2003-06-06

Reclaim the City - tahattomia reaktioita ja harkintaa

Anonyymi

Kääntänyt: Tom Kettunen

Analyyttisia katkelmia

1. Riistäytymisen riistäytyminen

Mediassa toistetaan jatkuvasti, että katujuhlat "riistäytyivät käsistä" tunnin jälkeen. Mutta kun tapahtuma riistäytyy käsistä, se tapahtuu aina jollakin tavalla, joka erottuu siitä, miten tapahtuman pitäisi sujua. Reclaim on tila, jossa tapahtuu asioita, joita ei tavallisesti voi tapahtua, joka kumoaa vallitsevia mekanismeja ja tukkii vanhat raiteet ja purkaa tiettyjä yhteiskuntakoneiston osia. Se on hyväksikäytettyjen resurssien taholta massiivinen pyrkimys, turmeltuneiden sosiaalisten mekanismien palauttaminen ennalleen. Se on prosessi, jota ei voi määrittää sen koodatun maaston, rajojen ja signaalijärjestelmien mukaan. Katujuhlat luovat tasaisen pinnan, ne eivät ole veturi ilman kuljettajaa.

2. "Tiedostamattomat" avantgardistit

Monet ovat jälkikäteen huomauttaneet, että suurin osa aktiivisesti mellakoihin osallistuneista oli "ei-poliittisia" vandaaleja, hemmoteltuja räkänokkia, pikkurikollisia liigoja, joten ero jalkapallohuligaaneihin ei ole kovin suuri. On tosiasia, että suurin osa poliittisen rosvovasemmiston aktiiveista seisoi vain hämmästyneenä ja katseli tätä näytelmää. Ne, jotka yrittivät rauhoittaa tilannetta ("Calma!") tai kertoa ihmisille, että ei tarvitse hermostua ("ei kukaan sinua enää aja takaa"), epäonnistuivat kokonaan. Kukaan ei toimi ryhmänä Reclaim-juhlissa, eikä millään ryhmällä ole auktoriteettia muiden liikkeiden ohjaamiseksi. Graffitityypeillä ja esikaupunkijengeillä oli tarkoituksenmukaisempi, liikkuvampi muoto. Lopun voi selittää massapsykoosilla ja kaaosteorioilla. Mikään yksittäinen subjekti ei olisi voinut luoda sitä, mitä juhlijat yhdessä, symbioosissa mellakkapoliisien kanssa, onnistuivat luomaan. Mikään oletettu subjekti, oletetulla tavoitteella "murskata Tukholman keskusta", ei olisi voinut panna toimeen kaikkea tätä huolimatta siitä, millaisia resursseja ja strategioita sillä olisi ollut käytössään. Tätä voidaan verrata eräänlaiseen ilmiöön biosystematiikassa: esimerkiksi kun hyttysparvi, jonka yksittäisillä hyttysillä ei ole älyä eikä kapasiteettia avata ovea ovenkahvalla, voi saada sen aikaiseksi, koska kaikkien liikkeiden summa luo liikkeen, jonka funktio ylittää yksittäisten osien liikkeet. Tämän kokoinen katujuhla on sellainen ilmiö, jossa mikään subjekti ei pysty ohjaamaan sen osia, vaan liikehdintä on autonomista metaälyllistä myllerrystä.

3. Massmanagement

Siksi tiettyjen ulkopuolisten on toivotonta vihjata, että rosvovasemmiston pitäisi yrittää kontrolloida myllerryksen liikkeitä. Tähän eivät pystyisi edes Tukholman kaikki mellakkapoliisit, vaikka heitä olisi kaksinkertaisesti verrattuna siihen, mitä heitä poliisijohdon mukaan oli paikalla 1. toukokuuta. Mutta tämähän ei estä yrittämästä niitä, jotka väittävät, että se on mahdollista. Kenelläkään ei ole sellaista auktoriteettia autonomisten subjektien myllerryksessä, ennen kaikkea ei Gatans parlamentilla (Kadun parlamentilla), jota tuskin on olemassa. Poliisilla voisi mahdollisesti olla tällaiset resurssit, mutta se vaatisi esimerkiksi 60 bussia niin suurien ihmismäärien poiskuskaamiseen. Asia ei ole enää poliisien käsissä, eikä se ole enää sosiaalidemokraattien käsissä. Instituutiot (poliisi, sosiaalidemokratia ja media) ovat yhdessä luoneet Frankensteinin hirviön, jota ne eivät enää hallitse. Marginalisoimisen, vieraantumisen ja repression avulla ne ovat luoneet poikkeustilanteen, jossa Reclaim the City on syntynyt. Mitä kovemmin nyrkkiä puristetaan, sitä enemmän subjekteja liukuu sormien läpi. Joka kerta, kun poliisit puuttuvat graffititaiteilijoiden toimiin, kaksi pankin ikkunaa rikotaan jossain muualla. Kun poliisi evakuoi torin, viisitoista mikromellakkaa syntyy sen selän takana.

