2003-02-07

Teesejä työstä, "kansalaisyhteiskunnasta" ja yhteiskunnallisesta emansipaatiosta

Norbert Trenkle

2. Nk. "työyhteiskunnan kriisi" on nimenomaisesti kapitalistiseksi käsitetyn yhteiskunnan perustava kriisi. Tämän yhteiskunnan perustana on työvoiman liikkeeseen sysääminen ja hyväksikäyttö liiketaloudellisissa tavaratuotannon prosesseissa, joiden ainoa tarkoitusperä on pääoman arvottuminen, ts. pääoman lisäarvon tuottaminen. Toisin sanoen luonnon ja sosiaalisten resurssien käyttö ei toteudu sosiaalisten instituutioiden tietoisesti ja vastavuoroisesti koordinoimana, vaan lähtökohtana on "työvoimaenergian" sokea tuhlaaminen anonyymeille markkinoille. Lisäarvon tuottamisen joutuessa vaikeuksiin tai heikentyessä pysyväisluonteisesti kuten nykyään - saavutettujen teknologisten standardien johdosta, kun maailmanmarkkinoiden ydinsektoreilla (iskusanana 'mikroelektroninen vallankumous') tarvitaan yhä vähemmän työvoimaa - merkitsee tämä sitä, että tavaratuotannollisen systeemin perustukset hajoavat. Tavaratuotannollinen systeemi törmää absoluuttisiin historiallisiin rajoihinsa.

3. Tämä perustava kapitalismin kriisi, jota ei voida ratkaista kapitalismin sisäisesti, ei ole luonteeltaan mikään äkillinen yhteen pisteeseen keskittynyt murtuma, vaan jo useita vuosikymmeniä käynnissä ollut hajoamisprosessi. Prosessi sai alkunsa 70-luvun puolivälissä, kun maailmansodan jälkeinen fordistinen vahvan talouskasvun aikakausi päättyi. Tästä lähtien maailmanalue toisensa perästä on joutunut tämän tuhoisan koneiston yliajamaksi, eli julistettu maailmanmarkkinoiden näkökulmasta tarpeettomaksi ja samalla syösty äärimmäiseen taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kurjuuteen (mitä ovat usein vielä seuranneet valtiolliset ja sotilaalliset hajoamisprosessit). Aluksi tämä kosketti etupäässä laajoja kolmannen maailman alueita, sitten koko entisen itäblokin valtioryhmittymää, ja nyt viimeksi eteläaasialaisia vuosikausia menestysmalleina ylisteltyjä "tiikerivaltiota". Myös kapitalismin ydinmaissa on laajojen kansanosien elintaso ollut jatkuvassa laskussa, vaikka kriisin dramaattista läpimurtoa onkin kyetty vielä lykkäämään - ennen kaikkea turvautumalla valtion merkittävään velkaantumiseen ja finanssispekulaation sektoria paisuttamalla. Nyt lykkäämisstrategian rajat on kuitenkin saavutettu. Edessämme on massiivinen kriisin kärjistyminen: vaikeiden yhteiskunnallis-taloudellisten luhistumisten aikakausi, jota kaikkialla rehottava nationalismi ja rasismi vielä syventävät.

Kaikki yhdellä sivulla.

Tulostusversio.