2003-07-04

Valkohaalaritutkimus

Antti Tietäväinen

Aktivistien esiinmarssi

Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja Maailmanpankin vuosikokous Prahassa oli lähtölaukaus Euroopan valkohaalareille. Aamulehti kuvaili mielenosoitusta:

"Mielenosoituksen kärjessä kulki parisataa valkoisiin pukeutunutta ihmistä. Heillä oli suojavarusteet ja heidän tehtävänään oli suojata muita mielenosoittajia [...] Suurin osa mielenosoittajista jatkoi [...] rauhallisesti iskulauseiden huutamista, mutta parisataa ihmistä yritti päästä kokouspaikalle toista kautta. Tämä mustiin pukeutunut joukko yritti kaataa poliisin pystyttämän suoja-aidan. He myös heittivät poliiseja polttopulloilla sekä Prahan historiallisesta keskustasta irti revityillä mukulakivillä."10

Helsingin Sanomat oli samoilla linjoilla:

"Globalisaation vastustajat heittivät kadusta irrotettuja kiviä ja polttopulloja kohti mellakkapoliiseja [...] Poliisi vastasi vesitykein ja kyynelkaasulla. [...] Poliisi ja panssariajoneuvo estivät myös keltaisten, pääasiassa italialaisesta Ya basta! -ryhmästä koostuneen joukon etenemisen toisella sillalla. Ya basta! -ryhmä pukeutuu valkoisiin haalareihin ja toppauksiin. Se yrittää osoittaa mieltään väkivallattomasti. Eri tietolähteiden mukaan mellakoita olisi lähtenyt [...] myös tästä ryhmästä [...] Aggressiivisin ryhmä oli sinisten ryhmä. Noin 500-1000 anarkistin joukossa oli ainakin saksalaisia, puolalaisia ja tsekkejä, jotka olivat alunperinkin saapuneet Prahaan riehumaan."11

Toisaalta anarkistit kuvattiin myös toteuttamassa mielenosoittajien yleistä pyrkimystä: "He estivät tehokkaasti kokouspaikalta ulos haluavien kulun, mikä oli mielenosoittajien alkuperäinen tarkoituskin. 'Meidän jengiä on nyt jumissa kongressipalatsissa', kertoi Kepan Kumppani-lehden toimituspäällikkö Kimmo Lehtonen myöhään iltapäivällä."12 Anarkistit siis lamauttivat kokoukset, joissa myös "hyvät" toimijat keskustelivat.

Paikan päälle mellakoista puhuttiin paljon, mutta suoria yhteydenottoja poliisien kanssa näki vain harvoin. Tilanne ei vaikuttanut lainkaan niin aggressiiviselta kuin lehdet sen esittivät. Uutiset kuitenkin herättivät paljon huolestuneisuutta Suomessa. Illalla majapaikassa äänimaailmaa hallitsi kyynelkaasukiväärin pauhannan sijaan tekstiviestin saapumisesta ilmoittavat piippaukset. Jälkeenpäin ajateltuna tilanne muistutti minua siitä, että lehdet eivät suinkaan vain informoi asioista, vaan kielenkäyttönsä kautta myös luovat todellisuutta.13

Eräs keino tähän on kaikkeen havainnointiin kuuluva kategorisoiminen. Kategoriat määrittelevät erilaisia toimintoja niin, että toiset niistä tulevat määritetyksi normaaleiksi ja hyväksyttäviksi, ja toiset puolestaan poikkeuksellisiksi, epänormaaleiksi ja tuomittaviksi.14 Tässä tapauksessa kategoriat kuvasivat mielenosoittajien sisäistä erilaisuutta jakamalla mielenosoittajaryhmät "hyviin" ja "pahoihin". Prahan uutisoinnissa "pahoja" olivat mustapukuiset, ulkomaalaiset anarkistit ja "hyviä" mielenosoittajien enemmistö. Jälkeenpäin kirjoitetuissa lehtijutuissa mainittiin valkohaalarien sekä erityisesti suomalaisten aktivistien toimineen rauhanomaisesti.15