4. PR-strategia

Jotkut väittävät, että mellakat ja vandalisointi ovat huono PR-strategia. Tämä huomautus vaikuttaa pohjautuvan sellaiseen edustukselliseen käsitykseen politiikasta, jossa on valitsijapohja ja jonkinlainen parlamentaarinen puolue, joka yrittää edustaa tätä massaa. Tämän käsityksen ongelmallisuus piilee siinä, että tässä tapauksessa ei ole olemassa massaa, joka haluaisi äänestää yhtään mistään, ei ketään joka väittää olevansa heidän edustaja. On olemassa tila, jossa tarpeet ja halut kanavoituvat, ja on osallistujia, mutta mikään ei tyydytä näitä tarpeita ja haluja paitsi osallistujat itse. Oletettavasti asfaltin alla ei edes ole uimarantaa.

5. Antikapitalistinen symboliikka

Tämänlaisen keskustelun yhteydessä kysytään usein, osoittavatko mellakan kohteet, että on kyse väärin suunnatusta antikapitalismista, tai sitten ihmetellään, miksi ihmiset hyökkäävät kohteisiin, joissa ei ole antikapitalistista symboliikkaa. Tämä osoittaa, että mellakat ovat joko puhdasta vandalismia tai väärin suunnattua antikapitalismia, ja ongelman ratkaisu olisi vandalisoimisen ohjaaminen tarkemmin valittuihin kohteisiin, joilla on korkeampi antikapitalistinen symboliarvo. Yksi ongelma on, että kyberavaruudessa ei ole olemassa sellaista kommandokeskusta satelliittikarttoineen ja laserohjaimineen, joka valitsisi kohteita. Jotta voisimme päättää, mitkä kohteet romutetaan tarvitsemme sekä psykomaantieteellisen että topologisen analyysin kyseisestä paikasta, poliittis-ekonomisen analyysin lisäksi. On punnittava, missä tapahtumaketjun mekanismi saa alkunsa (pidätys, poliisirynnäkkö, auto jne.), kuinka tiheitä ihmiskerrostumia tietyllä alueella on, kuinka paljon tilaa on pakomahdollisuuksille, kuinka pitkä välimatka paikalla olevien deterritorialisoivien substanssien ja territorialisoivien objektien välillä on (esimerkiksi etäisyys poliisiketjun ja juhlien ulkorajan välillä jne.). Kaikki nämä seikat on punnittava, kun analysoidaan, miksi juuri Silja Linesin konttori hajotettiin 1. toukokuuta, eikä ainoastaan ajateltava, että Silja Line on kalliimpi kuin Viking Line. Se, että Ur & Penn (liike joka myy mm. kelloja ja kyniä) ryövättiin, eikä mikään kalliimpi kauppa, voi olla vaikeaa käsittää ainoastaan taloudellisesta näkökulmasta. Sen sijaan se oli intuitiivinen heideggerilainen hyökkäys lineaarista ajankäsitystä vastaan, tila-ajattelun puolesta, ja puhutun sanan erikoisaseman puolesta kirjoitetun sijaan. Nämä tulkinnat eivät ole poissulkevia, vaan niiden on tarkoitus avata tilaa useammalle mahdolliselle näkökulmalle kuin sille, jota tarjotaan mediassa.

Huomautuksia mittasuhteista

Olen täysin samaa mieltä niiden kanssa, jotka sanovat, että pankin ikkunoiden murskaaminen ei ole kapitalismin murskaamista. Sen sijaan minun on muistutettava, että miljoona murskattua ikkunaa ei oikeuta toisen ihmisen ampumista, mielivaltaisia joukkopidätyksiä tai ihmisarvon unohtamista. Mielestäni kaikkien pitäisi miettiä kenen tai mitkä intressit ovat imeytyneet yleisiin tiloihin, metroista asuntoihin, vedestä ilmaan. Ja mitä poliittisia ilmaisukeinoja 14-vuotiaalla flemingsbergiläisellä on muuttaa ympäristöään. Annika Billström sanoo, että hän haluaa nyt kuulla mitä Frankensteinilla on sanottavanaan.

Julkaistu alunperin sivuilla http://www.motkraft.net/.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.