2003-02-07

Haluatko taidetähdeksi?

Marko Pyhtilä

Kyllästyttääkö harmaa arki? Himottaako kuuluisuus? Iltapäivälehtien lööpit, loputtomat jetset-bileet, ilmainen viina ja huumeet tai tarjolla oleva irtoseura? Ellet ole isoryntäinen hyvinmuodostunut blondi, ja kuvittelet että sinulla on jotain muutakin korvien välissä kuin uusin Nylon Beat -albumi, ehkäpä sinun kannattaisi ryhtyä nykytaiteilijaksi.

[Julkaistu alunperin Megafonissa #2]

Tai mikä parempaa: yhdistä työ ja huvi ryhtymällä saman tien taidetähdeksi. Kuka voi väittää, ettei julkkikseksi pääseminen ole nykyään helpompaa kuin työpaikan hankkiminen? Nettoa huimasti tuohta teoksilla, joita kuka tahansa osaisi tehdä. Näin nousukautena yhteiskunnasta löytyy taas höynäytettäviä kulttuurimesenaatteja, jotka ovat valmiita maksamaan maltaita "taide"teoksista, joiden omistaminen pönkittää heidän egoaan.

Valitse taiteenlajisi

Mieti kymmenen sekuntia ja valitse itsellesi sopiva taiteenala. Pidätkö kakka- ja pissaleikeistä? Mikset alkaisi performanssitaiteilijaksi. Piirtelitkö koulussa oppikirjat täyteen kirkkoveneitä? Kuvataitelijan ura odottaa sinua. Viihdytkö kapakoissa yksinäsi? Olet selvää runoilija-ainesta. Eikö kukaan ole kiinnostunut mielipiteistäsi, vaikka olet omasta mielestäsi välkky heebo? Ryhdy kirjailijaksi, niin ihmiset maksavat tilityksesi lukemisesta. Olisitko aina halunnut olla rocktähti, muttet koskaan oppinut soittamaan edes bassoa? Ei hätää: taidemuusikon tärkein ominaisuus on täydellinen piittaamattomuus kaikista musiikillisista konventioista - kuten soittotaidosta.

Keksi itsellesi taiteilijanimi. Valitse sellainen, joka jää mieleen. Kuka haluaa olla Pentti Happonen, kun voisi olla supertähti Kristo tai Divine? Kuka ihmeen Harris Glen Milstead? Olisiko Greta Gustafssonista voinut tulla elokuvatähti ellei hän olisi muuttanut sukunimeään Garboksi? Nimi on kaiken A ja O julkisuudelle perustuvassa taide-jetsetissä; nimen keksittyäsi sinun täytyy alkaa luoda itsellesi "nimeä" taidemaailmassa.

Älä tee siitä liian vaikeaa

Vaikka taiteeseen on aina liitetty ns. uutuuden ja omaperäisyyden vaatimuksia, ne ovat täyttä illuusiota. Älä yritä olla liian omaperäinen, se vain karkottaa mahdolliset tukijasi. Taidemesenaatit yrittävät esittää ajastaan edellä olevia yksilöitä, jotka vainuavat välittömästi uudet tuulet, mutta todellisuudessa kaikki uusi ja todella omaperäinen pelästyttää ja hämmentää heitä. Loppujen lopuksi, ihmisiähän hekin vain ovat.

Unohda suuret teemat, kuten rakkaus, kuolema, elämä, ikuisuus jne. Erään tutkimuksen mukaan ihmiset kuluttavat taidenäyttelyssä yhtä teosta kohden keskimäärin kolme sekuntia, kun kymmenen vuotta sitten luku oli vielä seitsemän. Keskity siihen - ja vain siihen - mikä herättää huomiota.

Aloita tämä jo omasta persoonastasi. Jos olet lihava, ryhdy Samuli Edelmann -ruokavaliolle. Jos olet anorektikko, ala popsia laihdutuspillereitä. Julkisuuteen kelpaavat ne, jotka osaavat äärimmäisyyksien taidon: olla jotain joko liikaa tai liian vähän. Muista, että seksi kiinnostaa kaikkia - varsinkin rikkaita taiteentukijoita, joilla ei ole omia kokemuksia seksuaalisesta dekadenssistä. Tämän takia tissit ja pyllyt ovat aina olleet suurten taiteilijoiden suosikkiaiheita. Jos sinulla on vaikeuksia päästä alkuun julkisuudessa, käytä ns. Hollywood-metodia: palkkaa "faneja" seuraamaan sinua kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin, jaa heille nimikirjoituksia ja kohtele heitä töykeästi niin, että kaikki paikalla olijat huomaavat suuren "suosiosi". Kerro iltapäivälehdille, miten ala-asteen rehtorisi/isäsi/Kalle-enosi käytti sinua seksuaalisesti hyväksi lapsena.