Lisäksi kategoriat määrittelivät toiminnan poliittista sisältöä. Lehtien uutisoinnissa Prahaan lähteneitä kuvailtiin joko globalisaation, taloudellisen globalisaation tai vapaakaupan vastustajiksi.16 Poikkeuksena olivat muutamien artikkeleiden yhteydessä olleet haastattelut, joissa aktivistit kritisoivat taloudellisen ja poliittisen vallan epätasaista jakautumista.17 Näkemykseni mukaan shokeeraava mielenosoitusuutisointi oli kuitenkin se, joka jäi suuren yleisön tajuntaan. Tämän vuoksi voidaan kysyä, millaisia mielikuvia aktivisteista näissä uutisissa luotiin ja ketkä näistä puhetavoista hyötyivät.18

Stuart Hall kuvaa kirjassaan Identiteetti miten uutta ja ymmärtämätöntä on usein kuvattu vastakkainasettelujen eli binääristen oppositioiden kautta.19 Tyypittämisen tarkoitus on Hallin mukaan tehdä monimuotoisesta kulttuurista yksiselitteinen ja helposti ymmärrettävä kuva. Näin toimivat tarkastelemani sanomalehdet. Kun globaalien instituutioiden kokousten yhteydessä osoitettiin mieltä, määriteltiin aktivistit vastakkainasettelun logiikan mukaan globalisaation vastustajiksi. Toiminnasta tehtiin näin ymmärrettävää, mutta konnotaationa oli aktivistien leimaaminen kansalaisvaltiokeskeisen, protektionistisen politiikan kannattajiksi.20 Päinvastoin kuin toisenlaisen globaalin politiikan käsite, tämä oli luultavasti toimittajille tuttu poliittinen kategoria.

Prahan uutisoinnin perusteella aktivisteista tuli hieman lapsenomainen kuva. Heidät esitettiin hyvää tarkoittavina, mutta poliittisista "realiteeteista" hieman pihalla olevina nuorina. Puhetapa oli jonkin verran läsnä myös Helsingin Sanomien sunnuntaisivulla olleessa artikkelissa, jonka sävy oli muuten liikkeitä sympatiseeraava: "[...] bussit ovat täynnä [...] kiltin oloisia parikymppisiä opiskelijoita, jotka ovat huolissaan luonnosta ja pienistä ihmisistä."21 Vakavammin poliittisia teemoja käsiteltiinkin mielenosoitusuutisista erillään olevissa artikkeleissa, joista osa oli jopa eri sivuilla kuin varsinaiset mielenosoitusuutiset. Näissä delegaatit keskustelivat mm. kaupan esteiden purkamisesta ja korruption vähentämisestä.22 Kirjoituksista tuli läpi vahva positiivinen asenne poliittista osallistumista kohtaan, kunhan se vain tapahtui "yhteiskunnan hyväksymien pelisääntöjen" puitteissa.

Lisäksi Aamulehdessä Helsingin teknillisen korkeakoulun professori Paul Lillrank soimasi aktivisteja menneen ajan haikailijoiksi:

"Globalisaatiosta on kirjoitettu paljon roskaa katutappelijoitten banderolleihin. Vielä enemmän roskaa puhutaan erilaisissa hyväntahtoisten hölmöjen foorumeissa. Niissä vaaditaan milloin paluuta paikallisromanttiseen nationalismiin, maailmanlaajuista Gosplania23 tai lapsityövoiman käytön kieltämistä [...] Globalisaation myötä seuraavat mullistukset, epävarmuus ja ahdistus on mainio tilaisuus erilaisille poliittisille onnenonkijoille yrittää päästä median loisteeseen."24

Mielikuvanmuodostuksen yksi vahvimmista keinoista onkin vastustajan kuvaileminen niin, että hän on kyvytön "järkevään" keskusteluun. Tämä voi olla jopa tehokkaampaa kuin demonisoiminen. Tällöin vastustaja on otettu intellektuaalisesti haltuun eikä hänen argumenteistaan ole uhkaa niille, jotka "tuntevat tosiasiat". Luonnollisesti tällaista "kyllä te ymmärrätte kasvatte aikuisiksi" -mielikuvaa vahvisti se, että sen esitti korkea-arvoinen professori, yleisesti hyväksytyn tietäjän kategorian omaava henkilö.25

Valkohaalarit ja poliisit vastakkain Prahassa vuonna 2000

Praha 2000

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.