2003-06-03

"Tällä kertaa en suostu palaamaan..."
Itäeurooppalaisten naisten poikkisiirtolaisuus muutosstrategiana

Sabine Hess

Kääntänyt: Markus Termonen

Poikkikansalliset käytännöt muutosstrategioina

Se mikä ensi näkemältä näyttää epävarmalta ja spontaanilta käytännöltä paljastuu hyvin "muuttumisperiodin" haasteisiin sovelletuksi nuorten naisten strategiaksi.

Toivon jo antamani kuvan osoittavan, että kyseessä on aina monimutkainen sekoitus motivaatioita ja syitä, joiden johdosta nuoret naiset valitsevat poikkikansallisen liikkuvuuden. Mutta jokainen tapaamani liitti siirtolaisuutensa muutosprosessin vaatimuksiin ja vaikeuksiin. Siten heidän kertomuksensa osoittivat erityisiä yhteisiä argumenttimalleja, joita haluan nyt alleviivata. Kaikki viittasivat maansa, perheensä ja itsensä sosiaaliseen ja taloudelliseen tilanteeseen "vaikeana". Lähes kaikki nuoret naiset olivat työttömiä lukion jälkeen. Sosiaaliturvajärjestelmälla on yhä pieniä työttömyysavustuksia tarjottavanaan, mutta se ei sinänsä riitä elämiseen. Lisäksi he valittivat säännöllisesti kohoavista hinnoista, jotka he liittivät Slovakian viimeaikaisiin poliittisiin pyrkimyksiin saavuttaa EU-jäsenyyden vaatimukset. Niinpä he olivat yhä riippuvaisempia perheen taloudesta - useimmat ovat muuten kahden palkansaajan perheitä. Heidän yrityksensä opiskella eivät puolestaan epäonnistuneet ainoastaan siksi, että he eivät päässeet läpi kokeista, vaan siksi, että useimmilla vanhemmilla ei ollut varaa maksaa koulutuksesta. Tässä mielessä au pair -stipendi, joka on melkein yhtä suuri kuin opettajan palkka Slovakiassa, on nuorille naisille kannustin ryhtyä tekemään kotitöitä ulkomailla. He kaikki kaipasivat omaa rahaa tullakseen riippumattomiksi ja maksaakseen yliopisto-opiskelunsa itse. Kuitenkin heidän askeleensa poikkikansallistaa työttömyyden riski ja käyttää poikkikansallista tilaa tulojen tuottamiseen, opiskelujensa jatkamiseksi kotimaassa, johtaa Saksassa pian pettymykseen. Siellä heidän on tajuttava, että stipendi on saksalaisissa oloissa vain taskurahaa ja että he eivät voi säästää paljon. Niinpä he yrittävät löytää toisen tai kolmannen työn sekä pitkittää oleskeluaan. Mutta he ovat myös hyvin nopeita sovittautumaan uuteen tilanteeseen ja laajentavat näkökulmiaan uusiin asioihin rikastuttamalla läntisiä kokemuksiaan.

Tämä liittyy toiseen yleiseen argumenttimalliin, jonka vuoksi he ryhtyivät au pair -työhön: ulkomaisen kielen oppiminen. Ensin tajusin sen au pair -vaatimusten täyttämiseen liittyvänä taktisena liikkeenä, sillä virallisesti au pair -toiminta nähdään yhä kulttuurisena vaihtona. Mutta kaikki toitottivat: "Kyllä, jos osaa hyvin saksaa, löytää hyvän työn Slovakiasta, ja sitten saa kunnon palkkaa." Tämä usko vieraan kielen osaamisen kulttuuriseen pääomaan motivoi myös vanhempia tukemaan tytärtensä siirtolaisuutta. Kaikki intellektuellit, joiden kanssa juttelin, kertoivat minulle myös: "Läntiset kokemukset ovat tärkeitä!"

Sitten minun oli ymmärrettävä, että se mikä todella huolestutti nuoria naisia ei ollut yleinen taloudellisen köyhtymisen riski vaan epäpätevyyden, urakatkosten ja siten yhteiskunnallisen aseman menettämisen sosiaalinen kokemus. Kaikki syyttivät lukion jälkeisestä työttömyydestään korkeamman koulutuksen arvon laskemista. Lisäksi heidän oli jo täytynyt kokea se, että heidän vanhempansa joutuivat äkkiä kohtaamaan työttömyyden tai kokivat työpaikoillaan asemansa huonontuvan.

Markkinatalouteen suuntautumisen, yksityistämisen ja nopeasti länsimaistuvan talouden kontekstissa perinteiset taidot, pätevyydet ja status-hierarkiat tulevat epävarmoiksi, menettävät arvoaan, ja yhteiskunnalliset kerrostumat sekoittuvat. Näytetään tarvittavan uusia taitoja, strategioita ja pääoman muotoja (Bourdieu'n merkityksessä). Ja lännen ansioksi luettaviin käytäntöihin, tietoon ja elämäntapoihin ei liity ainoastaan korkea symbolinen arvo. Ilmeisesti ne ovat suoraan käännettävissä harvoilla laajenevilla sektoreilla kuten palvelusektorilla ja yksityisellä ulkomaisen pääoman sektorilla. Tämän suuntauksen vahvistaa Slovakiassa usein kuulemani vitsi: jopa siivoustöiden mainoksiin sisältyy nykyään vaatimus: saksan kielen taitoa arvostetaan korkealle! Nuoret naiset olivat ymmärtäneet tämän läksyn ja laittoivat liikkeelle jäljelle jääneet resurssinsa: koulutuksen, luovuuden, liikkuvuuden ja vision tulevaisuudestaan.

Ottaen huomioon heidän vanhempiensa vähäisen taloudellisen ja sosiaalisen pääoman, he pyrkivät rationaalisesti korottamaan kulttuurien välistä ja tiedollista pääomaansa, etteivät joutuisi häviäjiksi muutoksessa. Mutta huonontuvan koulutuksellisen ja sosiaalisen infrastruktuurin näkökulmasta heidät pakotetaan kehittämään epämuodollisia, poikkikansallisia strategioita, minkä he luovasti tekevätkin. Siten au pair -siirtolaisuus on nähtävä yksilöllisenä ja perheeseen perustuvana pätevöitymisen strategiana, jolla pyritään korottamaan omia mahdollisuuksia paluun jälkeen. Verrattuna muihin käsillä oleviin mahdollisuuksiin se on nuorille naisille hyvin toimiva käytäntö muutosten riskeistä suoriutumiseksi. Tässä mielessä väliaikainen siirtolaisuus on muutosstrategia.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.