2003-07-09

Veganismi: lihan kielto lihallisena politiikkana

Jukka Peltokoski

Veganismi tihentymänä

En esitä, että yllä oleva kuvaisi tyhjentävästi 1990-luvun radikaaliliikehdinnän tyylin tai että jokainen aktivistivegaani olisi sulautunut samaan muot(t)iin. Liikkeet ovat kiihkeän merenkäynnin tiloja, joiden pyörteissä kukin liikkuu tavallaan riippuen siitä, millaisiin suhteisiin oma keho ja virtaukset asettuvat. Lisäksi 1990-luvun liikekenttä oli toki enemmän kuin se, mitä siitä on sanottavissa veganismia tulkitsemalla.

Väitän kuitenkin, että veganismi oli yksi merkittävimmistä liikehdinnän rihmastojen "sykeröistä". Sen suosiota voi selittää sekä sillä , että siinä konkretisoitui monia liikekulttuurin merkityksiä että sillä, että siihen oli koko ajan enemmän kuin yksi tarttumakohta ja sisääntulo.

Esitän edelleen, että veganismiin tihentyneitä merkityksiä voidaan koota biopolitiikan käsitteen alle: voidaan sanoa, että 1990-luvun liikehdintä oli luonteeltaan vahvasti biopoliittista ja tämä tuli näkyviin muun muassa veganismin saamassa suosiossa.

Biopolitiikka on ranskalaisfilosofi Michel Foucault'n käsite, jolla hän viittaa laajasti modernisaatioon liittyneeseen vallan luonteen muutokseen. Foucault'n mukaan klassisen ajan vallalle oli ominaista uhkaaminen kuolemalla, sen sijaan moderni valta toimii säätelemällä elämää. Tällainen biovalta ei perustu niinkään esivaltaan ja sen aseistukseen, vaan se säätelee, oikoo, arvioi ja asettaa ihmisiä arvojärjestykseen.

Biovalta normalisoi; se toimii normaalin ja epänormaalin, ei niinkään laillisen ja laittoman käsiteparilla. Kohteena ei ole ihminen juridisena oikeussubjektina, vaan elävänä ja kehollisena olentona. Näin elämän uusintaminen politisoituu, minkä seurauksena ihmisten kehot ja arki nousevat myös (potentiaalisiksi) vastarinnan paikoiksi. Muodokseen vastavalta ottaa puolestaan verkostot, suvereniteetin keskittävän ja hierarkisoivan vallan sijaan.

Vaikka biopolitiikka on suorastaan "vanha ilmiö", sen merkitys näyttää voimistuneen viime vuosituhannen lopulla. Biopoliittiset piirteet ovat tulleet läpi erityisesti uusissa yhteiskunnallisissa liikkeissä, joiden synty sijoitetaan yleisesti 1960 ja -70 -luvuille. Globalisaatiokehitys on edelleen kiihdyttänyt prosessia purkaessaan valtiokoneiston välittävää asemaa pääoman ja kehojen välistä. Elämäntapa ja subjektiviteetti muodostuvat "paikoiksi", joilla tehdyt aloitteet koetaan yhtä aikaa henkilökohtaisiksi ja poliittisiksi, paikallisiksi ja globaaleiksi. Ihmiset kokevat olevansa kasvokkain maailmanjärjestyksen kanssa: oma arki ja subjektiviteetti nousevat samalla sekä eettis-poliittisen työstämisen lähtökohdiksi että kohteiksi.

Veganismin biopoliittisuus

Vegaaneja voisi ehkä kutsua arkipäivän tottelemattomiksi. Rikkomalla vallitsevia normeja he pyrkivät avaamaan toisenlaisten elämänmuotojen mahdollisuuksia yhteiskunnassa, jonka he kokevat uhkaavan perustavasti luonnon, eläinten ja ihmisten elämää. Vegaanit kyseenalaistavat ennen kaikkea kulutusmalleja, murtaen kuitenkin samalla koko kulutuslogiikkaa kuljettamalla moraalisia ja poliittisia merkityksiä markkinoiden tavarasuhteisiin, osan peräänkuuluttaessa jopa koko kuluttajaroolin kaatamista. Veganismi on "suoraa toimintaa", jossa aloitteellisuus ja vastarinta tuodaan omiin käsiin ja omalle vastuulle. Se oli radikaalia erottautumista, mutta myös uutta luovaa toimintaa, siis eräänlaista exodusta.

Vaikka biopolitiikan käsite korostaakin tietyssä mielessä "yksilöllisyyttä", ei sitä pidä ymmärtää yhteisöllisyyden vastakohdaksi. Niinpä veganismikin oli jatkuvasti kyse myös yhteisöllisyyden rakentamisesta. Kyse oli prosesseista, joissa veganismin merkityksiä ja käytäntöjä on määritelty yhtä aikaa niin kollektiivisella kuin subjektiivisellakin tasolla.

Rihmastollisena tihentymänä veganismilla oli yhteisöllisyyttä tuottavaa merkitystä myös koko protestoinnin tasolla. Liikkeen jäsenet tunnistivat veganismissa yhteisesti jaettuja merkityksiä ja vegaaniksi ryhtyminen oli yksi tapa kiinnittyä osaksi liikeyhteisöä. Samalla yhteisöllisyys merkitsi kykyä tuottaa itsearvostusta veganismille ja liikeyhteisölle (itsevalorisaatio) - vastarinnassa valtakulttuurin normalisoiville paineille.

Yhteisöllisyys viittaa loppujen lopuksi myös siihen, että veganismi oli liikekentän vuorovaikutuksessa tuotettu innovaatio. Veganismi ei toki ollut "suomalainen" keksintö, se tuotettiin muualta, mutta yhtä kaikki, se ei tipahtanut taivaasta, vaan perustui merkitysten kollektiiviseen uudelleen järjestämiseen, luovaan hetkeen, joka sijoittui 1990-luvun alkupuoliskolle, merkitysten tihentymän aikaan, kuten Toivanen on asiaa kommentoinut.

Itse asiassa täsmällisintä on todeta, että veganismin kohdalla ilmiön ulkomaisuus-suomalaisuus -jäsennys ei ollut koskaan merkittävä. Veganismi oli yhtä aikaa sekä paikallista että globaalia. Kukin vegaani(verkosto) teki siitä läheisen itselleen, oman tyylisensä, mutta samalla kyse oli globaalista vastakulttuurista (kansallisten jäsennysten ylittämisen mielessä, ei toki siinä mielessä, etteikö veganismi olisi painokkaammin länsimainen kuin koko planeetalle tasaisesti levittäytynyt ilmiö). Punkpiireissä levisi vegan sXe -suuntaus. Monet hiphopparitkin käyttivät sitä ikään kuin meriittinä ja heittivät lavalla vegaaniriimiä.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.