2003-07-04

Valkohaalaritutkimus

Antti Tietäväinen

Alastomat ruumiit

Seitsemän rikkaan maan ja Venäjän välinen G8-huippukokous Genovassa (20.-21.7.2001) oli valkohaalarien viimeinen taisto. Kokousta vastaan järjestettiin laaja mobilisaatio, johon valkohaalarit osallistuivat osana Genoa Social Forumia. Yli 700 järjestöstä koostuva sosiaalifoorumi hyväksyi kansalaistottelemattomuusaktiot yhtenä toimintakeinona. Tuki kuitenkin aiheutti sen, että valkohaalarit eivät mielestään enää kyenneet esiintymään antagonistisen toimintatavan epävirallisena edustajana. Kentän moninaisuutta oli laajennettava, minkä vuoksi liike luopui haalareistaan. Genova kuitenkin toi aktivisteille, myös valkohaalareille, paljon mediahuomiota. Aamulehti kirjoitti huippukokouksesta neljä ja Helsingin Sanomat kaksi A3-sivua.

Jo ennen huippukokouksen alkua lehdet kuvasivat Genovan olevan sotatilassa: keskustassa normaalisti parveilevat prostituoidut ja asunnottomat oli kyyditetty vankiloihin, kaikkialla oli hiljaista ja kaupunkikuvaa hallitsivat valmiudessa olevat poliisi- ja sotilasjoukot. Mielenosoitusten vuoksi G8-johtajien sanottiin aikovan pienentää kokoustensa mittasuhteita tulevaisuudessa. Käytännössä tämän sanottiin tarkoittavan, että pinnalla kauan ollut ajatus osallistujapohjan laajentamisesta hylättäisiin, valtuuskuntien kokoa supistettaisiin viidesosaan nykyisestä ja kokoukset siirrettäisiin syrjäisempiin paikkoihin mielenosoittajien ulottumattomiin.83

Genova oli myös mielenosoituksista suurin ja aggressiivisin. Siellä aktivistiliike sai ensimmäisen marttyyrinsa kun 23-vuotias Carlo Guilianin kuoli poliisin luodista. Lehdissä kerrottiin, että surmansa saanutta mielenosoittajaa oli ammuttu kaksi kertaa päähän poliisiautosta. Hänen epäilttiin kuuluneen "väkivaltaisesta käyttäytymisestä tunnettuun musta blokki -anarkistiryhmittymään."84 Useaan otteeseen tämän ryhmän mainittiin varastaneen huomion yli 100 000 rauhanomaiselta mielenosoittajalta. Göteborgista poiketen rauhanomaisten ryhmään laskettiin nyt myös ex-valkohaalarit, joiden puhemiehen Luca Casarinin ajatuksia antagonistien toimintavoista ja poliisien rikoksista siteerattiin useaan otteeseen.85

Uutisoinnissa aktivistien politiikka määriteltiin paljolti vanhoilla käsitteillä. Aamulehdessä mielenosoittajien sanottiin vastustavan joko globalisaatiota tai "maailmanlaajuista ja vapaata, rajatonta liberalismia".86 Muuten mielenosoittajia kuvattiin melko teknisin termein, siis olivatko ryhmät väkivaltaisia vai rauhanomaisia. Itse asiassa vain mustaa blokkia käsiteltiin tarkemmin. "[Heille] yksityinen omaisuus edustaa paljon suurempaa väkivaltaa kuin mitkä tahansa sen vastaiset toimet"87, kommentoi Aamulehti. Toisaalta mielenosoitusten paineen sanottiin johtaneen siihen, että tulevaisuudessa järjestettyihin erityisiin konferensseihin voitaisiin kutsua hallitusten lisäksi myös yrityksiä, tiedemiehiä ja jopa kansalaisjärjestöjen edustajia.88

Massiivisista organisoinneista huolimatta aktivistien politiikan uutisointi oli hyvin vähäistä. Lisäksi päätettävistä asioista kirjoitettiin taas pääosin mielenosoitusuutisista erillään olevissa artikkeleissa. Näissä todettiin esimerkiksi, että johtajat kokoontuvat "[...] vain kerran vuodessa ratkomaan suuria maailmanlaajuisia ongelmia" ja eriteltiin delegaattien näkemyksiä mm. kaupan vapauttamisesta, Aids-ongelman rahoituksesta ja köyhien maiden velkojen anteeksiannosta.89 Jopa aktivistien katto-organisaatio, Genoa Social Forum, mainittiin lehdissä vain kerran. Kommenttia tältä pyydettiin vasta kun poliisit ratsasivat aktivistien majoituspaikkana toimineen koulun.90

Valkohaalaririvistö Genovassa vuonna 2001

Genova 2001

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.