Jos et keksi muuta, liimaa kuvallasi ja taiteilijanimelläsi varustettuja julisteita jokaiseen vastaantulevaan lyhtypylvääseen. Mikä tahansa julkisuus on hyvää, kunhan lehdet muistavat kirjoittaa nimesi oikein.

Varasta, varasta, varasta

Kun olet päässyt omaperäisyyden harhakuvasta eroon, voit keskittyä hetkeksi taiteeseesi. Olet ehkä tässä vaiheessa jo hankkinut kanvaasin ja seisot sen edessä suti kourassa, mutta inspiraatio odottaa yhä tuloaan. Ei hätää! Kirjastot ovat täynnä taidekirjoja, joista voit etsiä itsellesi sopivimman tyylin. Kun alat kopioida jotain tuttua, voit olla varma menestyksestäsi: kaikkihan pitävät siitä mihin he ovat jo ennestään tottuneet. Älä haaskaa aikaa omaa tyyliä etsiessäsi - plagioi jotain olemassaolevaa! Parasta olisi, jos löytäisit jonkun unohdetun taiteilijan, jonka tuotannon voisit siirtää kokonaisuudessaan omiin nimiisi. Tällä tavalla säästäisit eniten aikaa ja vaivaa, ja voisit keskittyä kokonaan boheemi- ja jetset-elämään.

Vakavasti otettavan taiteilijan on syytä kirjoittaa myös muutama taiteellinen manifesti. Tutustu johonkin lukuisista 1900-luvun puolivälin avantgardeliikkeistä, valitse vähiten tunnetuin ja pölli niiden hörhöimmät julistukset omiin nimiisi. Ja voilá: voit olla varma että vuoden sisällä sinusta aletaan tehdä väitöskirjoja. Jos joku valopää alkaa joskus valittaa, että olet pelkkä plagiaristi joka kopioi omaan nimiinsä muiden tuotoksia, voit valistaa junttia toteamalla, että intertekstuaalisuus - eli plagiarismi - on postmodernismille ominainen ilmaisumuoto, ja että koska on vaikea keksiä enää uutta sanottavaa, olet joutunut kääntymään "kulttuurisen supermarkettimme" menneisyyteen. Tutustu varmuuden vuoksi aihetta käsittelevään kirjallisuuteen, jotta voit heittää pokkana vastaavaa soopaa kaikille kiinnostuneille.

Älä keikuta venettä

Kun olet kerran päässyt sisään taidebisnekseen, huomaat, että taidemaailma on täysin oma eristynyt elämänalueensa, jossa on omat sääntönsä. Tärkein sääntö on olla arvostelematta taidemaailmaa. Mikään palkinto- tai apurahakomitea ei halua jakaa tunnustuksiaan sellaiselle, joka kyseenalaistaa koko homman mielekkyyden. Ota sen sijaan selvää, keillä on todellista valtaa ja käy hommiin: niele ylpeytesi, imartele näiden kulttuuriperseiden egoa ja kehu heidän 1950-luvulla julkaistuja väitöskirjojaan. Sanalla sanoen: nuole persettä. PR-hommat ovat tälläkin alalla kaiken A ja O.

Tutki hetken itseäsi: etkö sinäkin jakaisi apurahat ja palkinnot mieluummin kavereillesi kuin tuikituntemattomille kehä-kolmosen ulkopuolella eläville junteille, jotka ehkä jopa kuvittelevat ilmaisevansa jotain universaalia töherryksillään. Ja kun voitat Finlandia-palkinnon, muista näytellä yllättynyttä, ettei suuri yleisö pääse selville kuukausien perseennuolennasta, joka vaadittiin palkinnon saamiseen.

Pidä pokka

Älä ole kuitenkaan liian hampaaton; muuten uppoat taidemaailman lammaslaumaan. Tähdeksi haluavan täytyy käyttäytyä kuin tähti. Kun kerran tiedät olevasi häikäisevä nero, etkö mieluiten julistaisi sitä jokaiselle vastaantulijalle? Ole ylimielinen kaikkia niitä kohtaan, jotka eivät pysty estämään urasi etenemistä. Myöhästy järjestelmällisesti tapaamisistasi. Kasvata egosi niin suureksi, että kilpailijasi tuntevat olonsa vaivautuneiksi aina sinusta kuullessaan. Huomaat pian, että on nastempaa olla kusipää kuin roolimalli.

