2003-07-09

Veganismi: lihan kielto lihallisena politiikkana

Jukka Peltokoski

Liha on murhaa, mutta ruumis politiikkaa

Keskusteltaessa veganismin biopoliittisuudesta on kaksi asiaa, joita erityisesti ei voi ohittaa, tunteet ja ruumiillisuus. Vaikka vegaanit ovat puoltaneet valintaansa julkisuudessa vetoamalla lähinnä utilitaristisiin ja deontologisiin eläinoikeusoppeihin, ympäristökuormituksen tilastoihin ja muihin "äärirationaalisiin" seikkoihin, on selvää, että kyseessä on myös perustavasti tunteellinen valinta.

Tunteellisella en viittaa mihinkään järjelle vastakohtaiseen ajattelun tasoon, vaan siihen, että veganismissa politiikan lähtökohdat liikkuvat perinteisen politiikan - ymmärrettynä parlamentarismiksi tai muuksi yhteiskunnan virallisen koneiston sisällä tapahtuvaksi intressien ajamiseksi - tuolle puolen. Tähän voidaan ehkäpä viitata Levinasin "eettisellä", joka nousee eettisten subjektien välisistä kasvokkaisista suhteisista, Agambenin "alastomalla elämällä", joka viittaa juridisista vaatteista riisuttuun "elämään itseensä" ja sen uusintamiseen tai Baumanin ehdottomalla vastuullisuudella.

Biopoliittista vastarintaa tulkitaan usein itsesäätelyn näkökulmasta, mutta veganismi tuo esiin, että se voi sisältää myös hoivaamiseen liittyviä arvoja. Veganismi on tästäkin näkökulmasta jotain, mikä on syvästi kiinni omassa ruumiissa, ja suhteessa toisten ruumiisiin. Tästä nouseva politiikan kaava on suorastaan yksinkertainen: sinä ja bios, sinä ja toiset, sinä ja maailmanjärjestys.

Filosofit Ferenc Fehér ja Agnes Heller ovatkin korostaneet, että biopoliittisten liikkeiden ominaislaatu perustuu siihen, että ne pyrkivät tekemään politiikaa juurista asti. Perinteisten kansallisuus-, puolue- ja luokkatunnusten sijaan politiikan näyttämölle marssitetaan oma ruumis ja elämän ylläpitämiseen liittyvät vaatimukset. Valtajulkisuudessa tämä on herättänyt hämmennystä, pelkoakin. Totta toki onkin, että biopolittisuuteen sisältyy potentiaalisia vaaroja. Kun aiemmin yksityisiksi ja epäpoliittisiksi määritellyt elämänalueet nostetaan poliittisiksi, voi seurauksena olla fasistisia interventioita toisten elämään.

Samalla biopoliittisuus sisältää kuitenkin myös mobilisoivia voimavaroja ja se pitää kiinni liikkeenomaisuudesta siinä, missä perinteinen politiikka jähmettyy helposti institutionaaliseksi ja ammattimaiseksi toiminnaksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ruumiillinen politiikka tulisi pitää institutionaalisen vastakohtana. Päin vastoin, biopoliittisuuden luisuminen pelkäksi yksityiseksi vaikuttamiseksi ja negatiiviseksi erakoitumiseksi normaaliyhteiskunnasta, jopa oletetun autenttisuuden puolustamiseksi tai luonnollisen elämäntavan kuvitelmiksi, on ollut nimenomaan veganismin uhkia.

Mainittuja ongelmia voidaan koota puhtauden käsitteellä. Fasismi on yhteisöllisyyden puhtautta, yhteisön määrittelemistä yhden periaatteen varaan ja "toisten" karkottamista rajojen taakse. Yksilöllisen identiteetin puhtaus on yhteisöllisyyden, oman yhteisöllisen rakentuneisuuden ja poliittisen viitekehyksen karistamista. Vegaaniverkostoissa on epäilemättä vaikuttanut puhtauden virtauksia vegaanipoliiseista eteeriseen hippeilyyn.

