haluan puhdasta ravintoa
haluan pakattuja ravintoaineita

haluan pakkaukseen tuotemerkin
joka on takuu
se täytyy irrottaa
ennen kuin ruokaa alkaa syömään

sitä ei tarvitse valmistaa
koska se on valmista

haluan takuun että ruoka värjäytyy siniseksi
jos sitä on käsitelty
sääntöjä noudattamatta

jos joku helvetin duunari
on laiminlyönyt ohjeita
ja ruokaan on päässyt bakteereja

ruuan täytyy muuttua siniseksi

Osa III

häntä palvottiin

ei hän ollut äiti
ei kantaja
eikä uhraaja

kaikkea uhraamiseen liittyvää
kierreltiin ja siitä varottiin puhumasta
mutta

hänen kauniit lanteensa
hänen uudet vaatteensa
hänen vasta meikatut kasvonsa

kaikki hänen antavat liikkeensä

kääntäkää vain katseenne pois
heittäkää kivillä ja
kiusatkaa itseänne
teeskennelkää
mutta

Me katsomme haltioituneina

hän tuli tyhjästä
ja nyt emme saa enää silmiämme irti hänestä
hän on enkeli

se mikä kimaltaa
tuoksuu ja valuu hänen reisillään
on enkelin vettä

niin.
mitä on naisemme ilman häntä,
ilman esimerkkiä?
mitä on unemme ilman häntä?
Toivotonta.

te tiedätte, ettei silmämme säihkyneet
ennen mitään muuta kuin tv:n valoa
nyt ne säihkyvät orgasmia
ja tuhannen tv orgasmin kierteen voimatonta voimaa

( miksi hän ei anna meille mitään? )

Hän antaa meille kaiken
jonka tahdomme Hänelle annettavan
mitä suuremmat ovat uhrauksemme
sitä laajempi on Hänen sylinsä

Hän räkii katuun
vetää savua ja puree
lakatun kyntensä

Hän käärii katseemme
Hän ottaa uhrimme
Hän ei ole me
me on Hän