Lue lisää postmodernia hölynpölyä, ja pidä pokka aina, kun julistat Baudrillardin tai Foucault'n hölmöimpiä teesejä ominasi. Vaikka olet businesstapaamisia varten joutunut opettelemaan keskiluokkaiset pöytätavat, sinun täytyy vapaalla ollessasi sikailla surutta, jotta maakunnissa ns. tavallisetkin ihmiset kuulisivat sinusta ja oppisivat pitämään sinua nerona. Pistä taiteilijakapakka remonttiin tai hajota hotellihuone luentomatkallasi, ja katsokin, että olet seuraavan päivän lööpissä. Kirjoittaudu mielisairaalaan ja anna sieltä sovinistisia haastatteluja naistenlehdille; retostele nais/miessuhteillasi ja paljasta koko maailmalle seksuaaliset perversiosi.

Lue muutama rocktähden elämäkerta, ne ovat täynnä käytännön vinkkejä tämänkaltaisen aktiviteetin suhteen.

Kuinka pitkälle olet valmis menemään?

Tämä kysymys sinun täytyy asettaa itsellesi. Mitä sitten kun olet saavuttanut taidetähteyden? Haluatko nauttia omasta kuuluisuuden vartistasi vai haluatko todelliseksi kiintotähdeksi Goethen, Shakespearen, Stendhalin ja Kurt Cobainin seuraan? Entä sitten, kun olet noussut mitättömyydestä keskinkertaisuudeksi? Postmodernissa informaatioyhteiskunnassa tähdenlennot ovat yhä lyhyempiä. Kuka muistaa enää toissavuoden J. H. Erkko tai Finlandia-palkinnon saajia? Hyvä että joku edes muistaa tuonnimisten palkintojen olemassaoloa. Todelliseksi supertähdeksi haluavan täytyy tehdä jotain tosi räväkkää! Enää ei riitä, että paljastaa olevansa bi tai gay. Ketä se kiinnostaa? Kuka loppujen lopuksi jaksaa enää innostua julkkisten mielenterveysongelmista, kun omassa suvussakin on tarpeeksi kestämistä?

Voit aloittaa näyttelemällä riivattua: muuntaudu friikiksi, joka ei peseydy koskaan. Muuta metsään, elä marjoilla ja päihdy Mika Waltarin tapaan kärpässienistä - tai ala kaveerata Hectorin kanssa. Voit pitää median mielenkiintoa yllä lavastetuilla itsemurhayrityksillä hetken, mutta ennen pitkää joudut miettimään, mikä ylittäisi kansainvälisen uutiskynnyksen ja muistuttaisi kotimaan tiedotusvälineitä neroudestasi.

Mieti hetkinen. Mistä John F. Kennedy, prinsessa Diana, Seppo Heikin-heimo ja Rudolph Valentino muistetaan? Aivan oikein: siitä että he kuolivat. Joukkomurha on taattu tapa herättää globaalia kiinnostusta. Surrealistijohtaja André Bretonin mukaan makein surrealistinen juttu oli mennä väkijoukkoon konepistoolin kanssa ja tulittaa silmittömästi - ja keitä me olemme väittämään vastaan tuolle häikäisevälle nerolle! Suorita alkuvalmistelut lähettämällä päiväkirjasi WSOY:lle ja testamenttaamalla ruumiisi Kiasmalle. Kerro lehdistölle lähettämässäsi viestissä, ettet kestä enää kapitalistisen järjestelmän jatkuvaa luonnon saastuttamista, ja että haluat viedä mukanasi mahdollisimman monta maapallon tuhoajaa.

Koska Suomessa ei ole käytössä kuolemanrangaistusta, joudut tapattamaan itsesi massamurhan päätteeksi, ellet halua viettää loppuelämääsi vankilassa. Uskokaa minua, ei ole mitään surullisempaa kuin neroudestaan riisuttu ex-suuruus! Kuolema antaa sen sijaan finaalisuuden loistavalle urallesi, ja vapauttaa akateemiset tutkijat uudelleenarvioimaan elämäntuotantoasi. Anna Karhu-ryhmän ampua itsesi, niin voit olla varma, että pääset samanlaiseen kulttimaineeseen kuin Ken-Saro Wiva. Muista suunnitella hautajaisesi etukäteen, jotta voit olla varma, että media välittää unohtumattomimman hetkesi maailmankylän kollektiiviseen tietoisuuteen juuri sillä tavalla, kuin itse haluat.

Näin se käy. Kuulostaako rankalta? Miten tosissasi oikein olitkaan?
Ja nyt. Toista itsellesi: "Olen häikäisevä nero..."


Kirjoittaja on plagioinut tekstin seuraavista artikkeleista:

  • Luther Blissett: Ten point guide to being a cult artist, Big Issue 23.3.96
  • Stewart Home: How to be an art tart, Big Issue 17.-23.2.97
  • John Waters: How to become famous, National Lampoon 5/85