Veganismi on siis sikälikin mielenkiintoinen liikekentän ilmiö, että se on tuonut esiin sen raikkauden lisäksi siihen piilevästi sisältyviä sisäisiä haasteita. Olennaista haasteisiin vastaamisessa tulee uskoakseni olemaan kulkeminen subjektiviiteetista rakenteisiin ja takaisin, eli subjektiivisen tilanteen paikantaminen suhteessa ympäröiviin valtaverkostoihin sekä vastavallan kehittäminen näiden jännitteissä ja murtumissa puhtauden käytäntöihin sortumatta.


Teksti on osin lyhennelty, osin edelleen kehitelty versio artikkelista, joka on ilmestynyt Pirita Jupin, Jukka Peltokosken ja Miikka Pyykkösen toimittamassa kirjassa Liike-elämää. Vastakulttuurinen radikalismi vuosituhannen vaihteessa. SoPhi, 2003.


Kirjallisuutta:

  • Deleuze, Gilles (1992). Autiomaa. Helsinki: Gaudeamus.
  • Douglas, Mary (1966). Purity and Danger: An Analysis of Concepts of Pollution and Taboo. Baltimore: Penguin Books.
  • Eder, Klaus (1996). The Social Construction of Nature. A Sociology of Ecological Enlightenment. London: Sage.
  • Fehér, Ferenc & Heller, Agnes (1994). Biopolitics. Aldershot: Avebury.
  • Foucault, Michel (1999). Seksuaalisuuden historia. Helsinki: Gaudeamus.
  • Hardt, Michael & Negri, Antonio (2000). Empire. Cambridge, Mass.: Harvard University Press.
  • Heima-Tirkkonen, Tuula; Kallio-Tamminen, Tarja & Selin Tove (toim): Ruohonjuurista elämänpuuksi. Suomalainen vaihtoehtoliikehdintä. Helsinki: Vihreä Sivistysliitto.
  • Husso, Marita (1993). Vegetarismi valintana. Näkökulmia vegetarismin ekologisiin, eettisiin ja ruumiillisiin perusteisiin. Yhteiskuntapolitiikan laitoksen työpapereita 79, Jyväskylän yliopisto.
  • Juppi, Pirita; Peltokoski, Jukka & Pyykkönen, Miikka (toim.) (2003): Liike-elämää - Vastakulttuurinen radikalismi vuosituhannen vaihteessa. Jyväskylä: SoPhi.
  • Konttinen, Esa (1998). Uusien liikkeiden tuleminen subjektiviteetin puolustamisen kulttuuri-ilmastossa. Teoksessa Ilmonen, Kaj & Siisiäinen, Martti (toim.): Uudet ja vanhat liikkeet. Tampere: Vastapaino, 187-217.
  • Konttinen, Esa & Peltokoski, Jukka (2000). Ympäristöprotestin neljännen aallon sielunmaisema. Sosiologia 37:2, 111-129.
  • Lappalainen, Pertti (2002): Poliittisen tyylin taito. Tampere: Vastapaino.
  • Lappalainen, Pertti (1999) (toim.). Tyylikästä kansalaisaktiivisuutta. Politiikan tutkimuksen laitoksen julkaisuja 11, Tampereen yliopisto.
  • Peltokoski, Jukka (1999). Käyn rehuilla. Veganismi kokemuksena ja kollektiivisena toimintana. Julkaisematon pro gradu -tutkielma. Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos, Tampereen yliopisto. www.cc.jyu.fi/~jukpelto/sisallys.htm
  • Toivanen, Hannu (1997). "Do it yourself" - DIY vastarinnan sosio-kulttuurisia merkityksiä organisoivana periaatteena ja käytäntönä. Julkaisematon kulttuuriantropologian syventävien opintojen tutkielma. Suomen kielen, kirjallisuuden ja kulttuurintutkimuksen laitos, Joensuun yliopisto.
  • Purmonen, Joni & Tuomivaara, Salla (1996): Ulos häkeistä. Kaksi näkökulmaa uuden eläinliikkeen sisältä. Helsinki: Tammi, 23-213.
  • Zolberg, Aristide (1972). Moments of Madness. Politics and Society 2:2, 183-207.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.