2003-03-30

Sodan sietämätön keveys

PR

Imperialismi? Nein danke.

Vaikka Irakin sodan ovat panneet liikkeelle enemminkin modernit kuin postmodernit voimat, se ei ole enää sama sota, johon Leninin teoria imperialismista perustui, ja johon myös osa nykyisistä sodanvastustajista tuntuu yhä nojaavan. Tätä sotaa ei käydä imperialististen kapitalististen kansallisvaltioiden välillä eikä sodan tavoitteena ole valloittaa kapitalismin piiriin kuulumattomia markkinoita ja raaka-aineita. Imperiumissa ei ole ulkopuolisuutta. Kapitalismilla ole enää ulkopuolisuutta. Maapallo on, erästä marxilaista ilmaisua käyttäen, alistettu kapitalistiselle tuotantomuodolle todellisesti, eikä pelkästään muodollisesti.

Imperialistisesta sodasta puhuminen nykyisessä tilanteessa osoittaa "ortodoksian rakastajilta" suurta tietämättömyyttä juuri siitä ortodoksiasta, jota heidän tarkoituksenaan on puolustaa: Leninin teoriasta. Keskustelusta, jota venäläinen sosiaalidemokraattien johtaja ja puutarhakotkamme Rosa Luxemburg kävivät 1900-luvun alussa. Enää ei ole olemassa imperialistisia kansallisvaltioita, jotka kilpailisivat sodan keinoin kapitalismin piiriin kuulumattomien markkinoiden haltuunottamisesta. Uuden ja vanhan talouden sota vapaista pääomista noudattaa täysin erilaisia lainalaisuuksia tilanteessa, jossa ei ole kapitalismin ulkopuolisia alueita eikä olemassaolevia vaihtoehtoja sille (onneksi).

Subjektiivisuuden kannalta tämä tarkoittaa, että kapitalismin kehityksessä ei ole enää heikkoa lenkkiä. Ei ole ketjun rengasta, josta katkaista imperialistinen rakenne. Ketju on yhtä heikko ja yhtä vahva kaikkialla. Jos joitakin sen osia saadaan irrotettua - à la Brasilian Lula - tämä ei johda mihinkään. Porto Alegren ja Davosin välimatka on globaaliaikakaudella hyvin lyhyt. Mutta jos ajattelemme ketjumallin mukaisesti, meidän pitäisi olettaa, että paikka, jossa ketjun voisi katkaista on tietenkin se, missä subjektiivisuus on vahvimmillaan ja valtarakenne heikommillaan.

Mutta mitä tämä voi tarkoittaa sen jälkeen, kun vuoden 1917 Venäjä-kortti on pelattu? Ehkä se tarkoittaa sitä, että Euroopan voimakas irrottaminen vanhasta taloudesta - Dow Jonesista ja sinne kanavoituvista rahoista - voi viedä uusia talous- ja geopoliittisia tasapainoja tai tasapainon horjuttamisia kohti. Onko siis antiamerikkalaisuus, joka on strateginen itsemurha, taktisella tasolla kuitenkin nerokas keksintö? Kyllä, jos se perustuu subjektiiviseen vahvuuteen eikä vastapuolen heikkouteen. Kyllä, jos taktinen momentti on luokkaorganisaation hallitsema. Antiamerikkalaisuus on strateginen virhe, mutta ehkä se voi olla "organisaatiomme" taktinen väline - eräänlainen Troijan hevonen.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.