2003-02-07
4. Mikään ei tämä vakava tilanne huomioonottaen voisi olla vastuuttomampaa kuin ryhtyä katteettoman optimismin levittelyyn. Silloin kun - kuten esimerkiksi tämän kongressin kutsukirjeessä - väitetään, että "kolmas sektori tarjoaa mahdollisuuden korvata 'vieraantunut työ' vapaasti valitulla ja yhteiskunnallisesti hyödyllisellä työllä", niin kommentiksi voi kysyä, että miksei tätä "mahdollisuutta" sitten ole aiemmin älytty hyödyntää? Eli konkreettisesti: miksi esimerkiksi ne pienet itsehallinnolliset tilat, joita 80-alkupuolella vielä jossain määrin oli, eivät ole laajennet ja moninkertaistuneet, vaan päinvastoin huvenneet. Ja sama kohtalo on kohdannut niitä, jotka päättivät joko pienyrittäjinä tai uusien osuuskuntien osakkaina lähteä markkinoille tai jotka tavalla tai toisella olivat riippuvaisia valtion tukimuruista. Jos työn tulevaisuutta pohtiviin tapaamisiin halutaan saada todellista mieltä, niin tämä edellyttää nimenomaan edellisen kysymyksen itsekriittistä läpikäymistä ja vapautumista illuusiosta, että kapitalistista koneistoa voitaisiin pehmentää ja täydentää "ekologisesti mielekkään, yhteiskunnallisesti hyödyllisen ja yhteiskunnallisesti taatun työllistymisen sektorilla" (kutsukirjeestä). Muussa tapauksessa tullaan pelkästään tarjonneeksi tukea ideologiselle vastapuolelle: uusliberaalille kriisihallinnolle. Sillä nämä tahot ovat jo aikaa sitten omaksuneet aiempien vuosikymmenten "uusien yhteiskunnallisten liikkeiden" epämääräiseksi jääneen ja puolivillaisen yhteiskuntakritiikin ja puhuvat kuin "kansalaisyhteiskuntasosiologi" Ulrich Beckin suulla, joskin häntäkin painostavammin, suurenmoisesta tilaisuudesta "työntekoon kolmannella sektorilla". Ja mitä innokkaammin he puhuvat, sitä täydellisemmin valtiollinen työpakko ja sosiaalisen apartheidin läpitunkema yhteiskunta astuu voimaan. Jos kolmannen sektorin toimijat (tai ainakin osa heistä) haluavat suhtautua vakavasti yhteiskunnallisen emansipaation mahdollisuuteen, niin heidän tulee aivan ensimmäiseksi luopua kaikesta "vahingontuottamisen" retoriikasta sekä omaksua suora ja konfrontatiivinen asenne koko tavaratuotannolliseen systeemiin ja sen katastrofidynamiikkaan. Vasta tällaisesta lähtökohdasta voi ylipäätään kehittyä vakavasti otettava emansipatorinen perspektiivi. Sillä "valtion ja markkinoiden tuolle puolen" meneminen edellyttää valtion ja markkinoiden vastaista asennetta ja toimintaa.
Sivu 1 .. Sivu 2 .. Sivu 3 .. Sivu 4 .. Sivu 5