2003-06-06

Reclaim the City - tahattomia reaktioita ja harkintaa

Anonyymi

Kääntänyt: Tom Kettunen

Vapunpäivän Reclaim the City -tapahtuma Tukholmassa on kasvanut mittaan, joka tuottaa poliisille suuria vaikeuksia kontrolloida sitä mitä tapahtuu. Tämä todistettiin jälleen tänä vuonna. Katujuhliin saapui tuhansia ihmisiä, pääasiassa nuoria, jotka olivat valmiita vastaamaan poliisin hallinta- ja tukahduttamispyrkimyksiin. Samalla kaikkein aktiivisimpaan vastarintaan valmiit nuoret eivät välttämättä olleet radikaalivasemmistolaisten ryhmien aktivisteja, vaan järjestäytymättömiä, tyytymättömiä lähiönuoria, uusliberalismin tuotteita. Näin väittää anonyymi ruotsalainen toveri kertomuksessaan vapunpäivän tapahtumista Tukholmassa.

Reclaim the City -tapahtuman jälkeen meillä on paljon pohdittavaa, mietittävää ja analysoitavaa. Tapahtuman jälkeen esitetyt kysymykset eivät olleet kiinnostavampia kuin aikaisemmat reaktiot RTC-tapahtumiin, mutta niillä on suurempi merkitys mellakoiden laajuuden takia. On todettava, että mellakat Stureplanilla 1. toukokuuta 2003 olivat Tukholman suurimmat vuosikausiin, ehkä sitten vuosien 1968 tai 1917.

Post-Göteborg-yhteiskunta

Koettuamme median hillittömän negatiivisen reaktion Göteborgin tapahtumiin (2001) ja aktivisteihin kohdistuvan repression moni meistä ei olisi uskonut, että mitään tämänlaista voisi tapahtua, ainakaan juuri täällä ja juuri nyt. Sata aktivistia kärsii jo tällä hetkellä monivuotisia tuomioita Göteborgin mellakoista tai odottaa vankilatuomioita. Tämä merkitsee, että usealla organisaatiolla, ryhmällä ja kaveriporukalla on tovereita, jotka joko istuvat vankilassa tai tulevat istumaan. Vaikka he ja heidän toverinsa eivät ehkä koskaan osallistuneetkaan mellakoihin tai eivät aio osallistua sellaisiin tulevaisuudessakaan, voimme todeta Stureplanin tapahtumien osoittavan, että syytteet, tuomiot ja rangaistukset eivät ole vähentäneet mellakoiden laajuutta. Rangaistukset oli tarkoitettu pelotukseksi muille, mutta ne eivät ole tehonneet ollenkaan.

Sen sijaan näemme uusia, suuria nuorisojoukkoja, jotka ovat nähneet televisiosta, kuinka Hannes Westbergiä ammuttiin vatsaan, joukkoja, jotka ovat virranneet mukaan ja jotka eivät epäröi hetkeäkään ottaa yhteen mellakkapoliisien kanssa tai hajottaa näyteikkunoita. Ne jotka seurasivat Göteborgin tapahtumia eivät ole oppineet kunnioittamaan järjestysvaltaa, vaan kieltäytymään dialogista poliisin kanssa, naamioitumaan paremmin ja välttämään kiinnijoutumista hinnalla millä hyvänsä. Suurin osa mellakkaan osallistuneista oli hyvin nuoria, melkein kaikki alle 18 vuotiaita, nuorin kiinniotettu oli vain 11. Ilmeisesti he eivät ole koskaan osallistuneet poliittisiin kokouksiin eivätkä kuulu autonomisiin verkostoihin. He tulivat työläiskaupunginosista tai vieraantuneista keskiluokan esikaupungeista, suoraan mellakkaan.

Jotkut kansalaiset sanovat, että katujuhlat ovat vaihtoehto olemattomille nuorisotaloille. Tämä on ehkä osittain totta. Samalla on ilmiselvää, että ne ovat yhteiskunnan yleistyneen uusliberalisoitumisen tulos: julkiset tilat yksityistetään, kaupallistetaan ja suljetaan niiltä, jotka eivät ole maksukykyisiä tai halukkaita maksamaan. Graffitiliike on selvä esimerkki liikkestä, joka pyrkii näiden tilojen avaamiseen, ja kaikkihan me muistamme laillisen graffitinäyttelyn, jonka Kansanpuolueen (Folkpartiet) johtama kunnallisneuvosto yritti kaikin keinoin sulkea. Mainostus lisääntyy kaikkialla ja muuttuu entistä aggressiivisemmaksi samalla, kun itsenäinen julistemainostus pienten yhdistysten aktiviteeteista ja pienimuotoisista tapahtumista kriminalisoidaan.

Näemme kuinka uusia lasisia sci-fi-sulkuja pystytetään yksityistetyssä joukkoliikenteessä samalla, kun alennuskorttien hinnat nousevat ja koululaisten alennuksia leikataan. Näemme kuinka järjestysmiesten ja vartiointiliikkeiden määrä nousee metrossa, mutta työntekijöitä ei suojata väkivallalta, vaan resurssit käytetään ratsioihin asemilla, joilla on korkea siirtolaistiheys ns. "laittomien" maahanmuuttajien kiinni saamiseksi. Vartiointiliikkeiden väkivalta "töhertäjiä" ja maahanmuuttajia vastaan lisääntyy jatkuvasti ja se johtaa väkivaltaisiin vastareaktioihin, jotka huomioidaan mediassa näiden ryhmien ankaran mustamaalaamisen merkeissä. Koulujen "joustavuutta" lisätään suureksi osaksi ottamalla käyttöön opettajattomia tunteja, ja tiedonhaku korvataan elinkeinoelämän tuottamilla propagandavihkosilla ja mainoslehdillä. Tämä ei tarkoita, että nuoriin kohdistuvat "vaatimukset" vähenevät, päinvastoin nyt yritetään toteuttaa järjettömiä uuskonservatiivisia kurinpitomenetelmiä, kuten esimerkiksi kurinpitorangaistuksia myöhästymisistä, tekstiviestien käytöstä jne. Oppilaat yhdenmukaistetaaan elinkeinoelämän vaatimuksiin kurinalaisesta ja tottelevaisesta työvoimasta.

