2003-02-07

DRUGS ARE BAD, okay!?
Teesejä huume"keskusteluun"

Counselor Mackay

Kuten muillakin päihteillä, on niin sanotuilla huumeillakin terveydellisiä haittavaikutuksia. Kuten muidenkin päihteiden suhteen, ei osalla niin sanottujen huumeiden käyttäjistä pysy homma hanskassa. Mutta...

[Julkaistu alunperin Megafonissa #3.]

  • Jälleen vilkkaasti käytävässä julkisessa huumekeskustelussa on moraalisen paniikin piirteitä. Huumeet nähdään uhaksi yhteiskunnan "siveelliselle järjestykselle". Vaikka alkoholi-nimisen päihteen yleinen käyttö aiheuttaa aivan ilmeisesti enemmän kansanterveydellisiä ja taloudellisia ongelmia, ei siitä keskustella samalla paniikinomaisella paatoksella.
  • Julkista keskustelua... Oikeastaan huumeista käyvät "keskustelua" vain ne, jotka haluavat kontrolloida huumeita yhä kovemmilla sanktioilla. Huumeiden käyttäjät on käytännössä suljettu keskustelun ulkopuolelle. Käytöstä kertomisesta seuraa vähintään sakkoja. Julkisuuteen pääsevät vain varoittavat esimerkit.
  • Keskustelu käyttäjistä on totalisoivaa. Kaikki huumeita käyttävät pyritään leimaamaan narkomaaneiksi. Vähättelemättä kovien huumeiden orjuuttavaa vaikutusta voidaan kuitenkin väittää, että vain osalle huumeita käyttävistä asia muodostuu ongelmaksi. Virallisissa keskusteluissa pyritään tuottamaan kuvaa käyttäjästä, joka on kamoissa ympäri vuorokauden ja jonka kaikki aika ja raha kuluu huumeisiin.
    Mielikuva on yhtä mielekäs kuin väite siitä, että jokainen alkoholia käyttävä on jatkuvasti räkäkännissä eikä ajattele muuta kuin ryyppyä.
  • Narkomaanin mielikuva estää omalta osaltaan huumeiden käyttäjiä osallistumasta julkiseen keskusteluun: koska kaikki huumeita käyttävät on leimattu kontrollinsa ja todellisuudentajunsa menettäneiksi puolijärkisiksi, ei heidän puheenvuorojaan kuitenkaan otettaisi vakavasti.
  • Keskustelu huumeista on totalisoivaa. Kaikki huumeet pyritään leimaamaan vaikeaa riippuvutta ja mielivaltaista käytöstä aiheuttaviksi. Huume-stereotypia johdetaan heroiinista. Ja jos jonkin huumeen ero heroiiniin tunnustetaankin, niin oletetaan silti, että jokainen huumeisiin koskeva on potentiaalinen heroinisti. Eri huumeiden välillä on kuitenkin eroja. Vähintäänkin pitäisi osata erotella kannabis muista huumeista. Lisäksi olisi suhteutettava alkoholi mukaan kuvioon; se on esimerkiksi kannabista kovempi ja riippuvuutta aiheuttavampi päihde.
  • Keskusteluissa yhä uudestaan esiinnouseva porttiteoria, eli käsitys siitä, että kannabiksen käyttö johtaa vääjäämättä kovien huumeiden pariin, on surullisen kuuluisa esimerkki keskustelun manipuloimisesta ala-arvoisilla väitteillä (porttiteoriasta ks. Megafoni #2). "Teoria" on johdettu siitä huomiosta, että useimmat kovien huumeiden käyttäjät ovat käyttäneet kannabista. Teorian järjettömyys tulee ilmi, kun huomioidaan, että suurin osa kannabiksen käyttäjistä ei kuitenkaan siirry koskaan kovempien huumeiden käyttöön, ja käyttö pysyy muutenkin kontrollissa.
  • Erityisesti kannabiksen ympärille onkin muotoutunut oma kulttuurinsa, joka rikkoo jokseenkin kaikkia yleisen huumekeskustelun tuottamia mielikuvia vastaan. Toisin sanoen käytävä keskustelu tekee eniten vääryyttä kannabiksen käyttäjille.
  • Viime aikoina huumeidenkäytön valvomiseksi on ehdotettu testejä, esimerkiksi työpaikoille. Paitsi että testeihin sisältyisi useita eettisiä, oikeudellisia ja käytännöllisiä ongelmia, niin ne eivät mittaisi mielekkäitä asioita. Joissain ammateissa on perusteltua valvoa, ettei työntekijä ole päihtyneenä töissä. Suunnitellut testit paljastaisivat kuitenkin sen, onko henkilö ylipäätään käyttänyt jotain huumetta viime aikoina. Tällä ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, onko henkilö päihtyneenä testihetkellä. Myös täysin työkykyiset kärähtävät. Testit ovat vallankäyttöä, jolla pyritään kontrolloimaan työntekijöiden elämää vapaa-aikaa myöten.
  • Kannabiksen käyttäjät tulisivat kärsimään testeistä eniten, koska kannabis näkyy elimistössä pidempään kuin useimmat kovemmat huumeet. Testit kriminalisoisivat siis eniten ongelmattominta ryhmää ja kannustaisivat kovempien huumeiden pariin. Kannabiksen yhä tiukemman kontrollin sijaan olisi rohkaistuttava pohtimaan sen laillistamista.
  • Testit perustuvat naiville ajatukselle siitä, että joidenkin huumeiden käyttäjien aiheuttamat ongelmat ovat ratkaistavissa kovemmalla kontrollilla. Testien sijaan olisi järkevämpää ja inhimillisempää panostaa asialliseen ja monipuoliseen valistukseen sekä miettiä päihderiippuvuuden ja sen lieveilmiöiden sosiaalisia taustoja.
  • Kriittisten kansalaisten on nostettava nopeasti julkiseen keskusteluun puheenvuoroja, jotka tuovat ilmi eri käyttäjien ja aineiden välisiä eroja. Nykyiset yksiulotteiset huumekeskustelut pohjustavat lähinnä yhä tiukempaa kontrolliyhteiskuntaa.