Reclaim the City -katujuhlat ovat kasvaneet koko ajan, ensimmäisestä muutaman sadan osallistujan tapahtumasta Tukholmassa 1999 nykyisiin tuhansien osallistujien tapahtumiin. Juhlijoiden suhteella mellakkapoliisien käyttäytymiseen on aina ollut ratkaiseva osuus tapahtumien kulkuun sen takia, että poliisi on joskus päättänyt hyökätä katujuhlia vastaan ja joskus se on pidättänyt ja pahoinpidellyt ihmisiä juhlien laidalla. Alussa poliisit pystyivät saartamaan ja pidättämään kaikki osallistujat jos heitä ei ollut liian suurta määrää. Mutta jokainen rajoittava toimenpide on tuottanut yhä suuremman vastareaktion. Viime vuosina juhlijoita on ollut niin suuria määriä (2000-3000), että joukkopidätyksiä on ollut mahdotonta tehdä. Vaikuttaa siltä, että viime vuonna poliisi käsitti tämän ja piti suurempaa etäisyyttä keskittyen siihen, että ihmiset eivät levinneet tiettyjä kortteleita kauemmaksi. Ilkivalta oli olematonta, vaikka poliisit levittivät valheellista lehdistötiedotetta, jossa väitettiin, että elokuvateatteri Royal olisi täysin vandalisoitu ja yli sata näyteikkunaa hajoitettu.

Siitä huolimatta, että poliisi on levittänyt valheellista viestiä, häirinnyt tapahtumia ja suorittanut joukkopidätyksiä, ja huolimatta median hillitsemättömästä katujuhlien demonisoimisesta, katujuhlia on järjestetty entistä enemmän ja ne ovat olleet entistä suurempia. Vaikka "tavalliset" ihmiset eivät sitä myöntäisi, "epätavallisia" ihmisiä näyttää olevan aina suurempia määriä joka tapahtumassa.

Tapahtumien kulku

Jos olit paikalla voit jättää tämän osuuden väliin. Katujuhlat Stureplanilla saivat olla rauhassa noin tunnin. Poliisi eristi Kungsgatanin ja oli suhteellisen lähellä katujuhlien ulkorajaa. Kun muutama nuorukainen piirsi tageja Handelsbankenin seiniin kaksi poliisia astui esille ja alkoi hakata 13-14-vuotiasta poikaa. Hän puolusti itseään kiivaasti, vaikka poliiseilla oli pamput, suojavaatteet ja kypärät. Hän onnistui poistamaan toisen poliisin kypärän ja pääsi väliaikaisesti toista poliisia pakoon, mutta lopulta hänet pahoinpideltiin ja pidätettiin kaikkien nähden. Kun vielä pari hänen ystäväänsä pidätettiin, viha kasvoi. Yhä useampi piirsi tageja Handelsbankeniin ja muihin näyteikkunoihin. Kun poliisiketju teki rynnäkön, kaikki juoksivat paniikissa. Kun ihmiset olivat kerääntyneet, vastahyökkäys alkoi, ja kun muutama ihminen kerran alkoi juosta, sadat juoksivat heidän mukanaan. Poliisi joutui perääntymään Kungsgatania pitkin ja lähes puolet juhlijoista oli liittynyt mellakkaan Kungsgatanilla. Pian poliisi teki uuden rynnäkön ja kaikki juoksivat taas hullun lailla. Tässä vaiheessa paikat alkoivat tosiaankin mennä rikki.

Lopun olette nähneet televisiosta tai lukeneet lehdistä. Poliisi tuli ja halusi osallistua juhliin, se pystytti ketjun Stureplanilla ja toisen Kungsgatanilla ja "paloitteli" juhlan useaan osaan. Tämä johti siihen, että poliisi sai ihmisiä taakseen ja ympärilleen sekä täydellisen kaaoksen, jossa näyteikkunoita alettiin rikkoa. Matalaksi pantiin poliisiauto, joka ajoi juhlijoiden joukkoon sekä juhlijoiden tiellä ollut Saudi-Arabian lähetystön auto. Poliisi päästi provokatiivisesti läpi keltaisen Ferrarin mutta sitä ei romutettu. Konfrontaatioiden jatkuessa kaikilla Stureplania ympäröivillä kaduilla syntyi useita pienempiä mellakoita. Poliisi oli onnistunut "tyhjentämään" suurimman osan Stureplanista ja oli keskeyttänyt katujuhlat, mutta samalla se oli luonut yleisen kaaostilan. Toiset raivosivat Biblioteksgatanilla. Toiset juoksivat Sergels torgille ja hoitivat SE-pankin ja Burger Kingin. Barrikaadeja alettiin rakentaa Kungsträdgårdenissa. Metsästys jatkui Södermalmille saakka. Poliisit juoksivat edes takaisin kuin hullut koirat ja huusivat "Juoskaa hitto vie, juoskaa henkenne edestä" ja pahoinpitelivät ihmisiä, jotka eivät ehtineet pakoon. Kuitenkin suurin osa pääsi pakoon. Kun poliisi huomasi, että kaikki oli epäonnistunut, he keskittyivät kostamiseen, hakkaamiseen ja satunnaisiin pidätyksiin.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.